Se alkais olemaan tässä....

nimittäin vuosi 2011. Enään tämä ja huominen päivä jäljellä. Mitäs tämä vuosi pitikään sisällään?

Iloja, suruja, onnistumisia, epäonnistumisia, kuoleman, syntymän, pelkoa, toivoa ja uskoa paremmasta. Siis kaikkea mahdollista.

Koko alkuvuoden seurasimme kuinka läheinen ihminen kärsi julman taudin kourissa ja menehtyi toukuun lopussa. Se oli rankka kokemus koko suvulle. Varsinkin hänen lapsilleen, vanhemmilleen sekä sisaruksilleen. Toki myös meille muille. Kyllä tuolloin piti monta kertaa todeta miten heikko ihminen on, tuon kamalan taudin, syövän, edessä? Paljon on asioita kehitetty, mutta missä on lääke, joka pysäyttää tuon taudin? On toki niitä, jotka ovat onnekaita ja selättävät tuon "pedon". Heitäkin lähipiiristä löytyy.

Kevät oli myös valmistujaisten aikaa. Meidänkin perheessä päästiin viettämään valmistujaisjuhlia, kun tyttäremme valmistui medianomiksi. Nyt hänellä sitten on opinnot takana ja "arki" edessä.

Kesäloman aikana teimme muutaman kotimaanreissun. HD:llä Rovaniemessä ja Kemissä ja autolla Turussa. Ja mun sydän jäi Turkuun:) Ah mikä ihana kaupunki. Kiersimme sitä jalkaisin puolitoista päivää, mutta silti jäi todella paljon näkemättä ja kokematta.

Tahdon sinne uudestaan. Kuvassa Mikaelin kirkko.

Syksy on jotenkin niin ankea vuodenaika, että sen haluasin ohittaa kokonaan. Tai oikeastaan loka-marraskuun, joka yleensä on pimeää ja märkää. Kummitytär saavuti maagisen 18-vuoden iän syyskuussa. Se oli yksi vähistä valopilkuista alkavalle syksylle. Meillä täällä Martissa hilluivat tappajakoirat, joiden hampaisiin (ilmeisesti) myös ihana Maicy-kissamme joutui 1.10 :´( Koirista oli mediassa paljon juttuja, ihan telkkaria myöten. Nyt ilmeisesti on jälleen rauha maassa, ei ainakaan ole mitään kuulunut. Harmi vaan kaikkien niiden (meidän) puolesta, jotka lemmikkinsä ehtivät menettää. Marraskuun alussa sairastuin keuhkokuumeeseen, mistä lie pirulainen tuli. Nyt olo kuitenkin ok, ei ehkä ihan täysin, mutta melkein. "Talvi" tuli, mutta missä lumi ja pakkanen? Onneksi sentään maa on jonkun verran valkoinen. Meillä suku kasvoi pikkuprinsessalla 21.12. Joten vuodenloppuun tuli myös iloa:)

Joulu tuli ja meni normaalin kaavan mukaan. Hannu sai oman kaimansa myrskystä. Koko talvi on ollut todella lauhaa, mutta niin pimeää ja märkää. syysmyrskyt jylläävät joulunakin. Osa ihmisistä on ihmeissään sään suhteen, mutta eihän tuo nyt mitään uutta ole. Aika ajoin säätyypit vaihtelevat. Kuva vasemmalla Martinniemen kalasatamasta, laineiden lyödessä rantaan 27.12. ja sama päivämäärä mutta vuosi 1992.

