tiistai 29. joulukuuta 2009

Yhteisöllistä mediaa

No niin. Aloitin tutustumisen yhteisöllisiin medioihin. Paljon oli tuttua, mutta paljon tuli myös uutta. Toivottavasti opin itse hyödyntämään näitä medioita lisää. Jonkin verranhan olen esim jo tätä blogia pitänyt, joka muuten on yksi yhteisöllinen media;o) Lisäksi olen ollut mukana jo jonkin aikaa Facebookissa.

En varmaan ole tähän "blogeiluun" niin päässyt sisälle kuin "naamaan". "Naama" on ehkä vielä yhteisöllisempi tai sosiaalisempi media kuin tämä blogi. Minä pidänkin blogia enempi "nyt on pakko kirjottaa tai pää räjähtää" -kohde tai jos haluan muuten kirjoittaa jotain, enkä kuitenkaan viitsi joka välissä lehtien palstoille raapustella. Samalla blogi on kuin päiväkirja, en kuitenkaan ihan niin avoimesti tänne raapusta kuin siihen "oikeaan" päiväkirjaan.

Yksi asia pitää tutkia ja miettiä: miten muut pääsevät tätä kommentoimaan? Siinäpäs minulle haastetta ja opettelemista. Ja varmaan oppimista on paljon muutakin.

Ei muuta kuin menestystä meille kaikille yhteisöllisen median opiskelijoille opiskeluihimme;o)

Ai niin ja kaikille muillekin: Oikeen hyvää tulevaa vuotta 2010;o)

tiistai 8. joulukuuta 2009

Joulu tulee, oletko valmis?

Niin se vaan on. SE tulee. Taas. Vastahan se oli? Mihin aika menee? Itsestähän se ei voi johtua, että ei ehdi tehdä asioita samassa ajassa kuin esim. kymmenen vuotta sitten. Ei, ei ja ei. Sen on pakko johtua siitä että aika kuluu nopeampaan tahtiin kuin ennen:o) No vitsi vitsi.

Mutta se ei ole vitsi, että Joulu on jo pihatiellä. Ei onneksi ihan vielä ovella. Minä olen ikionnellinen siitä, että sain pitkän loman Joulun aikaan. Aloittelen sen Jouluviikolla ja palaan töiden pariin vasta Loppiaisen jälkeen. Ja arvaa vaan, kyllä, aioin todella nauttia lomasta ja RENTOUTUA. Toki ennen pyhiä on tehtävä yhtä ja toista, mutta ainakin pari viikkoa otan siis niiiiiiiiiiiiiiiiiiin laiskasti kuin vain osaan. Jos nyt sattuu tulemaan aika pitkäksi voihan sitä sitten jotain ajan kuluksi keksiä.

Mutta ennen lomaa on vielä pari viikkoa töitä, kokouksia (myös se vuoden suurin) ja pari pikkujouluakin. Joten luulisin että ei ole kuin yksi hetki, kun loma on alkanut.

Mitä Joulu merkitsee? Minulle se merkitsee aluksi "tohinaa", hyvää ruokaa ehkä jopa ähkyä oloa ja sitten sitä loppuhuipennusta. Luuletko että mainitsen lahjat? No kuuluvathan nekin suurena osana Jouluun, jopa ehkä nykyään liiankin suurenan osana. Pakko on kuitenkin myöntää että niitä on kiva saada ja myös antaa. Mutta se huipennus on kuitenkin RAUHA, RAUHOITTIMINEN. Sitä minä odotan yli kaiken. Ulkona lunta ja hieman pakkasta. Hämärää hetkeä kynttilän, joulukuusen ja takkatulen valossa. Rauhoittava musiikki soi taustalla, seurana vain rakkaimmat ihmiset. Ei kiirettä minnekään, ei ylimääräistä hälinää. Ah. Sitä minä odotan. Ja sitä se Joulu minusta on.

Hössöttäkäämme siis vielä tovi ja rauhoitukkaamme sitten Joulun viettoon unohtaen kaikki ikävät,mieltä painavat asiat.



lauantai 7. marraskuuta 2009

Köh köh vai röh röh?

Niin ollakko vai eikö olla tavallinen flunssa vai SE kamala tauti, jonka nimeä en halua edes lausua. Jompsis kumpsis, olo on ainakin todella kurja. Ja pakko myöntää että pelottaa todella paljon. Tiedän että taudilla voi olla tuhoisat seuraukset, mutta onko ihan oikeasti pakko toitottaa asiasta koko ajan ja joka paikassa? Tieto lisää tuskaa ja niin ainakin minun kohdalla on käynyt. Mitä enempi kuulee sitä enempi pelottaa ja pelkää itsensä ja rakkaittensa puolesta.

Mistä sen sitten tietää onko se SITÄ vai ei? Yksi sanoo niin ja toinen näin. Tietäneekö loppujen lopuksi kukaan miten tauti etenee. Ja mistä sen erottaa tavallisesta flunssasta. Onko ensin kurkkukipu ja kuume vai joku muu järjestys taudinkulussa? No minulla alkoi kurkussa tuntumaan tiistai-iltana, torstaina alkoi nenä tuhisemaan, tänään hyvin vähän lämpöä. Maha on oireillut useampana päivänä, jopa viikko sittten. No, kait sen aika näyttää oliko SE sitä vai ei.

No entäpä rokote? Ottaako vai eikö ota siinäpä vasta kysymys. Jälleen yksi, lukemattomien kysymysten joukossa. Onko siitä hyötyä vai haittaa? Ehtiikö se vaikuttaa jos tauti jo muhii? Entäpä sivuoireet? Voi voi. Ehkäpä olisi helpompi kun ei tietäisi mitään mistään. Ei ainakaan osaisi pelätä mitä tuleman pitää. No ottakaamme päivä kerrallaan ja toivokaamme että tyhmä, paha tauti häipyisi koko maapallolta ja veisi kaikki vastaavat taudit mennessään.

