Mikä meitä vaivaa?

Onhan saatu taas kuulla kamalia uutisia muutamina viimepäivinä.
Yhdessä paikassa lapset sairastuvat kun juovat melamiini pitoista äidinmaidonvastiketta.
Ja mikä syy? Tämän päivän Kalevassa oli syyksi mainittu seuraavaa: "... politiikka jossa talouskasvu asetetaan ympäristön edelle, on yhä selvemmin osoittautumassa kestämättömäksi" lisäksi mainitaan: "...Tällainen edesvastuuttomuus on mahdollista kun ahneus sokaisee, valvonta on olematonta ja korruptio rehottaa".

Eilen nuori ihminen teki aivan käsittämättömän teon. Syyksi hän on kirjeessä maininnut: "Vihaan ihmisiä ja ihmiskuntaa".
Siis kamalaa. Mikä meitä oikein vaivaa? Miksi maailmasta on tullut näin paha? Vai onko niin että se on tullut meitä lähemmäksi ja nyt vasta näemme sen kamaluuden?

Syitä haetaan internetistä, josta löytyy kaikenlaista tietoa pelien ja keskustelupalstojen ja videoiden välittäminä. Syitä haetaan myös kotoa. Onko niin, että meillä vanhemmilla ei ole aikaa lapsillemme? Yritämmekö vain tehdä lisää rahaa? Kuinka suuri syy on sillä että monissa työpaikoissa täytyy tehdä tulosta? Enemmän ja enemmän rahaa osakkeiden omistajille. Ja kilpailu on kovaa. Jos tulosta ei synny otetaan tilalle uusi (onneksi tätä ei tapahdu minun työssäni). Kuka kärsii? Yleensä täysin viaton, pieni lapsi. Ehkäpä heistä juuri siksi kasvaa pahoinvoivia nuoria ja aikuisia, kun heille ei ole aikaa. Korvataan aika rahalla ja materialla.

Muusikko Maarit Hurmerinta sanoi tänään hienosti tv:ssä: "Ei perhettä tarvitse viedä kalliille Karibian risteilylle, sekin riittää kun kävellään läheiseen rantaan ja istutaan kivelle. Pääasia on, että vanhemmat ovat yhdessä lastensa ja nuortensa kanssa". Olen aivan samaa mieltä.

Nyt kun lapseni ovat jo teini-ikäisiä voi vain todeta kuinka pian lapsuus menee. Mutta huolehtiminen ei lopu koskaan! Ja minusta se kertoo siitä että rakastaa;o)

Tapahtumarikas lauantai

On se vaan jännä, miten asioilla on taipumus kasaantua yhdelle päivälle. Minulle saattui sellainen lauantai, että täytyi todella laskea milloin mihinkin ehtii. Mutta hyvin ehdin.

Aloitin aamun kokouksessa Oulussa. Keskustelimme paljon tulevista kuntavaaleista. Todettava on, että ykkös aiheita tai huolia olivat terveydenhuolto sekä nuoriso.
Lääkäri pula julkisella sektorilla on valtava. Mitä voitaisiin tehdä että saisimme lääkärit pysymään terveyskeskuksissa? Kuinka suurta palkkaa heidän pitäisi saada? Eikö kukaan tee enää "kutusumus työtä", jossa itse työ on se miksi sitä halutaan tehdä eikä se kuinka paljon siitä saa palkkaa? Näyttää vain olevan niin että melkein alalla kuin alalla raha ratkaisee.

Toinen suuri huolenaihe oli nuoriso. Mitä tehdä että heille saataisiin tiloja, jossa voisi viettää vapaa-aikaa? Poistuuko meiltä Haukiputaalla tämä ongelma kun länsipuolen koulu valmistuu ja 80-luvulla Jatuliin valmistuneet nuorisotilat saadaan viimenkin takaisin nuorison käyttöön. Toivotaan. Tilapula ei ole ainut ongelma. Meilläkin on nuorisoa jotka ovat "tyhjän päällä" , ilman opiskelu- tai työpaikkaa. Tämä on suuri ongelma. Emmehän toki halua "kulman kundeja" enempää kuin mitä meillä jo on. No kaikki vaatii rahaa.

