perjantai 2. huhtikuuta 2010

Hyvää huhtikuuta





Ja taas ollaan uudessa kuukaudessa, kevätkin näyttää parhaat ja ikävimmät puolensa: on aurinkoista, kaunista, lämmintä kevätsäätä, kera linnunlaulun. Ja sitten nyt tätä: harmaata, märkää ja kurjat kelit. Mutta ei se mitään. Toivotaan että tämä kausi ei kestä kauaa. Kohta on edessä se hetki, kun tiet ja pihat alkavat kuivamaan. On hyvä kulkea millä menopellillä tahansa. Pääsee aloittamaan pyöräilyn. Ja ennen kaikkea pääsee pihalle möyrimään. Mutta siihen on vielä aikaa. Mielestäni paras aika on se, kun luonto alkaa heräämään talviunestaan. Puut saavat silmuja ja ensimmäiset kasvit alkavat nostamaan päitään maasta. Sitä jotenkin herää itsekin, kuin uudelleen syntyneenä.



Tämä kevät on ollut merkityksellinen meidän perheessä: Meidän kuopus saavutti täysi-ikäisyyden ja sai ajokortin. Kyllä tuntui oudolta. Minulle se on tuottanut kamalia "vieroitusoireita". Nyt hän vastaa itse teoistaan eikä ole enään meidän "vastuulla" ja "komennuksessa". Mutta onhan se niin, että oli lapsi minkä ikäinen tahansa, ainahan vanhemmat hänestä huolehtivat, asuu hänen kotona taikka omillaan. Ainakin minä kyselen ja pohdin heidän menemisiään ja tulemisiaan. Jakelen neuvoja: tehkää niin kuin minä sanon, ei niin kuin minä teen tai tein. Vaikka kuinka yrittää neuvoa elämässä ja yrittää auttaa, että he eivät tekisi samoja virheitä, kuin mitä itse on tehnyt, niin ei se vaan näy menevän "jakeluun". Kait se vaan on niin, että jokaisen on elämänsä itse elettävä, myöskin koettava ne virheet ja opittava kantapään kautta. Vaikka itse olen jo 46 v., kantaa äitini 85 v., edelleen huolta minusta ja lapsistani, samoin kuin sisareni perheestä, siksipä hänelle ei aina aivan kaikkea pysty kertomaankaan. Pakko myöntää, että joskus se rasittaa. Hyvä esimerkki: tyttäremme kävi Helsingissä harjoittelupaikkahaastattelussa, äitini oli yht'äkkiä muistanut asian, oli valvonut myöhään, kun uni ei ollut tullut, koska oli vain miettinyt sitä meneeköhän tyttäremme matkalle yksin. Heti aamulla hän siten soitti ja kysyi miten asian laita on. Voi voi. No tätä kautta kait pitäisi itse oppia se, että antaa lastensa elää omaa elämäänsä tavallansa. Mutta saahan sitä neuvoa. Saahan?



Nyt on pääsiäinen. Se on kirkkovuoden tärkein ja vanhin juhla (näin sanoo mm Wikipedia). Se kuvastaa myös uudelleen eloon heräämistä. Tätä kuvastaa esim rairuoho, narsissit, pajunkissat ym jotka kasvavat monessa kodissa pääsiäisen iloksi.

Kristillisen perinteen mukaan pääsiäismuna on ikuisen elämän ja ylösnousemuksen vertauskuva. Kuori kuvastaa Jeesuksen hautaa, jonka läpi elämä murtautuu. Pääsiäisenä syödään hyvin, aika paljon ihmiset syövät lampaanlihaa. Meidän perheessä ei. Olemme sitä joskus kokeilleet, mutta se ei ollut meidän mieleen. Monelle pääsiäinen merkitsee normaali arjessa muutamaa ylimääräistä vapaapäivää töistä. Kieltämättä se on todella mukavaa luksusta.

Meillä jokaisella on omat näkemyksemme asioista ja kukin juhlii ja viettää aikaansa tavallaan. Ja näinhän se pitää ollakin. Maailmaan mahtuu erilaisuutta. Onneksi.


Oikeen hyvää pääsiästä ja tätä ihanaa kevät aikaa.