Mitäs muuta? Eduskuntavaalit olivat keväällä ja tulos oli melkoinen yllätys. Mitä siitä pitäisi ajatella? Pettymys oli se, että suurin vaalivoittaja ei lähtenyt mukaan hallitukseen. No oppositiosta on helppo huudella. Ei kait yksi erimielisyyttä aiheuttava asia saa olla esteenä hallitustyöskentelyyn, onhan olemassa paljon muitakin asioita, joista hallitus päättää? Maailman talous on mennyt hurjaa vauhtia alaspäin ja se näkyy toki täällä Suomessakin. Toivotaan, että tilanne saadaan aisoihin ja tilanne paranee. Pressan vaalitkin ovat tulossa tammikuussa ja se näkyy joka paikassa. Ehdokkaista yksi vaikuttaa olevan muita suositumpi. Jos on näin selvää, miksi muut puolueet edes asettavat omia ehdokkaitaan? Turhaa rahan haaskausta. No tästä varmaan taas ollaan erimieltä. Uutta Oulua on rakennettu ja suurin osa palveluista on jo vuoden 2012 alusta Oulun alustalla. Minä lähdin lomalla Haukiputaan kunnan työntekijänä ja palaan lomalta Oulun kaupungin työntekijänä. Silti työpaikka ja palkka ovat samat (valitettavasti ei nouse, kuten moni on veikannut). Kovasti on muutoksia tulossa ja olen melko varma, että kaikkiin ei olla tyytyväisiä. Kuinkas asiat voisikaan niin hyvin mennä, että kukaan ei löytäisi mitään valittamisen aihetta? Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että ratkaisu Haukiputaan kannalta oli ainoa oikea (ja siitähän taas ollaan todella montaa eri mieltä). Parempi tehdä Uusi Oulu sopimalla, kuin pelkästään liittymällä ilman ehtoja. http://www.ouka.fi/uusioulu/

Jos tässsä nyt jotain tärkeää jäi mainitsematta, niin mainitaan se sitten myöhemmin. Nyt kuitenkin toivotan koko sydämestäni kaikille oikein hyvää tulevaa vuotta 2012.

Kiitos, nyt on sen aika.

”V….! Mää en jää tänne ennää, eihän täälä saa ees palavelua. Eihän nuo tiiä mittään, toinen sannoo toista ja toinen toista! Mää lähen nyt”. Nämä sanat kuuluivat Oys:n päivystyspoliklinikalla 8.10.11 väliverhon takaa. Sanat kuuluivat nuorehkolle naiselle. En tiedä kauanko hän oli ollut ”polilla”, mutta sinä aikana kun olimme läheiseni kanssa siellä olleet, oli häntä käynyt katsomassa pari hoitajaa ja lääkärikin ainakin kerran. Kyllä hän oli palvelua saanut, mutta ilmeisesti hän ei ollut tyytyväinen, koska hän lähti.

Me emme lähteneet. Me tulimme päivystyspoliklinikalla lauantai-iltapäivänä. Odotimme vuoroamme ja saimme aikanamme palvelua. Ymmärsimme, että emme olleet ainoat asiakkaat eikä meillä ollut hätä. Ambulansseja tuli potilaineen koko ajan. Pienet lapset itkivät sydäntä särkevästi. Meillä tilanne oli rauhallinen, joten on aivan ymmärrettävää, että kiireellisemmät asiat menevät edelle. Meistä kuitenkin huolehdittiin tasaisin väliajoin ja asia eteni koko ajan. Minä pääsin kotimatkalle ilta kahdeksalta, läheiseni matka kesti hieman pidempään. Mikä tekee ihmisistä niin hätäisiä? Jos joutuu muutaman tunnin odottamaan, niin tuntuu että maailma loppuu just.
Mikä tekee ihmisistä välinpitämättömiä hoitajia kohtaan? Ei todellakaan ole heidän syy, että apua ei saa ”mulle heti just nyt” vauhdilla. Tiedän, että he toimivat todella niukoilla resursseilla. Heitä on aivan liian vähän. Eikä heidän työtään voi sanoa kevyeksi tai ”siistiksisisätyöksi”. Ja kyllä siihen varmaan vaarojakin sisältyy (onneksi vartijoita on saatu heille turvaksi). Silti he jaksavat tehdä tätä todella tärkeää ja aivan liian vähän arvostettua työtä hymyssä suin. No onhan heilläkin toki huonoja päiviä ja virheitä sattuu, eiväthän hekään mitään yli-ihmisiä ole.
Jatkohoito tapahtui meidän omassa terveyskeskuksessa Haukiputaalla. No ei kyllä voi hoitoa moittia sielläkään. Ainakin jos meidän potilaaseen on uskominen. Ja miksi ei olisi? En lähde tuota aiempaa toistamaan, sama tilannehan se on sielläkin. Vähillä resursseilla mennään. Mutta etupäässä hymyssä suin.
Otan tähän esille myös yhden ko. viikonloppuna käyttämämme palvelun: ambulanssikyydin. Ei kyllä mitään herkkua sekään työ varmaan ole. Ja valituksia tulee. Ymmärtääkseni Haukiputaalla päivystää yksi ambulanssi. Joten jos tuo ambulanssi on esim. menossa oys:iin, täytyy silloin saada apu jostakin muualta. Pakostahan siinä joutuu odottamaan. Ambulanssin lähtövalmiusaika on kunnan määräämä/päättämä. Ymmärtääkseni 15 min? Onhan meillä onneksi olemassa palolaitoksen ensivasteauto, joka kiiruhtaa myös hätiin tarvittaessa.
Ymmärrän täysin, että kun hätä on suuri, minuuttikin tuntuu pitkältä. Mutta silti uskallan väittää, että aina ei ole syy hoitohenkilöstössä.

