Joulu on jo ovella

Aivan ensiksi pyydän anteeksi, kun en ole saanut aikaiseksi käydä täällä kertoilemassa ajatuksiani. Korjataan se nyt.

No mitä sitä kuuluu? Meille ainakin sen verran, että perhe on kasvanut kahdella söpöllä karvapallerolla elikkä kissalla. Misse tuli taloon syyskuussa ja Maicy marraskuussa. Kyllä sitä vipinää ja vilskettä on riittänytkin. Miia kyllä meinaa heidät mukanaan Ouluun viedä, kunhan sieltä asunnon löytää ja pääsee muuttamaan. Hänellä on Tornio vuodet sekä muutaman kuukauden Helsinki aika takana ja nyt aloittaa sitten Oulussa harjoittelun. Tokihan hän täällä kotonakin saisi olla, mutta toisaalta ymmärrettävää, kun on omillaan ollut jo useamman vuoden, että oma rauha on paljon kivempaa kuin vanhempien komennossa;)

Talvi tuli kertaheitolla ja ihan kunnollinen semmoinen. Tuntuu vaan niin hassulta, että nyt kauheasti kirjoitellaan ja uutisoideen siitä, kun miltei koko maa on sekaisin lumen tulosta ja pakkasesta. Hei, me ollaan Suomessa, eikö me olla totuttu kunnon talveen, lumineen ja pakkasineen? Mitä nyt ne muutamat epänormaalit vuodet, kun sai pelätä, että tuleeko lunta vai ei. Minä olen ainakin ollut todella tyytyväinen, kun sitä märkää ja pimeää kesti niin vähän aikaa. No pimeäähän on, mutta lumi kuitenkin valaisee.

Minä olen nyt lomalla. Mielestäni ansaitulla sellaisella. Tämä alkuviikko menee Joulun valmisteluun, mutta kun aattoilta tulee niin sitten aion rauhoittua ja nauttia. Aioin antaa itselleni korvapuustin, jos alan miettiä työ- tai luottamusasioita. Näin olen vakaasti päättänyt. Saapas nähdä kuinka on korvanlehti turvoksissa kahden viikon päästä;)

Tällä erää en enempää täällä jouda juttelemaan. Toivotan kaikille oikein Hyvää ja Rauhaisaa Joulua ja Onnea tulevalle vuodelle 2011.

Joko se kesä meni?

Se tuli yllättäen ja yhtä pian se näyttää olevan ohi. Vai onko se jo mennyt? Kesä nimittäin.
Vietin kesälomaa vain kolme viikkoa ja voin kyllä todeta, että se on aivan liian lyhyt aika loman viettoon kesällä. Toisaalta, onhan tietysti olemassa myös niitä, joilla lomaa on vielä vähemmän tai ei ollenkaan. Minä itse lomani valitsin tuon mittaiseksi. Olisin toki voinut aloittaa aiemmin tai myöhemmin ja silloin olisin voinut pitää sen ehkä yleisimmän 4 viikon loman. Mutta eipäs tässä mitään valittamista ole, lomaa on jäljellä vielä ruhtinaalliset 23 päivää. Nyt vain sopivaa ajankohtaa miettimään. No toisaalta, koska "jouluhöperö" olen, olen uskaltanut toivoa, että tuonne vuodenvaihteeseen saisin taas hieman pidemmän loman. No aika näyttää.