Kokouksen jälkeen ehdin sopivasti Haukiputaan jäähallille, jossa Ahma B-junnut aloittelivat otteluaan. Lapsen kannustaminen hänen valitsemansa harrastuksen parissa, kertoo sen että vanhemmat ovat kiinnostuneita siitä mitä hän tekee. Me olemme kannustaneet, huoltaneet, kuljettaneet ja toimineet "rahoittajina" jo kymmenen vuotta. No päivääkän en vaihtaisi pois. Minusta on todella hienoa, kun yli 20, 16-17 vuotiasta miehen alkua viettää monta iltaa viikossa harrastuksensa parissa. Totesimmekin perjantai iltana harjoituksia seuratessamme, että kait he tekevät sitä "rakkaudesta lajiin". Itse ottelu oli Ahmojen. JoKi oli aivan eri tasoa. Sen kertoo tulos kotijoukkueelle 17-4. Onneksi luvassa on haastaviakin pelejä ja Ahma junnut pääsevät tositoimiin.

Käväisimme mutkan kotona ja suuntasimme siskoni miehen 50-vuotispäiville. Siellä juhlat olivat parhaimmillaan, mutta ehdimme onneksi mukaan.

Yhdentoista maissa olimme kotona. Istahdin tv:n ääreen ja sitten alkoikin Nukku Matti lähestyä. Eipä tarvinnut unta houkutella ei.

Mistä tunnet sä ystävän.....

Niin mistä? Onko sinulla olemassa ihminen josta voit sanoa, että hän on todella ystäväsi? Kavereitahan kyllä piisaa. Mutta aitoja, pyyteettömiä ystäviä? Minulla on. Ja se antaa minulle voimaa jaksaa. Hän ei koskaan käännä minulle selkäänsä, kun minulle tulee tarve "purkaantua". Ei onneksi kovin usein. Ja hän tietää että olen myös käytettävissä häntä varten.

Entäs sitten vihamiehet? Tai ei ehkä vihamies, mutta selkään puukottava, muka ystävä, niitäkin on. Mitäs niille pitäisi tehdä? Minä painan sellaisen ihmisen kohdalla "deleteä". En suutu, enkä loukkaannu aivan vähästä, mutta jos se tapahtuu, se myös näkyy.
Onneksi minun ei ole tarvinut montakaan ihmistä "deletoida" lähipiiristäni. Mutta harmikseni on todettava että muutamia kyllä.

Sanonta kuuluu: Pidä ystävät lähellä, mutta vihamiehet vielä lähempänä.
Hmm. Tapansa kullakin. Jos tietää toisen olevan ilkeä ja haluavan vain pahaa, miksi sellaista pitäisi päästää lähelle? Minusta on paljon parempi, kun hänet karsii omasta ystäväpiiristään.

Toivon, että sinullakin on joku jolle voit pahanmielesi purkaa.
Ja kiitos sinulle YSTÄVÄNI, että olet olemassa:o)

Arvoista sekä jotain lehdistä poimittua

Wau! olen viimeinkin saanut luettua loppuviikolla tulleet lehdet. On hiukan pitänyt kiirettä. Mutta joskus kiire on ihan hyväksi. Nyt sitten taas "rupes tekstiä pukkaan" ja sain tännekin jotain aikaiseksi.

Ihmiset arvostavat erilaisia asioita. Kuka ihmiselle läheisiä peruspalveluja, kuka enemmän elinkeinoelämään panostamista. Ja tästähän sitten taitaakin suurimmat erimielisyydet johtua. Elinkeinoelämään panostaminen on tärkeää, sitä ei kukaan kiellä. Tuohan se kuntaan yrittäjiä ja sitä kautta niitä paljon kaivattuja euroja. Kuinkahan monta uutta yritystä Haukiputaalle on perustettu ja kuinka paljon on syntynyt uusia työpaikkoja tämän valtuustokauden aikana? Ainakin siihen on panostettu ja sitä varten euroja myönnetty.