Toivonkin, ei kun haastan ihmiset kiitoskampanjaan. Annetaan niitä kiitoksia, kyllä he ne ovat ansainneet. Ei valiteta ihan heti, vaan mietitään vaikka päivä, onko valitukseen todella aihetta. Ja me päättäjät: meidän on aika panostaa enemmän terveydenhuollon puolelle. Jälleen kerran on edessä se aika vuodesta, kun siihen on mahdollisuus!!

R.I.P. Maicy

Kolme viikkoa sitten menetimme, vajaan vuoden ikäisen, todella kauniin Maicy-kissan. Hän joutui ilmeisesti täällä Martinniemessä ja hieman etäänpänäkin riuhuvien tappajakoirien uhriksi. Suru on ollut todella suuri. Olen itkeä pillittänyt vielä tänäänkin, kun olen seurannut Misse-kissaa, joka on siskoaan etsinyt. Hän on makoillut paikoissa, joissa Maicy ruukasi olla, nuuskinut joka paikkaa, miukunut ja tuijottanut ikkunasta ulos, kuin odottaen, että Maicy tulisi takaisin. No ei tule ei :'(

Mutta elämä jatkuu. Toivon todella, että ihmiset huolehtivat paremmin lemmikeistään, että ne eivät pääse tekemään tällaisia tuhoja. No itse tietysti syyllistyin siihen, että päästin kissat ulos. No Misse joutuukin tyytymään nykyään pelkkään ikkunasta tuijotteluun. Olen aina uskonut siihen, että "maalla" voi antaa kissojen olla ulkona vapaana. Mutta näköjään ei. Toisaalta osa naapureista on varmaan ihan tyytyväisiä, kun kissoja ei irrallaan ulkona ole. Ainakaan meidän.

Loma tuumailuja

Se ois toinen lomaviikko menneillään. Tännään on huomattavasti raittiinpaa kuin mitä on muutamat viimepäivät olleet. Ja sattaaki ihan kunnolla. No eipä se haittaa, tulleepa touhuttua vähä sisälläki.
Me käytiin eka moottoripyörä reissu viikonloppuna. Rovaniemellä oli Poronpurijaiset. Me oltiin mukana toista kertaa. Sää suosi niin matkalla kuin paikanpäälläki. Kiva huomata miten alakaa jo tunnistammaan ihimisiä, joitten kans ollaan muutaman kerran nyt parin vuojen aikana satuttu sammoihin tapahtummiin.

Sunnuntaina oli sitte perinteiset kesäjuhulat Martinniemen kalasatamasa. Siellä muutama "HD:läinen" kävi antamasa ääninäytteitä ja vastaamasa pyöriään koskeviin kysymyksiin asiasta kiinnostuneille. Pienemmät juhulavieraat pääsivät myös istumaan pyörien selekään.

Eilen oli sitte meijjän nuoren miehen aika astua armeijjan harmaisiin. Hiukanhan tuo haikiaksi veti, ainaki äiti-ihimisen, kun juna kohti Kaijjaania lähti. Se on hänellä sitten viiminen velevollisuus koettavana. Meillä naispuolisillahan ne pakolliset velvollisuuet loppuu kun oppivelevollisuus on suoritettu. Kaikkea hyvää hänelle "matkalle" toivotaan. Monta tuttua hänellä lähti yhtä aikaa, varmaan ihan kiva. Se kaikista tärkein piti kuitenkin jättää tänne:) No onneksi viikonloppuna on jo lähheistenpäivä. Me jätämme sen ehkä välliin, kun tie kutsuu taas kohti pohojosta, tosin vaan Kemmiin asti, mutta eiköhän hän sinne vieraan saa, ja oikeen kovasti kaivatun.