Mitä siihen kesään sitten kuului? No terassiprojektimme eteni mukavasti ja voin vain todeta että minä tulen kyllä todella viihtymään siellä. Jo nyt, vaikka maalaus ja viimeistely syystä ja toisesta, jäi ehkä ensikesään, olen nauttinut siellä oleskelusta. Miksihän sitä ei ole tehty jo 11 vuotta sitten? Jaa, eihän sitä aina kaikkea hoksaa. Mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Pitkällä lomareissulla emme käyneet, koska mieheni oli lomalla vain viikon. Mutta pari viikonloppu "retkeä" teimme moottoripyörällä. Rovaniemellä kävimme Poronpurijaissa.
Tuo reissu oli minun ensimmäinen pitkä reissu moottoripyörän kyydisssa. Hyvin persaus kesti. Vietimme yön "luxus" teltassa ja se oli kyllä niin tunnelmallista ja nostalgista että se täytyy varmaan tehdä uudelleen. Tosin majoittua voisi ehkä hieman suuremmassa teltassa;)
Tulomatkalla kävimme tyttäremme luona Ylitorniolla, hän vietti suurimman osan kesää Jokinainen- taidevaellus tapahtuman mukana. Hänen roolinsa oli tapahtuman päivittäminen "nettiin", tämä tausta porukka kulki maitse samaa reittiä, kuin lautta meni jokea pitkin. Tapasaimme "ryhmäläisiä" ja saatoimme lautan kohti "etelää" elikkä määränpäätään Tornioa. Kävimme myös katsomassa, kun lautta laski Kukkolankosken. Minä en kyllä olisi uskaltanut kyytiin, vaikka olisi mitä maksettu. Kyllä vähän hirvitti Reijo Kelan puolesta, joka oli "jokinaisena" lautalla kosken laskun ajan. Huhuh. Mutta komean näköistä oli meno, se on pakko myöntää.

Mitäs sitä vielä? Heinä-elokuun vaihteessa olimme moottoripyörällä Kemissä Run to 60's
tapahtumassa. Ensimmäinen ilta oli todella kiva, mutta toinen päivä menikin enimmäkseen hotellissa oleillessa. Eikä syy ollut hauskan edellisen illan, vaan todella kurjan sään. Päivällä kävimme hieman kävelemässä kaupungilla ja tapahtumapaikalla, mutta illan vietimme hotellissa lepäillen ja hyvää ruokaa ravintolassa syöden. Sunnuntaina lähdimmekin sitten jo hyvissä ajoin kotimatkalle.

Tämän kesän suurin puheenaihe on varmaankin ollut sää. Todella lämmin sellainen, lämpöennätyksest taisivat mennä rikki pariinkin otteeseen. Ja ne myrskyt. Nehän saivat aikaan melkoista tuhoa. Mutta johtuuko kaikki ilmastonmuutoksesta vai onko se vain sattumaa? Muistan 80-luvun Mauri-myrskyn, se sai täällä todella paljon tuhoa aikaiseksi. Tämän kesän myrskyt eivät sitä ole tehneet, ainakaan täällä meillä. Toisaalta mitä syksy tuo tulleessaa, tuleeko sieltä sitten Mauri-myrsky voimakkaampana vai jäivätkö myräkät nyt kesään. Aikapa sen näyttää. Mutta todella yht'äkkiä myrsky nousee. Ehkä siihenkin oppii varautumaan, luonnon omia merkkejä seuraten. Minä laitoin merkille pari seikkaa ennen viime lauantain (21.8.) ukkospuuskaa: ensinnäkin ilma oli todella "seisova" ja kuuma, toiseksi huomasin, että linnut lentelivät levottomina matalalla ja sirkuttivat kovasti, sitten hieman ennen kovaa tuulta ne haihtuivat jonnekin. No nämä olivat minun havaintojani, enkä tiedä liittyvätkö ne mintenkään tuohon puuskan tuloon, mutta ne jäivät mieleeni.

Nyt elämme jo elokuun loppua. Yöt ovat jo pimeitä. Opiskelijat ovat aloittaneet opiskelunsa kuka missäkin. Meillä on nuoremmalla opiskelupaikka vielä hakusessa, mutta toivotaan että jotain pian löytyisi. Toisaalta minun mielestäni olisi hyvä kun hän kävisi armeijan "pois alta" ja aloittaisi sen jälkeen pidemmän opiskelun, toki nyt voisi jotain esim. kurssia käydä. No minähän siitä en päätä. Voin vain antaa vinkkejä:). Onneksi hänellä on harrastuksensa, että ei aivan ole "ulkona" kaikesta. Vanhemman lapsen muuttokuorma haettiin eilen Torniosta, se on nyt täällä meillä (on muuten hieman tavaraa miltei joka nurkassa), hän suuntaa kolmeksi kuukaudeksi harjoitteluun Helsinkiin. Isompi muutto odottanee vuodenvaihteessa.