Jospa tämä loitsu sen tekisi:
Sinä tauti pannahin, kaikista taudeista kamalin. Häivy täältä kiusaamasta, ihmisiä sairastuttamasta. Painu kauas äärettömyyksiin ikuisiksi ajoiksi!!

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Voihan PPP!

Niin. Ai mikä PPP? No PPP tulee sanoista Public Private Partnership ja Suomeksi se on käännetty versioon elinkaarimalli. Ja mitäkö se tarkoittaa? No se tarkoittaa sitä, että yksityinen yritys rahoittaa suuren julkisen projektin ja toteuttaa sen vaatimusten mukaisesti. Yritys ottaa vastuun hankkeen ylläpidosta pitkäksi aikaa projektin kokonaishintaa vastaan, jolloin varmistetaan että syntyy mahdollisimman hyvää laatua. Malli on yleistynyt viime aikoina Suomessa erityisesti tiehankkeissa.
Nyt sitten meillä Haukiputaalla väännetään kättä siitä, että onko vaihtoehto oikea. No onko? Sitähän ei voi tietää ennen kuin asiaa selvitellään (siis tätäkin selvitellään, me selvitellään nykyään kaikkea, no ehkä se on hyvä, ompahan sitten tietoa. Kait?). Meillähän on investoinohjelmassa noin 50 milj. € edestä kohteita. Ja kaikilla on suht' kiire. Se on totta että jos PPP-malli otetaan käyttöön, tulee investointimenoihin todella suuri säästö. Mutta entäpä sitten käyttötalous puoli? Kuinka suuren kimpaleen se haukkaa sieltä? Mitä tulee olemaan kustanukset kun kunta joutuu vuokraamaan ko. tilat itselleen käyttöön? Näitä lukuja (meidän kunnan kohdalta) en ole kyllä ainakaan vielä itse nähnyt. Kyllähän näitäkin lukuja tulee olla tiedossa. Eihän sitä muuten voi tietää millaiset "säästöt" aikaan saadaan, jos kerran säästöjä haetaan? Minusta kun tuntuu että maksajana on kuitenkin Haukiputaan kunta (ellei toisin ensi keväänä todeta). Tietystihän, kun emme halua olla misään nimessä kriisikunta, saamme velkataakkamme pysymään pienempänä tällä konstilla.
Mutta mistä tiedämme mitä saamme? Onko varmaa että yritys joka ottaa investoinnit tehtäväkseen ja hoitaakseen on todella luotettava niin tekniseltä osaamiseltaan kuin taloustilanteeltaan? Entä jos se menee "konkkaan"?
Asiasta on todella tullut jälleen yksi murheenkryyni meille päättäjille. Eikä oo kiva yhtää ei:o(
Siispä yritämme pohtia asiaa huomenna valtuustossa uudelleen. Jouduimme marssimaan ulos viimeksi valtuston kokouksesta, jotta saimme puhallettua hetkeksi pelin poikki (http://www.kaleva.fi/plus/Haukiputaan-valtuuston-kokous-keskeytyi-ulosmarssiin/819047). Näin saimme itse kukin vielä mahdollisuuden selvittää asiaa lisää.
Toiveemme onkin, että samaan aikaan lasketaan myös se, mitä tämä tarkoittaa, jos kaikki tulee omaan taseeseen. Ja se että tieto uusista esille tulevista muutoksista ja hankkeista, tulisi kaikille samaan aikaan. Jotenkin tuntuu siltä, että toinen puolikas suurta salia on aina askeleen edellä. Ei sieltä juurikaan kysellä asioista, jotka uutena esille tulevat. Miten he ovatkaan niin viisaita että osaavat itse jo etukäteen kaiken tiedon asioista hankkia? Kyllä vähän kateeksi pistää. Tosi valveutuneita ovat he;o) (tässä on mukana hieman... juu juuri sitä).
Huolenaiheena on ollut myös pienemmät yritykset. Onko niillä mahdollisuutta lähteä mukaan näin suuriin hankkeisiin? Haukiputaallakin on pystytty pienempiä yrityksiä tähän asti työllistämään omilla hankkeilla. Eikä se niin ollut että Haukipudas on myös yrittäjäystävällinen kunta? Tarkoittiko se sitten vain suuryrityksiä? No aika näytää mitä tulevaisuus tuo tullessaa. Toivonkin oikein sydämeni pohjasta asti, että saamme aikaan kaikille kelpaavan ratkaisun, ilman tämmöisiä ikäviä välikohtauksia.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Martinniemi uudistuu

Taas on kuukausi mennyt ja uusikin alkanut. Päivä on lyhentynyt ja lämpimämpiä vaatteita on kaivettu esille. Tällä hetkellä sää on miltei myrskyisä. Aamulla kun lähdin töihin maassa oli lunta ja lisää satoi. Sitten alkoi tuuleen todella kovaan ja kun lähdin töistä oli maa aivan sohjoinen, lumesta tuskin tietoakaan. Yäk. Tämä on juuri sitä aikaa jonka toivon pian menevän ohi. Kuiva, aurinkoinen, raikas syksy on ok, mutta juuri tällainen on siis niin hyi. Nyt pitäisi saada olla peiton alla ja nousta ylös sitten kun on oikea talvi. Kuitenkin ennen joulua. Josta tulikin mieleen, että olen pitänyt itseäni todellisena "jouluhöpsönä", mutta tänään huomasin töissä, että en olekaan kaikista hurahtanein:o) Aivan vielä en ala joululauluja kuuntelemaan, ellei sitten ole aivan pakko;o)


Mutta nyt sitten otsikkoon. Niin "Martti" todella uudistuu tai kehittyy ihan miten vain. Repolantie on kaivettu auki ja näyttää aika hurjalta. Mutta kun maltamme odottaa näemme (uskoakseni) hyvän uuden tien, jonka varrella kulkee kevyenliikenteen väylä. Siitä, oliko kevyenliikenteen väylän paikka paras mahdollinen, ollaan varmaan monta mieltä. Minusta se olisi ollut parempi Martinniementien varressa, mutta pääasia että väylä tulee.

Välihuomautus: hui kamala kun tuulee!!!!





