Ai minkä? Olen saanut laitettua suuni kuntoon. Nyt sitten ollaan taas vuosi rauhassa. Sovin nyt hammaslääkärini kanssa, että hän kutsuu minut ensivuonna vastaanotolle, koska olen hieman laiska itse aikaa tilaamaan. No ei se varmaankaan laiskuutta ole, vaan hammaslääkäri on yksi pahimmista paikoista mitä tällä hetkellä tiedän. Kun h-hetki lähenee sydän jyskyttää ja kädet tärisee.
Onneksi minun lääkärini onkin aivan IIIIhana. Hän on rento ja oikein puhelias, hän saa pelon häipymään todella pian. Suosittelenkin häntä aina kaikille tutuilleni ja myös muille, keiden kanssa juttua hammaslääkäri pelosta tulee.
Meillä on tämä vuosi alkanut tapaturmien ja sairastelujen parissa. On ollut flunssaa ja vatsa ongelmia, paikat jumissa eikä kunnolla välillä pää käänny. Nyt mies on sairaslomalla kun loukkasi kätensä. Poika viikko sitten säikäytti aika hyvin, kun lätkäpelissä meni melko pahan näköisesti laitaa vasten. No ei onneksi käynyt pahemmin, jo muutaman lepopäivän jälkeen paikat olivat (ilmeisesti) taas kunnossa. Sukulaiseni loukkasi sormensa myös urheilunmerkeissä. No vahinkohan ei tule kello kaulassa ja jos jotain tapahtuu, tarkoittaahan se myös sitä että tekee jotain eikä vain öllötä sisällä.
Toisaalta mitäpä sitä pienistä. Näitähän sattuu. Enempi harmittaa ne seikat, kun kuulee tuttavansa sairastuneen vakavasti. Silloin tulee mieleen, että eipä paljon kannattaisi pienistä valittaa.
Sinä tuttuni jos täällä käyt, päivä kerrallaan ja tsemppiä:0)