Itse kuulun siihen kastiin jolla sydäntä lähellä on kaikkien arkipäivää koskettavat peruspalvelut. Päivähoito, koulu, terveyspalvelut, vanhustyö jne. Sekä erityisen tärkeät vapaa-ajanpalvelut, joista tietysti minulle läheisin ja tutuin alue Kirjasto (aivan tarkoituksella isolla koolla). Missään tapauksesssa ei saa unohtaa teknisiäpalveluja. Se on alue josta eniten kuulee moitetta. "Miksi ei ole valoja?", "Miksi tiet ovat surkeassa kunnossa?". Teknisenpuolen huonoin puoli on siinä, että sen tuottamat palvelut eivät ole lakisääteisiä. Joten vikahan ei täten johdu "tekniikasta" itsestään. Siellä toimitaan niiden resurssien puitteissa kun niitä sille annetaan.

Polemiikki -lehdessä 3/08 viiden suurimman puolueen puheenjohtajat kertoivat mielipiteitään mm siitä mitkä ovat kuntien keskeisimmät tehtävät tulevalla valtuustokaudella. Siellä oli hienoja asioita. Minua lämmitti suuresti eräs kommenetti jossa sanottiin seuraavasti: Kirjaston rahoitus pitää turvata - että suomalaiset osaisivat lukea myös jatkossa" Hienoa. Kirjastoa todella arvostetaan. Ajattelisivatpa myös meidän kunnan kaikki päättäjät näin. Lisäksi eräs sanoi näin: "Kunnan itse tuottamat palvelut ovat ensisijaisesti sivistyspalveluita ja virkavastuulla toteutettavia tehtäviä esim terveyspalveluissa". Lisäksi "...kunta kuitenkin AINA järjestää palvelut ja on viime kädessä vastuussa niiden laadusta ja rahoittamisesta". Sama henkilö tyrmää kuitenkin valtionavun lisäyksen. Hmm. Mielenkiintoista. Valtiolta tulee velvoitteita mutta ei sitten resursseja. Ihmekös tuo jos kunnat ovat huonossa jamassa.

No ehkä se on vain hyvä että ihmisillä on erilaisia arvoja. Syntyypähän keskusteluja. Mutta missän nimessä rahaa ei saa asettaa ihmisen hyvinvoinnin edelle. Kuntaa ei voi johtaa niin kuin yritystä, jonka tarkoitus on tuottaa sen omistajille lisää rahaa!! Kunnan tehtävä on tuottaa kuntalaisille peruspalvelut ja huolehdittava heidän hyvinvoinnistaan. Kaikkea ei voi mitata rahassa.

Ugh! Olen puhunut;o)

Tavoitteitani tulevissa vaaleissa

Tarvitsemme kaikki lähellemme peruspalveluja koko elinkaaren ajan. Niin pieni ihmisenalku äidin massussa kuin jo iltaan ehtinyt vanhus ja kaikki muut ikäluokat siltä väliltä. Ketään meistä ei saa jättää huonompaa asemaan kuin toinen. Kaikilla ei ole mahdollisuutta käyttää yksityisiäpalveluja. Niinpä kunnan tulee tarjota heille mahdollisimman hyvät palvelut, mahdollisimman lähelle. Hintaan, johon myös pienituloisella on vara.



Nuorisosta täytyy huolehtia. On pyrittävä siihen, että väliinputoajia ei tule, vaan kaikille löytyy opiskelu- tai harjoittelupaikka peruskoulun jälkeen. Heille tulee tarjota paikka, jossa he voivat viettää vapaa-aikaansa ja tavata ystäviään. Ehkä tämä toteuukin, mikäli Jatulista vapautuu tiloja uuden länsipuolen koulun valmistuttua.