Olemme asuneet täällä Kurtinhaudan takarannalla tuttavallisemmin "Ongalla" reilut 10 vuotta. Noin vuoden asuttuamme teimme alueen asukkaiden kanssa aloitteen, että Jokisuuntielle saataisiin katuvalot. Ja nyt yhdeksän vuoden odotus on palkittu. Valot on viimeinkin tulleet. Kiitos kaikille, jotka asiaa edesauttoivat:o) Kuten huomaatte, kaikki ei tapahdu aivan hetkessä!! (No tuo kuva on kyllä kehno, mutta vaihdan uuteen kun saan otettua)



Mitäs muuta? Uusia taloja tulee, vanhoja saaadaan myytyä tosi vauhdilla. Uusia rivitaloja on rakennettu ja niihin on asukkaita saatu.









Ja yksi iso rakennuskohde on myös tekeillä: Päiväkodin laajennus. Laajennus on reippaasti suurempi kuin jo käytössä oleva osa.







Mitähän sitä vielä olisi? Eiköhän tässä kiihkeimmät. Mukavaa kunnon talven odottelua ja kynttilöitä palamaan.

Ai niin, minähän en kyllä aio flunssaan tulla (sniff sniff ja köh köh) !

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Syksy on ja kesä on pois....

Näillä sanoilla alkaa laulu, jonka ala-asteella aikoinaan opin. En jatka sitä, koska emme varmaankaan aivan pian seuraavaan vuodenaikaan siirry. Mutta kyllä, syksy tekee hyvää vauhtia tuloaan. Illat pimenee, päivät on harmaita, sataa sataa ropisee (no tähän voisi jatkaa bili bili bom...vai kirjoitetaanko se P.llä?). Mutta lämmintä kuitenkin vielä on. No juuri nyt on vain reilut 13 astetta.
On se jännä miten esim lämpötila vaikuttaa eri asioihin. Kun tässä jokin aika sitten juttelimme porukassa siitä kuinka ihana olisi pitkä, lämmin, kuiva syksy ja etenkin lämpimät pimeät illat, totesi Ahma-luolan (=Haukiputaan jäähalli) hallimestari, että kuulostaapa kamalalta. Kun sitten asiasta keskustelimme totesimme sen näin todella olevan haukiputaalaisen jääkiekkoilijan, hänen huoltajan ja tietysti halliyhtiön ja -henkilöstön kannalta. Olemme eläneet nyt todella jännittäviä aikoja, seuranneet lämpötiloja ja miettineet pääseekö B-junnumme (ja myös muut joukkueet) pelaamaan sarjakarsintaotteluitaan omalle hallille vai pitääkö jäät yrittää saada jostakin muualta. No eilen ainakin jää oli kunnossa. Toivotaan että se nyt pysyykin. Me jääkiekkoihmiset emme siis toivo pitkää, lämmintä syksyä (tässä asiassa olemme itsekkäitä).
Ja Kiitokset Härelle ja muille, jotka olette jään eteen taas ahertaneet:o)

Koulut ovat alkaneet, yliopistokin alkaa tiistaina. Oikein paljon onnea, intoa ja menestystä kaikille teille:o)
Erityisesti Miialle ToKemiin, Villelle Osaoon, Kummityttö-Marikalle todella vaativalle tielle Kempeleen ammattikouluun sekä lukio-opintoihin ja vielä se Ranskan opiskelu eri paikassa (huh huh) sekä Minnalle joka aloittaa yliopiston Oulussa tiistaina. Elikkä meidän suvussa näyttäisi olevan pullat hyvin uunissa. Mutta jälleen on niitä, joilla ei yhtä hyvä onni ole mukana ollut. Tänä vuonna Haukiputaan tilanne on kuitenkin hieman parempi kuin -08 syksyllä. Tuolloinkin suuri osa lopulta koulu/opiskelupaikan sai. Sain viime syksynä kokea sen mitä on kun oma nuori jää varsinaisessa valinnassa ilman opiskelupaikkaa, joten tiedän miltä se vanhemmasta tuntuu ja varmaan nuorestakin. Meillä opiskelu alkoi kolme viikko myöhemmin kuin muilla. Meidän onneksi peruutuksia tuli. Olenkin tsempannut vanhempia, jotka ovat nyt samassa tilanteessa, että odotelkaa vielä hetki, olkaa aktiivisia ja kyselkää eri paikoista mikä nuorenne tilanne on. Toivotaan, että paikka vielä löytyisi. Ilmeisesti tänäkään vuonna Haukiputaalle ei tule 10-luokkaa, koska ulos ei jäänyt niin paljon opiskelijoita, että luokkaa olisi kannattanut perustaa.

Me päättäjät olemme aloittaneet myös jälleen "työskentelymme". Populistit juhlii ja tarttuu jokaiseen asiaan, mistä arvelee kohun nousevan. Huh huh. Minä ihmettelen ainoastaan sitä, että miten he jaksavat? Toki asioista pitää ja saa puhua. Mutta olen sitä mieltä että se vaikeuttaa yhteistyötä. Ja sitä tässä kunnassa tarvitaan todella paljon. Toisten jatkuva syyttely ja nälviminen ei ole oikea tie asioiden ja kuntalaisten hyväksi toimimiseen. Tokihan sillä keinolla pääsee itse otsikoihin. Meillä on erilaisia näkemyksiä asioista ja olen aivan varma, että kun budjettia aletaan tekemään tämä erilaisuus tulee hyvin voimakkasti esille. Arvostamme ei asioita ja siitähän sitä sitten kädenvääntöä syntyykin. Tavoite on (varmaankin) kaikilla sama: talouden tasapainottaminen. Mutta keinot joilla siihen päästään onkin sitten erilaiset. No jospa se yhteinen sävel löytyisi. Toivossahan on hyvä elää sano...Enkä todellakaan tarkoita sitä Toivoa:o)

No niin sunnuntaiaamun saarna on pidetty, nyt voisikin siirtyä kokouspapereiden, loppuviikolla tulleiden lehtien sekä Arja Alhon kirjan Kovan tuulen varoitus pariin. Siinä kyllä Alho antaa melkoista kyytiä Lipposelle. Illalla taas jäähallille tsemppaamaan pelimiehiä tärkeään voittoon.

