Niin nyt on ensimmäinen adventtisunnuntai. Kirkossa lauletaan Hoosiannaa, ikkunoihin syttyvät tähdet ja valot. Ulkona liikkueessa huomaa kuinka ihmiset ovat alkaneet valaisemaan kotejaan erilaisin valoin. Itse en ole vielä "valaistunut", mutta luulen että tänään se tapahtuu.
Valolla on kumma voima. Kyllä se vaan tuo piristystä tänä pimeänä aikana. Itse laitan valoja mielestäni hillitysti. En pidä räikeistä väreistä vaikka muuten erittäin värikäs persoona olenkin. Sisällä kyllä koristan värein, mutta ulos laitan mieluummin hillityt valot. Jotenkin hurjat punaiset ja muut voimakkaat värit luovat epätodellisen ja levottoman tunteen. No makunsa kullakin. Eipä heitä voi moittimaan lähteä.
Lähestymme minulle vuoden tärkeintä ja merkityksellisintä ajankohtaa. Joulua. Olen siis niin jouluihminen kuin vain olla ja voi. Kaikki jouluni eivät ole olleet onnellisia ja iloisia. Pari joulua on erityisesti jääneet pysyvästi mieleeni sen ikävän puolen ansiosta. Ensimmäinen oli vuonna 2000. Työskentelin tuolloin kirjakaupassa. Olin uusin työntekijä ja jotenkin vain minun kontolle tuli työvuoro jouluaatolle joka kaiken kukkuraksi oli sunnuntai. KAMALAA. Tunsin että koko jouluni oli pilalla. Meidän perheen "joulurutiinit" menivät aivan uusiksi. En ollut kotona aamupuuron aikaan, en ollut kuulemassa Joulurauhan julistusta perheeni kanssa. Hyi kamalaa. Toinen ikävä muisto on vuodeltsa 2003. Rakas isäni oli ollut huonossa kunnossa jo koko syksyn ja joulun aikana hänen viimeiset hetkensä olivat jo todella lähellä. Kuljimme äitini ja sisareni kanssa vuodeosaston ja kodin väliä, yritimme viettää aikaa perheen mutta myös isän luona. Isä nukkui pois 27.12. Tämän vuoksi joulussa on nykyään paljon enemmän haikeutta kuin aiemmin.
Mutta kuitenkin joulu on niin JESS. Sain pitkän loman joulun ajaksi ja voin nauttia ja rentoutua paikassa joka on minulle niin tärkeä: Kodissani.
Hyvää joulun odotuksen aikaa. Muista olla kiltisti. Tonttuja on jo näkynyt;o)