Mihin se kesäkuu meni?

Tuota mietin tämän tästä. No meillä selitys lienee se, kun ootimme sopivaa väliä pittää tyttären valamistujaisia. Ylleensähän valamistujaisia pietään touko-kesäkuun vaihteesa. Meillä oli surua perheessä, joten siksi päätimme Miian juhulia siirtää, kunnes vähän olo itse kullakin helepottaa. Juhannuksena sitten vähä juhulittiin. Siksi en oikeen tajunnu ku kuukausi vaihtu, että alakanu kuukausi oli heinä- eikä kesäkuu.

Helletä riitti kesäkuun alusa, mulle vähä liikaaki. Varmaan mukava niille, joilla loma oli kesäkuun alusa. No jospa niitä lämpimiä päiviä riittäis vielä meille muillekki, nyt on tuuli ollu meleko raitis muutaman päivän. Lämpyä ja passeleita ilimoja toivon myös niille, jotka vielä ahertavat ja lomaillevat myöhemmin. Joka tappauksesa, nyt on jo heinäkuu, siis kesä jo puolesa välisä. Voihan se kesä kestää sään suhteen pitkäänki. Onhan seki toella kiva, kun jo illat hämärtää ja on lämmin.

Me saahaan kesävieraita etelästä. Tosi kiva nähä ihimisiä, joita ei oo ihan vähhään aikaan nähäny. Itteasiasa useampaan vuoteen:)

Ja sitte meijjän perheesä koittaa taas yks hetki, joka on niitä elämää "mullistavia" asioita: Meijjän juniori astuu armeijan harmaisiin. Voipa olla, että äiti-Torro saapi kaivaa nenäliinan essiin. Mutta se on kuitenki yks elämänvaihe.

Nyt oon siis kesälomalla. Eka lomapäivä alakaa olleen lopuillaan. Ja mulla on matot pestynä. Se on ku lottovoitto. Nyt ei tarvi tehä mittää muuta ku olla. Jos siltä tuntuu. Tämän viikon oon vielä "tavotettavisa", sitte laitan puhelimen kiinni pariksi viikoksi ja aion olla ihan lomalla! Näin oon päättäny. Hyvvää kesän jatkua sullekki:)

Tiistain tuumailuja

Sataa sataa ropisee....No ei se mittään, se tekkee hyvvää luonnolle. Kuten ehkä huomasit, päätin sitte siirtyä puhekielen käyttöön, jotenki helepompaa ja tuntuu ku toisaan juttelis jonku kans. No mutta palataanpa luontoon. Tuo sae tekkee tosiaan hyvvää niin kuivana olleelle maalle. Viikonloppuna ku pihhaa rappasin, niin ratina vaan kävi, ku harava vei roskia mukanaan. Nyt ku on vähä lämmenny (tai ainaki eilen oli melekeen 15 astetta), puitten lehtien alut alakaa ihanasti vihertään ja tuo tuoksu, ihana. Eilen piti kesken kahavitauon avata ovi ja nuuskasta ulukoilimaa. Kyllä, sielä tuoksu KESÄ.

No mitä sitä on täsä pari kuukauen aikana tapahtunu? Eduskuntavaalit oli ja meni. Perussuomalaiset tulivat ja saivat hurjan äänimäärän. Muutamat menetti melekosesti. Meille demareille ei kovin suuri tappio tullu. Mutta kuitenki. Täälä meijjän alueellahan jäi pois pari vahavaa ja kauan mukana ollutta ehokasta, Liisa ja Matti. Demareilla (ainaki ossalla) onkin ollut se vika, että on ollu tietyt ihimiset, jotka on ollu palijo mukana ja jotka on menestyneet hyvin ja saaneet "edustuspaikkoja". Uusia, nuorempia ehokkaita ei oo oikeen saatu/haluttu (ei kait?) mukkaan. Onneksi nyt on saatu uusia, erittäin aktiivisia ja innokaita nuoria ja myös aikuisia;) mukkaan. Tämän osoitti jo seurakuntavaalit ja myös hyvä äänisaalis eduskuntavaaleissa. Maailma muuttuu ja niin on myös meidän muututtava. Vaikka se tekkee välillä vähä kipiääki.
Palatakseni vielä "Persuihin", luulen että tällä meijjän alueella he saivat palijo protestiääniä. Ai miksikö? Täälä me demarit, vihiriät ja vassaritki enimmäkseen äänestettiin uuen Oulun syntymisen puolesta. Sitä on monen ollu meleko vaikia niellä. Mutta me uskottiin siihen ja uskotaan edelleen, että se oli ainua oikia vaihtoehto. Parempi tehä yhesä sopimalla ku mennä pakkoliittoon, josa ei ehtoja pystytä asettammaan.