Oikein hyvää syksyä kaikille.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Loma "raportti"


Niin se on rakkaat ystävät, että viisi lomaviikkoa on mennä hurahtanut. Tuntuu kuin vasta olisi laskenut päiviä siihen milloin loma alkaa ja nyt huomenna koittaa jo arki. No mitäpä sitä lomalla? Voisin kiteyttää lomani yhteen sanaan tai oikeastaan kahteen sanaan: Enimmäkseen öllötin. Ai että mitäkö? No en juuri mitään, pompin kotona sinne tänne miettien mitä tekisin tai oikeastaan jättäisin tekemäättä, jotta tuntuisi siltä että on lomalla. No pakko myöntää, että ei mitään järkeä. Myönnän myös sen, että unohtelin tuon ajatuksen melko usein. Tämä ihminen kun ei ole tottunut olemaan, vaan melkein kokoajan pitää olla jotain tekemistä. Osaan toki olla välillä joutenkin. Mutta ei montakaan päivää (tai tuntia).


Reissussa emme käyneet, lukuunottamatta yhden yön vierailua Torniossa. Tuolloin jalkauduimme myös Haaparantaan. Totesimme jo viime kesänä tutustuessamme Tampereeseen, että jalkaisin pääsee todella hyvin tutustumaan erilaisiin paikkoihin. Tosin jos ei ole kunnon jalkineet (tai rakkolaastareita) voi tutustumismatkasta tulla melko tuskaisa. Teimme kotona terassi remonttia ja laajennusta. Ja konttasin kukkapenkissäni jossa sielu lepää;o) . Toki pitää muistaa myös se, että lomanihan alkoi surullisissa merkeissä, kun 12-vuotias Miiru-kissamme piti nukuttaa ikiuneen. Miirulle tuli suuhun kasvain, joka sitten levisi melko vauhdilla. Tosin ensioireet tulivat jo viime syksynä, mutta kasvain saatiin silloin asettumaan ja silloin oletettiinkin että se oli vain joku tulehtunut paise. Nyt se sitten uusi. Kasvaimethan ovat yleisiä vanhoilla kissoilla. Mutta kyllä itkettää vieläkin ja kova on ikävä :o(









Siirryin viimeinkin digiaikaan. Sain perheeltäni lahjaksi digikameran. Ei kyllä ole pitkäkään aika kun sanoin että minähän en digikameraa ota. No vanha, yli 20-vuotta palvellut kamerani alkoi oireilemaan siihen malliin, että suostuin sitten uuden ottamaan vastaan. Ja ah, mä olen aivan hurahtanut. Nyt sitten olen kulkenut kamera kaulassa miltei joka paikassa, perhe meinaa jo hieman välillä hermostua, kun jään kuvailemaan kaiken maailman höttiäisiä ym. Mutta kiva on. Paljon on opettelemista, mutta lupasin, ei kun päätin, että opettelen käyttämään tätä kameraa ihan kunnolla.








Entäs lomasää? No mielestäni tosi hyvä. Viiteen viikkoon mahtui kaikki mahdollinen. Mutta mieleeni jäi kuitenkin, että taisi olla pitkästä aikaa ihan OIKEA kesä. Siihen kuului aurinkoa, raitista säätä, pilvistä, sadetta, hieman ukkosta, ja aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa. Ja todella lämmintä. Helleraja taisi rikkoutua useampanakin päivänä. On tainnutkin olla sellainen kesä, että lomasäitä on riittänyt oli sitten lomalla alku- tai loppukesästä. Ja ensi viikostahan näyttää tulevan myös todella hyvä, eli nekin jotka ovat vasta lomansa aloittaneet tai edelleen jatkavat lomailua, saavat nauttia lämpimistä päivistä ja ehkä niistä hämäristä, lämpimistä öistä.

Tämä tällä erää. Oikein hyvää loppukesää ja nautitaan tästä lämmöstä. Tätä on kiva muistella talvella kun pakkasta on yli -25 astetta!
















keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Muistoa kunnioittaen...




Olin viikko sitten toisen kerran elämäni aikana romanin hautajaisissa. Eka kerta oli vuonna-78 kun lapsuudenystäväni Jaana haudattiin. Nyt sitten olin hänen isänsä, Kihon , hautajaisissa. Ei ollut mitkään pienet hautajaiset ei. Ihmisiä kolmisen sataa, ympäri Suomen. Myös meitä valtaväestöön kuuluvia useita kymmeniä. Kiho oli hyvä ihminen. En koskaan ole kuullut kenenkään moittivan häntä. Hän sai väkensä pysymään melko "aisoissa". No joka sukuunhan mahtuu aina mustialampaita.Hautajaiset olivat kauniit ja Kihon arvolle juuri oikeat. Hautakummusta tuli todella komea. Muistopuheissa tuli aina esille se kuinka hyvä ihminen Kiho oli.
Lepää rauhassa. Elät aina muistoissani ja kiitän siitä, että sain tuntea sinut ja perheesi. "Siskojeni" ja "veljieni" kanssa tapaammekin tämäntästä. Ja missä milloinkin näemme, yleensä halaamme;o)


sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Aurinkoista ja mukavaa kesäkuuta

