Koululaiset ovat aloittaneet aherruksen tällä viikolla, no osa jo viimeviikolla. Niin se vain loma heilläkin loppui. Oma loma on enää muisto vain :)
Meillä on ollut menorikas loppukesä, vai voiko jo niin sanoa? On grillailtu sukulaisten kans niin vanhojen kuin uusien (tällä saralla on muutoksia tullut), käyty Elojazzeilla ja se mitä ootin lähes koko loma-ajan elikkä pääsyä istuskelemaan Oulun torille, toteutui pari viikko sitten. Pari kertaa käytiinkin kahvilla loman aikana, mutta ilma oli molemmilla kerroilla suht' raitis. Ihana oli istuskella ja katella ihimisiä, (hups, nyt alakaa tulleen taas murteella, no eipä se haittaa, tämähän on mun blogi!)
Nyt kun kattellen kalenteria, niin eipä sielä näy monneen viikkoon semmosta viikonloppua että ei mittää menua ois. Huh huh ku hengästyttää jo nyt. On tulosa Ketjua ja Kartaania, grillaus-iltaa, Oulun tuomaa- juhulaa vastaanottoineen ja näytöksinneen, Hailuotoajua, tupareita ym ym. No jospa sitte lokakuu ois semmonen rauhottumiskuu. Kivahan se on mukavien ihimisten kans olla ja mennä.
Meillä on ollut myös surua, kun kummi-enoni mukkui pois :( Hänen muistotilaisuus pidettiin viime lauantaina. Tilaisuus oli kaunis ja lämminhenkinen. Aurinko lämmitti. Kurkiaura kruunasi siunaustilaisuuden. Sanoinkin, että he tulivat saattamaan enon perille. Äitini ja muut sisarukset sekä lähiomaiset jaksoivat tilaisuuden hyvin. Tosin nyt äiti hieman taas potee, mutta kun ikää on reilua kuukautta vaille 89 v, eipä se ole ihme jos välillä vähän ongelmia tuleekinKotona meillä on puhaltamassa muutosten tuulet, jänskättää hieman, mutta katellaanpas rauhassa miten asiat etenee ja kuinka se elämä mullistuu. Eipä siitä sen enempää tässä vaiheessa. Joo enkö ookki ärsyttävä ku alotan enkä sitte jatka :)
Tähän loppuun vois todeta, että mulla on helpottunut olo! Ai miksikö? No jospa tämä teksi sen kertoo:
Tämän myötä, oikein hyvää loppukesää kaikille meille :)