Aloittelen nyt kolmatta lomaviikkoa. Niin ja olen siirtynyt uudelle vuosikymmenelle. Juhannuspäivänä tuli nimittäin pyöreät 50 v täyteen. Viikon verran oltiin miehen kanssa moottoripyöräreissulla. Juhannus oltiin Rokualla, lähdettiin kotoa torstain sateessa ja ainoat sateet ne sitten sillä reissulla olikin. Sunnuntaina jatkettiin itä puolta ylöspäin: Puolanka-Kuusamo-Salla-Savukoski-Sodankylä-Kittilä-Kolari-Pajala-Haaparanta-Tornio-Koti oli matkareitti. Tuo viimeinen pätkä Sodankylästä alkaen ajettiin yhdessä päivässä ja kyllä takamuksessa tuntui istuminen eikä huono tiekään yhtään helpottanut. kun keskiviikkoiltana kotiin palatiin. Mutta komiat oli maisemat ja sää suosi. Nyt kotosalla vietämme normaali arkea, kunnes todennäköisesti vielä ennen töihin paluuta johonkin suuntaan päräytetään. Varmaan tämmöinen harmaa päivä saa ihmisen miettimään syntyjä syviä. Ja kun vielä lukee paljon ja kohdalle sattuu hyvä kirjoitus, kuten kohdalleni eilen sattui (Kodin kuvalehdessä 13/13) artikkeli Ystävä yli laidan. Se sai minut miettimään mitä ystävyys todella on? Mietin myös sitä, mitä itse kukin elämässään arvostaa. Varsinkin toista ihmistä. Hänen tapojaan ja tyyliään elää ja hoitaa asioitaan. Kuka sen sanoo mikä on oikea tapa? Eikö se ole oikein että ei tietoisesti loukkaa toista ja aiheuta pahaa mieltä? Mutta saako sitten sanoa mielipidettään vain pitääkö mukailla toista vain siksi että hänen pahaolonsa helpottuisi? Minusta ei. Olen tunnettu suoruudestani ja se usein saattaa myös joitan loukata. Varsinkin heitä jotka eivät kunnolla minua tunne. Mutta silti olen sitä mieltä, että parempi sanoa kuten ajattelee kuin että myötäilee ja ajattelee kuitenkin toisin. Mikä pahinta on se, että sanoo jokaiselle joojoo. Kyllähän siinä jo oma järki on koetuksella kun yrittää kaikkia miellyttää. Toki siinä miten asian tuo esille, on minullakin oppimista, mutta koko ajan opettelen. Mutta onko sekään aina oiken, että tiettyjen ihmisten kanssa pitää miettiä miten heille asian sanoo, että herneet eivät jymähdä liian syvälle nenuun.
Mistä sitten tuntee ystävän? Jaa sepä taitaa ollakin melkoinen taitolaji. Sitä luulee tuntevansa, sitä avautuu, sitä kertoo arkojakin asioita. Ja sitten huomaa että tätäkö tämä olikin? "Ystävyys" on saattanut kestää kauan ja sitten jokin asia saa aikaan sen, että esim. tapa käsitellä asioita ei enää miellytäkään. Ja sitten saat kuulla, että toisella on ollut jo pitkään jotain "hampaan kolossa". No miksi sitä ei voisi heti tuoda asioita julki? Miksi ollaan vuosikausia niin kuin ei mitään olisi vialla? Ja kuitenkin taustalla pilee jotain. Ei ei, se ei ole hyvä asia :( On toki hyvä kun ihmiset oat erilaisia. Mutta jokaisen on hyväksyttävät toinen sellaisena kuin on. Et voi istuttaa ketään omaan muottiisi ja vaatia olemaan ja ajattelemaan kuten sinä. Se ei vain voi olla niin! Ihmiset! Yrittäkäämme hyväksyä toisemme sellaisen kuin olemme! Ja otetaan joskus se peili omaan kätöseen ja katsotaan mitä siellä näkyy. Kun oikein kunnolla katsoo, siellä voi nähdä yllätyksen!!
No nyt pois ikävät asiat mielestä ja lomakuvien pariin.
Oikeen mukavaa kesän jatkoa Ystävät!