Ja Uusi Ouluhan syntyy, koko ajan. Pakko myöntää, että välillä itestäki tuntuu, että eikö jo jotaki vois alakaa tapahtummaan. Kyllä muuten tapahtuuki. Ohan se selevää, että ku on näin suuresta asiasta kyse, niin ei sitä tuosta nuin vaan lonkalta tehä. Hilijaa hyvä tullee. Usko vaan. Sen toiveen oon esittäny kaikille niille kenen kans asiasta oon jutellu, että elekää heti hakeko epäonnistumisia. Yrittäkkää ees nähä ne hyvät puoletki! Niitä tullee. Ne voi olla toisille pieniä juttuja, mutta toisille niillä voi olla tosi iso merkitys. Eniten mua ärsyttää se seikka tällä hetkellä, että aina ku joku muutos tapahtuu, oli se sitten kunnan, työkkärin tai Kelan, saa kuulla "joo nyt ku me mentiin Ouluun niin....". Hyvät ihimiset ku me ei oo menty yhtään mihinkiään ja kaikkien muitten instanssien tekemät muutokset ei kuulu liitokseen. Esim verotoimisto, Kela ym ovat teheneet muutoksiaan jo palijo enne meijjän yhistymispäätöstä! Me tehhään yhesä uus Oulu. Ylikiiminki meni, se oli eri asia.

Mitäpä sitä vielä? Vappu oli ja meleko kylymä semmonen. Ei onneksi satanu. Me käytiin moottorpyörä ajosa Muhoksella. Hieno kokemus kun reilu tuhat "pyörää" ajo letkasa Oulusta Muhokselle. Ihimisiä oli kerräntyny teitten varsille huiskuttaan. Vaikka vähä paleli se lämmitti ja olo oli ku kuninkaallisella;)

Äitienpäiväki meni. Muaki muistettiin kukin, koruin ja leivoksin. Käytiin sitte myös tekemäsä kierros mummuloisa. On se vaan rikkaus ku niitä on vielä kaks olemasa. Tämmösinä päivinä tullee vängellä mieleen, että koskaan ei voi tietää millon juuri tämä juhlapäivä on se viimeinen. Mutta päivien määrää ei voi tietää kukkaan. Toisilla niitä on enempi ja toisilla vähempi:(
En muista kenen motto on "Elä jokainen päivä, kuin se olisi viimeinen" -on se kyllä erittäin hyvä motto!

No olipa taas "puheripuli". Asiaa ois vielä vaikka kuinka palijo, mutta jatketaan toiste. Nyt ylös, syömään, satteeseen, äitille, parturiin ja töihin. Oikeen hyvvää kesän odotusta sullekki;)

Hyvää kesäaikaa

Niin se taas on, että talaviaika on takana ja kesäaika alakanut. Vaikka kyllä tuo meleko raitis vielä yöllä ja aamullakin on.

Minä olen nyt lomalla. Kiva on, päivät mennee todella pian, vaikka ei juuri mittään tekiskään. Ja eikö sitä lomalla ollakin siksi että lommaillaan ja ollaan vaan? No en toki ihan jouten ossaa olla. Mutta on ihana, kun voi tehä kaikkia mitä haluaa sillon ku haluaa.