Ja taas on uusi kuukausi. Se kauan odotettu kesä on alkanut. Mutta millaisena? Villasukat ja -takki päällä tarkenee ihan hyvin. No ei passaa katsoa kalenteriin vaan lämpömittariin ja pukeutua sen mukaan. Luonto on kuitenkin herännyt ja puut ja nurmikot ovat kauniin vihreitä. Toivotaan että halla ei pilaa kasveja eikä marja- ym satoa.
Suomi on saanut jälleen uusia ylioppilaita ja muita koulunsa päättäneitä ja ammattiinvalmistuneita. Minä haluan toivottaa erityisesti onnea meidän suvun ylioppilaalle Minnalle ONNEXI OLKOON valkolakista ja kummitytölleni Marikalle ONNEA peruskoulun päättymisestä. Nyt on sitten molemmilla edessä uudet kuviot ja kenties maisemat. Lycka till vaan molemmille eteenne tulevissa haasteissa.
Tänään saamme uusia EU-edustajia. Minua jännittää miten oma suosikkini Liisa Jaakonsaari pärjää tässä "skabassa". No jonkun ajan päästä tiedämme. Pitäkäämme "Lissulle" peukkuja. EU-vaalit eivät kuulu kovin suosittuihin vaaleihin. Niissä on yleensä ollut melko matala äänestysprosentti. Liekö sitten niin että ihmset pitävät EU:ssa päätettäviä asioita liian kaukaisina ja kokenevat että siitä ei ole meille täällä hyötyä. No onko siitä sitten? Sekin varmaan riippuu siitä millaisia ja kuinka aktiivisia ihmisiä siellä meitä edustaa.
Olen ollut muutamassa Liisan vaalitilaisuudessa mukana ja niissä kyseltyäni, ja muuallakin, aikovatko ihmiset äänestää, olen saanut monesti seuraavan vastauksen: "Kait sitä on käytävä velvollisuus suorittamassa". Mitä ihmettä? Eihän äänestäminen ole velvollisuus vaan oikeus. Itse olen ainakin sitä mieltä, että silloin kun on oikeus tehdä jotain jonkun asian eteen, niin kyllä minä ainakin haluan oikeuttani käyttää. Ja niin tein nytkin. Toivottavasti sinäkin?

torstai 7. toukokuuta 2009

Kuulumisia

Ja taas kuukausi vaihtui. Voi mahoton kun se tuo aika rientää. Tänään joku ihme pörriäinen pisti, kun tuli sellainen "virtapiikki", että en muista milloin lie viimeksi moinen on tullut. Innostuin ensin kävelemään töistä kotiin ja sitten vielä pihalla rapsuttamaan. Oi ihanuutta. Nyt kyllä jäsenissä tuntuukin. Pitää kunnolla venytellä ennen nukkumaan menoa.
Niin se vappukin meni. Meillä se sujui erittäin iisisti. Aattona kävimme Navetalla istuskelemassa ja ottamassa Vappua vastaan. Meno oli "aikuismaista" (rauhallista, siistiä). Sain olla moneen vuoteen vappupäivän kotona, kun emme olleet mukana vappujuhlaa järjestämässä. Siitä kyllä nautinkin. Kävimme päiväkävelyllä katsomassa, joko jäät olisivat olleet lähdössä. Eivät olleeet. Haukiputaan sillan kohdalta jäät lähtivät vasta lauantaina 2.5. Tietääkseni lähtivät nyt tavallista myöhemmin.

Nyt on sitten äitienpäivä sunnuntaina. Meillä se tietää kahdessa mummolassa käyntiä. Sekin on asia, joka ei ole kaikilla enää mahdollista:o( Vaikka se tietääkin päivälle aikataulutusta ja paikasta toiseen vaihtamista, ovat Äidit sen kuitenkin ansainneet. Joten oikein hyvää Äitienpäivää kaikille meille ÄIDEILLE!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Lämpenihän se sittenkin

Se on kevät nyt. Ihanaa. Eilen sen tunsi ihan oikeasti. Tuulikaan ei haitannut yhtään, kun aurinko paistoi. Näimme äitini ja siskoni kanssa jo kaksi västäräkkiä sisareni pihamaalla Oulussa. On tätä odotettukin. Nyt kun saadaan vielä lumet pois ja piha kuivamaan niin pääsen jälleen mieluisiin puuhiin elikkä pihahommiin. Mikäli aamut eivät ole pakkasella voisi ajatella jo pyöräilykauden aloitustakin. Hannu on jo pyörän minulle valmiiksi huoltanutkin. On se hyvä kun mies huolehtii että vaimo pitää huolta kunnostaan. Ihan oikein, kyllä sitä pitää huolehtiakin. Niin vaimostaan kuin vaimon kunnostaan ja tietty myös miehensä kunnosta;o)
Tämän aamun vietin "sohvalla" isä Mitron kanssa. Siis ihan vain lueskellen hänen kirjaansa "Isä Mitron ajatuksia elämästä, työstä, uskosta". Kirja antoi mahdollisuuden hienoon tutustumismatkaan aurinkoiseen "Isään" ja hänen edustamaansa uskoon. Täytyy myöntää että paljon voisi oppia ottaa. Kirja piti sisällään kauniita luontokuvia, jotka oli ottanut Janne Gröning. Lopussa oli yli 3000 hakusanaa kattava hakemisto, jossa viitattiin kirjan teksteihin. Aika erikoista. Muutamia eroja, jotka nostan esille olivat esim. se että heille on tärkeämpi nimi- kuin syntymäpäivä. Tämä siksi että ortodokseille nimipäivä on kasteen muistopäivä joka on heille syntymäpäivä iänkaikkiseen elämään. Syntymäpäivä taas viittaa kuolemaan ja kuolevaisuuteen. No kukin tavallaan asiat ajattelee. Lisäksi heille pääsiäinen on suurempi juhla kuin joulu, ainakin tähän käsitykseen pääsin kirjaa lukiessani.
Isä Mitro kertoi paljon perheestään ja heidän elämästä. Hän kertoi myös muutaman sivun verran vuonna 2007 "täältä tuonilmaisiin" menneestä artistista Kirill "Kirka" Babitzinista. Muitakin tuttuja nimiä teksteissä pilkahtelee.
Tämän haluan erityisesti tallettaa mieleeni: "Tätä kirkkoisät tarkoittavat, kun he opettavat, että kuolema yksin opettaa meidät elämään, että vain heikkouden kokemus voi tehdä meidät vahvoiksi, että viime kädessä vasta sairaus voi tehdä meidät terveeksi ja että oikeastaan vasta vanhuus tekee meidän nuoriksi."
Varmaan aivan totta. Ainakin minä rupesin arvostamaan viisi vuotta sitten elämää aivan toisin kuin aiemmin ja suhtaudun elämään todella vakavasti. Kuin myös siihen, kuinka yht'äkkiä kaikki voi olla toisin.
No aurinko paistaa, kevät parhaimmillaan elikkä taas luonto herää henkiin. Ollaan siis iloisia ja onnellisia ja pidetään hyvä huoli itsestämme ja läheisistämme;o)

