Opiskelua työn ohessa

Nyt päätin napata hieman työaikaa ja tutustua harjoitustehtäviin, joita yhteisöllinen media -koulutus on tuonut tullessaan.
Paljon on uusia asioita, mutta täytyy tunnustaa jo tässä vaiheessa, että minulla ei ole tarkoitus kirjautua jokaiseen eri palveluun ja luoda niihin profiileja. Nämä muutama riittänee ainakin tällä erää.

Olen nyt tätä sivustoa jonkin aikaa käyttänyt ja kuten voitte huomata, noin kerran kuussa käyn täällä mutkan. Facebook on sitten sellainen paikka jossa käyn oleskelemassa lähes päivittäin.

Nostaisin hattua kaikille teille, jos minulla sellainen olisi, jotka jaksatte innostua näistä eri palveluista, mutta minä tyydyn ihan muutamaan.
Minulle tahtoo tulla "stressi" jos liityn moneen paikkaan. Sitten pitäisi myös seurata ja huolehtia monesta paikasta. Ei kiitos sanon minä.

So Slow life minun puolesta elikkä pyrin stressittömään ja "infoähkyttömään" elämään. Ihan tosissani:o)
TÄMÄ TEKSTI ON TUOTETTU HYMYSSÄ SUIN EIKÄ OTSA KURTUSSA;o)

Hyvää uutta vuotta 2010

Niin se vuosi taas vaihtui. Mutta haaveet eivät haihtuneet. Niitä täytyy aina olla. Ja minulla niitä ainakin riittää.
Vuosi alkoi ihan kunnon pakkasilla. Siis aivan normaalisti. Kuin ennen vanhaan. Niinhän se kuuluu talvella ollakin. Lunta ja pakkasta. Se se on oikeaa talvea. Ei mitään nolla astetta ja vesisadetta. Yäk.
Ja kuinka kaunis luonto onkaan. Aivan kuin satumaailmasta. Ja me saamme elää sen keskellä. Tietysti se on sääli heidän puolesta, jotka eivät pidä pakkasesta saatikka lumesta. No suosittelen muuttamista jonnekin missä ei ole tätä rikkautta joka meillä on:Neljä erilaista vuoden aikaa.
Sain "sukulaiseni" valokuvien kautta kokea myös Tampereen kauniissa talviasussaan (olen käynyt siellä vain kesäisin). Kaunista oli sielläkin. Tuo kuva on otettu Haukiputaalla.

Olin lomalla kolme viikkoa ja nyt takana on ensimmäinen työviikko. Nyt kun olen palannut normaali arkeen, huomaan kuinka olin väsynyt ennen lomaa. Nyt kaikki on jotenkin "valoisampaa" (eikä se johdu yksistään siitä että päivä on jatkunut), näkee ja kuulee mitä ympärillä tapahtuu. Tuntuu kuin olisi kulkenut koko ajan "säkki päässä" otsa kurtussa.

Ja siitä pääasenkin uuteen lempiaiheeseeni: Slow Lifeen eli kansanomaisesti leppoistamiseen.
Huomasin aivan vahingossa Facebookissa erään keskustelun lomassa, että hei, tätähän minä olen nyt harrastanut ja huomannut sen toimivan. No en ole ihan täysin "slow laifannut", mutta kuitenkin paljon sen oppeja huomaamattani itseeni soveltanut. Ja voi jestas kun on hyvät fiilikset. Ja tästä pidän kyllä kynsin ja hampain kiinni. Minulla on siihen oikeus.

Mutta mitäs se Slow life sitten on? Eräs määritelmä on tämä: Slow Life eli "leppoistaminen" on vastaisku kiireelle, infoähkylle, metelille ja saatavilla olemiselle. Niin, pitää vaan osata OLLA. Ja minähän opin sen Jess. Olen siis niiiiiin leppoistautunut että. Ja olo on ihan TOSI hyvä. Suosittelen.