Lämpenihän se sittenkin

Se on kevät nyt. Ihanaa. Eilen sen tunsi ihan oikeasti. Tuulikaan ei haitannut yhtään, kun aurinko paistoi. Näimme äitini ja siskoni kanssa jo kaksi västäräkkiä sisareni pihamaalla Oulussa. On tätä odotettukin. Nyt kun saadaan vielä lumet pois ja piha kuivamaan niin pääsen jälleen mieluisiin puuhiin elikkä pihahommiin. Mikäli aamut eivät ole pakkasella voisi ajatella jo pyöräilykauden aloitustakin. Hannu on jo pyörän minulle valmiiksi huoltanutkin. On se hyvä kun mies huolehtii että vaimo pitää huolta kunnostaan. Ihan oikein, kyllä sitä pitää huolehtiakin. Niin vaimostaan kuin vaimon kunnostaan ja tietty myös miehensä kunnosta;o)
Tämän aamun vietin "sohvalla" isä Mitron kanssa. Siis ihan vain lueskellen hänen kirjaansa "Isä Mitron ajatuksia elämästä, työstä, uskosta". Kirja antoi mahdollisuuden hienoon tutustumismatkaan aurinkoiseen "Isään" ja hänen edustamaansa uskoon. Täytyy myöntää että paljon voisi oppia ottaa. Kirja piti sisällään kauniita luontokuvia, jotka oli ottanut Janne Gröning. Lopussa oli yli 3000 hakusanaa kattava hakemisto, jossa viitattiin kirjan teksteihin. Aika erikoista. Muutamia eroja, jotka nostan esille olivat esim. se että heille on tärkeämpi nimi- kuin syntymäpäivä. Tämä siksi että ortodokseille nimipäivä on kasteen muistopäivä joka on heille syntymäpäivä iänkaikkiseen elämään. Syntymäpäivä taas viittaa kuolemaan ja kuolevaisuuteen. No kukin tavallaan asiat ajattelee. Lisäksi heille pääsiäinen on suurempi juhla kuin joulu, ainakin tähän käsitykseen pääsin kirjaa lukiessani.
Isä Mitro kertoi paljon perheestään ja heidän elämästä. Hän kertoi myös muutaman sivun verran vuonna 2007 "täältä tuonilmaisiin" menneestä artistista Kirill "Kirka" Babitzinista. Muitakin tuttuja nimiä teksteissä pilkahtelee.
Tämän haluan erityisesti tallettaa mieleeni: "Tätä kirkkoisät tarkoittavat, kun he opettavat, että kuolema yksin opettaa meidät elämään, että vain heikkouden kokemus voi tehdä meidät vahvoiksi, että viime kädessä vasta sairaus voi tehdä meidät terveeksi ja että oikeastaan vasta vanhuus tekee meidän nuoriksi."
Varmaan aivan totta. Ainakin minä rupesin arvostamaan viisi vuotta sitten elämää aivan toisin kuin aiemmin ja suhtaudun elämään todella vakavasti. Kuin myös siihen, kuinka yht'äkkiä kaikki voi olla toisin.
No aurinko paistaa, kevät parhaimmillaan elikkä taas luonto herää henkiin. Ollaan siis iloisia ja onnellisia ja pidetään hyvä huoli itsestämme ja läheisistämme;o)

Pääsiäistä odotellessa

Mikäs se on lomaa viettäessä, kun kevät on miltei parhaimmillaan. Päivä on jatkunut niin paljon, että sisällä ei tarvitse valoja kun joskus iltasella. Linnut sirkuttaa ja vesi tippuu räystäältä. Ah. Kun tästä vielä hieman mennään eteenpäin niin sitten on se todella paras aika vuodesta. Tarkoitan aikaa jolloin puut saavat silmuja ja lumi sulaa melkein silmissä. Kasvit alkavat nostaa päitään lumen alta. Oikein innolla odotan että pääsen taas "konttaamaan" kukkien sekaan. No siihen menee tovi jos toinenkin.

Alamme kohta viettämään pääsiäistä. Kukin tavallansa. Minä yleensä hieman koristan kotia, vaihdan liinaa tai verhoa jossa on keltaista ja vihreää. Pöytään virvontavitsoja (nyt olikin palmusunnuntaina vain yksi porukka liikkeellä täällä meidän alueella),tulppaaneja tai narsisseja, munia kuppiin, tipuja sinne pupuja tänne. Mihinkään reissuun emme lähde, käymme tyttäremme luona Torniossa ja piipahdamme ehkä "ulkomailla" elikkä Haaparannassa. Muuten aiomme ulkoilla, käydä kävelyllä ja paistamassa laavulla makkaraa, mikäli sää sallii ja ainakin ennuste lupaa hyvää ilmaa.

Emme käy kirkossa hiljaisenviikon "menoissa" (no harvoin kyllä muulloinkaan). Emmekä laita lammasta. Muutaman kerran olemme kokeilleet eikä se ole meidän herkkua. Emme myöskään syö mämmiä. Mutta rentoutua osaamme ja sen varmaan teemme. Tee sinäkin. Oikein hyvää, rentouttavaa ja aurinkoista pääsiäistä.