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Pääsiäistä odotellessa


Mikäs se on lomaa viettäessä, kun kevät on miltei parhaimmillaan. Päivä on jatkunut niin paljon, että sisällä ei tarvitse valoja kun joskus iltasella. Linnut sirkuttaa ja vesi tippuu räystäältä. Ah. Kun tästä vielä hieman mennään eteenpäin niin sitten on se todella paras aika vuodesta. Tarkoitan aikaa jolloin puut saavat silmuja ja lumi sulaa melkein silmissä. Kasvit alkavat nostaa päitään lumen alta. Oikein innolla odotan että pääsen taas "konttaamaan" kukkien sekaan. No siihen menee tovi jos toinenkin.

Alamme kohta viettämään pääsiäistä. Kukin tavallansa. Minä yleensä hieman koristan kotia, vaihdan liinaa tai verhoa jossa on keltaista ja vihreää. Pöytään virvontavitsoja (nyt olikin palmusunnuntaina vain yksi porukka liikkeellä täällä meidän alueella),tulppaaneja tai narsisseja, munia kuppiin, tipuja sinne pupuja tänne. Mihinkään reissuun emme lähde, käymme tyttäremme luona Torniossa ja piipahdamme ehkä "ulkomailla" elikkä Haaparannassa. Muuten aiomme ulkoilla, käydä kävelyllä ja paistamassa laavulla makkaraa, mikäli sää sallii ja ainakin ennuste lupaa hyvää ilmaa.

Emme käy kirkossa hiljaisenviikon "menoissa" (no harvoin kyllä muulloinkaan). Emmekä laita lammasta. Muutaman kerran olemme kokeilleet eikä se ole meidän herkkua. Emme myöskään syö mämmiä. Mutta rentoutua osaamme ja sen varmaan teemme. Tee sinäkin. Oikein hyvää, rentouttavaa ja aurinkoista pääsiäistä.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Kuntapalveluille pelastusohjelma

No sillä kyllä tarvetta onkin. Joka paikasta saa lukea ja kuulla, kuinka kunnat ovat syöksymässä syvään monttuun laman vuoksi. Vielä menee suht' ok mutta ensivuosi on jo todella huono. Paitsi ei meillä Haukiputaalla. Näinhän meille on luvattu ja kun viisaat ihmiset lupaavat ei kait sitä auta muu kuin uskoa. No epäillä varmaan saa. Ja sitä minä ainakin teen. Toivon todella että pelkoni ovat turhia. Toki parhaani teen, että mitään kamalia romutuksia palveluissamme ei tulisi tapahtumaan.
Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne kirjoitti Kuntalehdessä 3/09, kuinka uudet valtuustot ovat vaativan urakan edessä. Näinhän se on. Ja näinhän meilläkin uusi valtuusto on jo ison asian päättänyt. Se mikä oli asiassa plussaa ja viestii hyvästä valtuustokaudesta, on se että melkein kaikkien puolueiden rivit "rakoilivat". Elikkä jokainen äänesti kuten "sydän" tai "pää" sanoi. Hienoa. Mutta asiaan.
Parjanne toivoo valtion osallistuvan palveluiden turvaamiseen. Kuntaliiton julkistamassa kuntapalveluiden pelastuohjelmassa (www.kunnat.fi) on todella hyvä vinkkejä siihen, kuinka kuntien tukalaa tilannetta voitaisiin valtion taholta helpottaa, eikä huonontaa sälyttämällä lisää velvoitteita kuntien harteille.
Parjanne toivoo että 1990-luvun lamasta olisi opittu jotain. "Jospa edettäisiin tällä kerralla siten, että valtio ja kunnat eivät aja alas kaikkea siihen tapaan kuin 1990-luvun lamapaniikissa tehtiin, vaan yrittäisimme pitää kansalaisille tärkeät peruspalvelut toimintakuntoisina", sanoo Parjanne. Täyttä asiaa joka sana. Tähän meidänkin on pyrittävä yhdessä.
Juttunsa loppuun Parjanne toteaa, että kuntalaiset ja media reagoivat kuntien säästösuunnitelmiin, eikä ole tavatonta, että paikallis- ja maakuntamediat ampuvat alas jokaisen yksittäisen säästökohteen jo ennalta. Lopuksi hän sanoo:" ...katsomosta on helppo huudella. Enpä rohkene neuvoa mediaa, mutta toki toivoisin ymmärrystä työlle, johon kuntien ja kaupunkien valtuustot pikapuoliin joutuvat. Helppoa tästä ei tule."
Eipä niin ei. Mutta eihän näissä hommissa aivan heikot pärjääkään:o)

torstai 5. maaliskuuta 2009

Ulkoistetaan, ulkoistetaan…..