Kiinteistövero tulisi porrastaa niin, että ne jotka asuvat kaava-alueella, jossa ei ole päällystettyjä eikä valaistuja teitä, maksaisivat pienempää kiinteistöveroa.

Mitä on olla päättäjä?

Olen nyt ollut kaksi kautta Haukiputaan kunnan luottamustehtävässä aitiopaikalla. Kahdet ensimmäiset vaalit olivat harjoittelua ja kolmannella kerralla pääsin rimaa hipoen läpi. Neljäs kerta toikin jo melko komeasti ääniä. Nyt ovat edessä viidennet kunnallisvaalit. Miksi olen vielä mukana? Koska haluan vaikuttaa. En tehdä politiikkaa vaan nimenomaan vaikuttaa. Politiikan teon jätän niille jotka sitä haluavat tehdä.

Monessa olen mukana ollut. Paljon on tullut koettua. Päätöksiä on tullut tehtyä (enimmäkseen) niin puolesta kuin vastaan. Mukana on ollut asioita joista on ollut helppo päättää mutta myös sellaisia, jotka ovat olleet todella hankalia. Välillä on tullut mietittyä onko oma päätös asiasta ollut oikea. Kun kuntalaisille kertoo, mihin oma päätöksen teko perustuu, valottuu heillekin se, että asioissa on aina kaksi, ellei useampikin puoli. Kuntalaisen on helppo kertoa mielipiteensä asiasta, koska hänen ei tarvitse ottaa vastuuta siitä miten asia johonkin toiseen ihmiseen vaikuttaa. Päättäjän pitää huomioida myös se.

”Kuntavaikuttajan” tehtävä ei ole pelkkää päätösten tekoa ja kokouksissa istumista. Tarvitseeko päättäjän selvittää asiat toisten puolesta tai tietää vastaus kaikkeen? Minusta ei. Näen itse erittäin tärkeänä sen että osaan ohjata apua ja neuvoa tarvitsevat oikean instanssin tai henkilön luo asiaansa neuvoa hakemaan.

Tärkeää mielestäni on että asioista puhutaan avoimesti ja rehellisesti. Tämähän on yksi valtuuston tärkeimmistä arvoista. Aivan näin ei ole viimeaikoina ollut. Ja valitettavasti se on yksi tämän homman ikävin puoli. Olin yhdessä vaiheessa sitä mieltä, että en lähde enää ehdolle, mutta eräät asiat saivat minut muuttamaan mieleni. Toinen seikka mikä joskus tahtoo osalla unohtua, on ”kaverille kans” – meininki. Emme ole päättämässä ainoastaan kavereiden, sukulaisten tai oman asuinalueen asioista, vaan kaikkien, tasapuolisesti. Katsomatta siihen asuuko hän kunnan etelä-, keski- vai pohjois-osassa.


Minä haluan olla vielä vaikuttamassa siihen jatkammeko me Haukiputaana vai tuleeko meistä osa Oulua. Ei se ainoa asia ole, mutta todella suuri, joka koskettaa meitä kaikkia.

Minä en lupaa mitään mitä en pysty toteuttamaan. Mutta sen lupaan että mikäli minut valitset tulen tekemään parhaani. Kaikki päätökset eivät aina miellytä kaikkia. Mutta sellaista elämä on.

Olen nykyajassa

No niin. Viimeinkin minäkin olen luonut itselleni blogin. Olen siis erittäin moderni ihminen. Kait sitä täytyy yrittää pysyä ajanhengessä. Ehkäpä tästä tulee vielä ihan mukava tapa kirjoitella ajatuksia ylös ja saattaa niitä muidenkin pohdittavaksi. Onhan tämä hyvä vaihtoehto lehtikirjoittelulle. Toivon että saan asiallisia kommentteja teksteihini.