Yritän muistaa myös leppoistautumisen (= slow life elikkä vastaisku kiireelle, infoähkylle, metelille ja saaatavilla olemiselle). Kyllä se tekkee muuten hyvvää tämmöselle duracel pupulle;)

Toivon kyllä, että se ei jää päälle! Tai haittaisko tuo jos asiat tekee verkkaisemmin? Miksi pitää olla aina kiire joka paikassa ja joka paikkaan? Se on kyllä jännä, välillä minä kadehdin ihimisiä, jotka toimivat ja tekevät asoita rauhallisesti, jopa hittaasti. Toisinaan taas tuntuu, että tekkee mieli tönästä ja huutaa että HALOO ONKO KETTÄÄN KOTONA? Liekö leppoistumisen ansiota, mutta olen oppinut sietämään jo hieman paremmin erilaisuutta ja erilailla toimimista. Mielestäni;)

Sain ensimakua keväästä, tyttären ottamien matkavalokuvien kera. Hän kävi matkustelemassa opintojensa päättymisen kunniaksi hieman etelämpänä (vai lännenpänä?). Täytyy myöntää, että äiti-ihiminen täällä kotona jännitti, miten matkaaja pärjää. Onneksi sain seurata matkan kulukua facebookista (kiitos nykyaika), se sai minut pysymään suht' levollisena. Turvallisesta on kotiinsa Ouluun matkaaja eilen saapunut:) Tuo narsissi on kuvattu Tilburgissa, Hollannissa.

Minäpä taidan käydä vähän syökäsemäsä ja lukasemasa päivän "sanan" elikkä Kalevan (se on muuten mielenkiintosta, ku sitä voi aamulla lehestä lukia, mitä illalla kokkouksesa päättää!). Sitten voisi vaikka jatkaa oleilua lukemisen parisa tai jos siltä tuntuu niin vois vaikka tehdä jotakin. Aurinkokin näyttää kurkkivan, joten voihan se olla, että painun ulos. Oli siellä eilen ainaki meleko kurja taikka hurja keli. Siis niin liukas että ei meinannu pystysä pysyä.

Niin ja eduskuntavaalitkin lähenee. No, niistä kirjoittelen varmaan lähipäivinä.

Pakkanen paukkuu

Morjens.
Tämän talven yleisin puheenaihe taitavat olla nämä paukkupakkaset. Tänäänkin aamulla mittarissa-32 astetta. Mutta mitäpä tuosta, vaatetta päälle niin tarkenee. Onneksi ei tuule. Pakkasta vastaan kyllä pystyy suojautumaan, mutta jos tuulee niin sitten, ei ainakaan minulla, löydy sellaista vaatetusta että tuuli ei jostakin kolosta pääse "iholle". Juuri äsken kuuntelin säätietoja, siellä luvattiin lauhtuvaa, tosin vasta viikon kuluttua.

Sääpäiväkirjaa tutkiessani huomaan, että 2010 näihin aikoihin, on pakkasta ollut liki -30 asetta.
Ehkä tästä talvesta tekeekin erilaisen se, että pakkasjakso on ollut niin pitkä? Ja talvihan tuli melko varhain. Luntakin on lähes saman verran kuin vuosi sitten. Saapas nähdä vieläkö tulee lisää. Maaliskuussa 2010, meillä oli takapihalla lunta n. 80 cm.

Ja entäs sitten maisema? Niin kaunis, niin kaunis. Kuin morsian. Heti kun saan aikaiseksi, otan kameran mukaan ja lähden kuvausretkelle;)

Tokihan kovalla pakkasella on haittapuolensakin. Ne ihmiset, joilla on astma tai muuten vaikeuksia hengityselinten kanssa, ovat kyllä todella kovilla tänä talvena. He eivät varmaankaan hirveästi jaksa tästä kylmästä, kuivasta ilmasta nauttia. Ja tokihan myös vesiputket joutuvat kovalle koetukselle. Ja entäpä sähkönkulutus? Olikohan se nyt toissapäivänä, kun sähkönkulutksessa oli tullut todellinen piikki ylöspäin. Onneksi meillä on varaavatakka, saa sillä ainakin hieman lämmityskustannuksia alaspäin. Ja tietysti autot joutuvat melkoiseen rääkkiin.

No eiköhän jo viimeistään parin kuukauden päästä ala lämpenemään;)

Oikein hyvää kevään odotusta sinullekin.