Tähänkö ollaan kunnissa menossa? Ainakin meillä Haukiputaalla vaikuttaa siltä.
Olen mukana kuntapäättäjänä nyt kolmatta kautta. Ensimmäisenä kautena asiasta
mainittiin aina välillä, viime kaudella jo huomattavasti enemmän. Mitähän tämän kausi tuo tullessaan? Nämä ulkoistamis puheet eivät kuulu jokaisen suusta vaan puhujia yhdistää tietyt seikat (jääkööt ne tässä mainitsematta, koska tarkoituksemme on luoda ”hyvätahdon päättäjätiimi”, joka ajaa jokaisen kuntalaisen etua).
Mitä sitten saavutettaisiin ulkoistamalla palvelut? Laadukkaammat palvelutko? Taloudellista tuottavuuttako? Vai onko kyse siitä että ei haluta ottaa vastuuta palvelujen tuottamisesta? Polemiikki lehdessä 4/08 hallintoti.tri. Tuija Rajala kirjoitti seuraavaa (hän käytti esimerkkinä terveysasemaa): ”- Yksityisten yritysten ei tarvitse kantaa vastuuta hankalista erikoistapauksista tai julkisen sektorin varallaolovelvoitteista. Yritysten ei myöskään tarvitse yhdistellä eri toimialojen viranomaistehtäviä.”
Mutta paljonko lopulta joutuisimme maksamaan? Palvelujen tuottaminen ulkopuolisilla voi tulla huomattavasti kalliimmaksi, kuin jos tuotamme itse. Kyllähän säästöjä saadaan aikaiseksi esim. henkilöstö- ja investointimenoista. Mutta kuinka paljon rahaa ja työtä ”piiloutuu” itse prosessiin
Olen ymmärtänyt että tällä haetaan säästöjä. Mutta en ole vielä missään nähnyt lukuja siitä että ulkoistaminen todella kannattaa. Kun tuotamme itse, tiedämme mitä saamme ja millä hinnalla. Ulkoistamalla maksamme tietyn hinnan, joka pitää tietyt asiat sisällään. Kaikki mikä on ylimääräistä, tuleekin kalliimmaksi. Sen verran myönnyn, että kyllähän ulkopuolisten käyttö sopii joissakin tapauksissa oman tekemisen ohella.
Jotenkin minusta tuntuu että kunnan johtamiskulttuuri alkaa muistuttaa enemmän ja enemmän yritystoimintaa? Älkää ymmärtäkö väärin, en minä mikään yrittäjyysvastainen ole. Muistutan vain, että kuntaa ei johdeta kuten yritystä, jonka tarkoitus on tuottaa osakkailleen voittoa vaan kunnan tarkoitus on tuottaa asukkailleen laadukkaat peruspalvelut kustannustehokkaasti. Miten se tehdään onkin sitten toinen seikka.

Kirjoitin minkä kirjoitin -ja se pääsi lehteenkin

Itsenäinen – Oulun kaupunginosa – osa monikuntaliitosta?
Siinäpä kysymys johon Haukiputaan kunnanvaltuusto antaa lopullisen vastauksen 9.3. Meillä päättäjillä on ollut hyvästi aikaa perehtyä asiaan. Asia ei todellakaan ole helppo. Tässä voisikin todeta että ”tieto lisää tuskaa”.
Minäkin ajattelin aluksi että ei missään nimessä Ouluun, onhan se nyt kamalaa jos Haukipudas lakkaa olemasta itsenäinen kunta. Mutta kun tietoa lisää tuli ja itse vielä hankki, niin on pakko myöntää että se ei enää kuulosta hyvältä vaihtoehdolta. Mikäli aiomme tuottaa peruspalvelut asukkaillemme sekä olla korottamatta kohtuuttomasti veroprosenttia ja palvelumaksuja me emme valitettavasti selviä yksin.
Meillä päättäjillähän on mahdollisuus perehtyä asioihin ”pintaa syvemmältä”. Osa tyytyy tietoihin, joita syötetään, mutta onneksi on myös niitä jotka perehtyvät asioihin tarkemmin. Puntaroivat seikkoja joka suunnalta. Meille esitetään lukuja esittelijän ”suosimasta” näkökulmasta. Hieman yksipuolista täytyy sanoa. Esimerkkejä pitäisi olla niin positiivisia kuin negatiivisia laskelmia käyttäen molemmissa tapauksissa. ei niin että luvut joita käytetään tukevat pelkästään itsenäisenä oloa tai päinvastoin. Minusta on harmi, että nyt saamamme luvut ovat olleet juuri sen suuntaisia, että ne ovat puoltaneet ainoastaan itsenäisenä olemista. Mutta kysyvähän ei tieltä eksy ja tietoa saa kun sitä osaa kysyä.
Yleensä meille esitetyt luvut ovat olleet sen suuntaisia, että meillä ei kovin suurta hätää haukiputaalaisina olisi. Laskelmissa on esitetty että pärjäisimme 2017 asti nykyisellä veroprosentilla. Mikäli tuo pitää paikkansa joudumme kyllä melko kovalla kädellä karsimaan palveluita ja nostamaan taksoja. Vastaavasti saamme nähdä lukuja Oulusta. Ne kertovat mm hurjaa nostoa Oulun veroprosenttiin. Asiasta kyseltyäni kuulin, että Oulussa on tehty useampi laskelmia erilaisin muuttujin. Luvut mitkä meille näytettiin, olivat kuulemani mukaan tilanteesta kun menee todella huonosti. Ymmärtääkseni naapurillamme ei kuitenkaan noin kuralla talous ole.
Minusta olisi ollut tosi reilua, että meillekin olisi tuotu esiin usealla eri tavalla laskettuja malleja. Myös niitä joissa Haukiputaan tilanne ei olisi ollut niin ruusuinen, kuin nyt annetaan ymmärtää.
Olisi ollut myös aiheellista käydä yhdessä keskustelua siitä, mitä tulevaisuus tuonee tullessaan niin itsellisenä kuin Oulun kaupunginosana. Nyt näitä selvityksiä olemme kukin tahollamme yrittäneet tehdä niin paljon kuin tietoa olemme asioista saaneet.
Uusin esille tullut ”naimakauppa” on ollut monikuntaliitos. Jaa’a olisiko se sitten parempi vaihtoehto kuin liitos vain Oulun kanssa? Minusta ei. Eräs kollegani sanoi että katsotaan nyt ensin tämä itsenäisenä olo – vaihtoehto ja mikäli se ei olekaan hyvä ratkaisu mietitään sitten vaikka monikuntaliitosta. No mitä kummaa, miksei voida heti laittaa hynttyitä yhteen? Nythän kuitenkin voidaan siihen vielä itse vaikuttaa.
No toivottavasti se päätös puoleen tai toiseen tehdään 9.3. Sehän ei vielä mitään ratkaise. Ouluhan päättää asiasta 16.3.
Olen melko varma että osalla päättäjistä vaikuttaa päätökseen myös pelko oman vaikutusmahdollisuuden (lue vallan) menettämisestä. Hyi, tuo on ruma tapa ajatella. Mehän olemme kuntalaisia, emme ainoastaan itseämme varten päättämässä asioista. Silloinhan se on sama ketkä osaavat henkilöt asioistamme päättävät, kunhan päättävät avoimesti, rehellisesti ja tasapuolisesti.

Heps kukkuu taas

Niin se vaan on uusi kuukausi jälleen. Näyttää menevän näin että kerran kuussa tätä päivittelen. No selityskin on: minulla on uusi villitys: Facebook. Niin, minäkin olen nyt siellä. No en minä kyllä sielläkään kovin paljon ehdi olla, mutta välillä kuitenkin.
Eikä se taida ainoa selitys olla. On nimittäin ollut tosi paljon selvitettävää tulevan kuntaliitos asian tiimoilta, että siinä kait se aika on vierähtänyt. No maanantaina on se suuri päivä. Mielenkiinnolla odotan, kuinka suuri kansainvaellus kunnantalolla maanantain on. No sen aika näyttää.
Toivon ainoastaan että oli päätös kumpi tahansa, voisimme ilman kinastelua hoitaa yhteisiä asioitamme kuntalaisten eduksi jatkossakin. Edessä on todella vaikeita päätöksiä, koska säästöjä pitää kummassakin tapauksessa saada aikaiseksi. No jospa me osaisimme käyttäytyä kuin fiksujen aikuisten tuleekin.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Olen tehnyt sen. Jess!

Ai minkä? Olen saanut laitettua suuni kuntoon. Nyt sitten ollaan taas vuosi rauhassa. Sovin nyt hammaslääkärini kanssa, että hän kutsuu minut ensivuonna vastaanotolle, koska olen hieman laiska itse aikaa tilaamaan. No ei se varmaankaan laiskuutta ole, vaan hammaslääkäri on yksi pahimmista paikoista mitä tällä hetkellä tiedän. Kun h-hetki lähenee sydän jyskyttää ja kädet tärisee.
Onneksi minun lääkärini onkin aivan IIIIhana. Hän on rento ja oikein puhelias, hän saa pelon häipymään todella pian. Suosittelenkin häntä aina kaikille tutuilleni ja myös muille, keiden kanssa juttua hammaslääkäri pelosta tulee.
Meillä on tämä vuosi alkanut tapaturmien ja sairastelujen parissa. On ollut flunssaa ja vatsa ongelmia, paikat jumissa eikä kunnolla välillä pää käänny. Nyt mies on sairaslomalla kun loukkasi kätensä. Poika viikko sitten säikäytti aika hyvin, kun lätkäpelissä meni melko pahan näköisesti laitaa vasten. No ei onneksi käynyt pahemmin, jo muutaman lepopäivän jälkeen paikat olivat (ilmeisesti) taas kunnossa. Sukulaiseni loukkasi sormensa myös urheilunmerkeissä. No vahinkohan ei tule kello kaulassa ja jos jotain tapahtuu, tarkoittaahan se myös sitä että tekee jotain eikä vain öllötä sisällä.
Toisaalta mitäpä sitä pienistä. Näitähän sattuu. Enempi harmittaa ne seikat, kun kuulee tuttavansa sairastuneen vakavasti. Silloin tulee mieleen, että eipä paljon kannattaisi pienistä valittaa.
Sinä tuttuni jos täällä käyt, päivä kerrallaan ja tsemppiä:0)

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Kuinkas se aika lentääkään kuin siivillä?

Joo....o ihan hävettää. Miltei kuukausi mennyt kun viimeksi olen täällä rustailemassa käynyt. Mietin jo tuossa että pitäisikö lopettaa koko blogin pito, mutta katsellaan nyt josko tapani saisin parannettua.
Niin, vuosi on sitten uusi, tai onhan tätä jo 21 päivää menty. Päivä on jatkunut jo aivan selvästi. Olemme menossa kohti kevättä, joka on minulle mieluisin vuodenaika. On aivan ihana seurata kuinka luonto alkaa heräilemään "talvi"unestaan. Sitä vähän niinkuin itsekin syntyy uudelleen.

Maailmalla ja täällä Suomessakin tapahtuu paljon asioita. USA sai uuden pressan, tummaihoisen Obaman. Hänen harteille on laskettu suuri taakka. Mutta ihmiset ilmeisesti kuitenkin uskovat häneen ja siihen että hän saa aikaan parannuksia. Kotomaassamme saamme lukea lähes joka päivä uusia tietoja siitä, kuinka jälleen joku firma joutuu irtisanomaan väkeään. Ei hyvältä näytä ei. Vaan on se kumma miten äkkiä tilanne muuttuu. Ja mistä kaikki oiken loppujen lopuksi johtuu?

Omassa, ihanassa, Haukiputaan kunnassa olemme lähestymässä sitä suurta hetkeä, jolloin meidän päättäjien tulee tehdä päätös siitä, vieläkö Haukipudas on Haukipudas vaiko Oulun kaupunginosa. Todella iso asia. Meille on tulossa paljon kokouksia ja seminaareja asian tiimoilta ja jokainen varmaan puntaroi asiaa puoleen ja toiseen. Mutta mikä se on se oikea vaihtoehto? Ollapa nyt lasipallo, josta voisi katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Meillä on ollut huonoja aikoja aiemminkin, mutta aina sitä on noustu, vaikka se ei ihan kivuttomasti ole käynytkään. No vieläkään en ole sitä mieltä että ei muuta ku Ouluun, en missään nimessä. Mutta miettiä täytyy se, mitenkäs me aivan oikeasti itsenäisenä pärjäämme? Pelkkä usko ja halu ei riitä, on myös oltava tiedossa keinoja siihen, millä me selviämme. No päätös kuitenkin tehdään maaliskuussa. Onneksi on siihen asti aikaa miettiä ja puntaroida asioita. Palaillaan:o)