Kokousrintamalla on mennyt tuttuun tyyliin, ehkä syksy käynnistyi hieman vauhdikkaammin sillä rintamalla. Ja tietysti "taistellen". Mutta nyt näyttää siltä että sovitellen saataisiin aikaan ratkaisu, kaikkia (melkein ainakin) tyydyttävällä tavalla. Pääsemme yhdessä rakentamaan uutta Oulua. Ja siinä työssä tarvitaan Yhteistyötä, ihan todella isolla Y:llä. Siinäpä sitä sitten onkin melkoisesti tavoiteltavaa. Mutta toivotaan parasta. Koska jos joudutaan riitelemään, joka asiasta ja päätöksestä, ei tuloskaan voi olla hyvä.

Lopuksi toivotan Oiken hyvää syksyn jatkoa (kai tämä jo sitä on?) meille kaikille!

Mistä tunnet sä ystävän?

Jälleen kerran on aihetta siiterata tuota laulun pätkää. Mutta se ei valitettavasti ole antanut vieläkään oikeaan vastausta. Mistä ystävän tuntee? Ehkä nyt ensimmäistä lomaviikkoa viettäessä ja asioita kelatessa (ihan vain omia välillä), tulee ajatelleeksi kaikenlaisia "juttuja" ja yhteensattumia. Osittain se vetää mielen matalaksi. No ehkä tämä harmaa sääkin osittain siihen vaikuttaa.

Jos jotain olen oppinut tässä kuluneen kevään aikana, niin ainakin sen, että vähemmän ystäviä kyllä riittää. Mutta se on hyvä, kun he näyttävät ja sanovat sen suoraan. Tietääpähän sitten välttää heidän seuraansa ja varsinkin olla kertomatta heille "arkoja" asioita. Toki on olemassa tilanteita, jolloin on pakko tehdä yhteistyötä myös ihmisten kanssa, jotka eivät ole ystäviä. Mutta kun sen tietää, osaa olla varuillaan.

Kaikista pahimpia, ovat sellaiset "ystävät", jotka viettavät aikaa kanssasi, nauravat kansssasi, ovat monessa asiassa samaa mieltä kanssasi, puhuvat yhteisista asioista ja ongelmista kanssasi ja kuitenkin ovat valmiita puukkottamaan selkääsi sopivan paikan tullen. Voi kun olisi sellainen "tuntosarvi", joka heti värähtäisi, kun lähellä olisi ihminen, joka on aivan muuta, kuin mitä esittää olevansa. Tai onkohan olemassa sellaista kurssia, jossa opetettaisiin sulkeutuneemmaksi? Minulla kun on sellainen paha tapa, että "ystävystyn" todella helposti. Samoin luotan liikaa ihmisiin, kerron heille avoimesti asioista, jotka ehkä kuuluisi kertoa vain sille "sydänystävälle".
No jälleen kerran, olen saanut oppia kantapään kautta, mutta jospa jo nyt viimeinkin oppisin pitämään asiat sisälläni.

Olen itse sitä sorttia, että puhun asiat suoraan. Tiedän, että se ei kaikkia miellytä. Mutta empähän ainakaan jätä mitään arvailujen varaan. Olen nyt lähiaikoina kokenyt myös sen, että vaikka luulee, että on puhunut ihmisen kanssa asian selväksi, "puhdistanut" ilmapiiriä ja toinen on antanut ymmärtää, että kaikki on ok. Niin sitten kuulekin jonkin ajan päästä, että asia ei sitten ollutkaan selvitetty. No ei toki henkilö itse sitä julki tuo. Eipä tietenkään. Mutta miksi ei?

No nyt olen saanut mieleni "puhdistettua", enkä ajattele ikäviä asioita, vaan keskityn lomaani. Onhan sitä vielä jäljellä kaksi kokonaista viikkoa ja päivä päälle. Oikein hyvää ja lämmintä kesää myös sinulle aito Ystäväni. Ja myös sinulle!

Kevät sää lämmittää...

...luonnon kaiken herättää. Katsokaa sulaa maa, puu jo silmut saa jne jne. Jotenkin näin meni alakoulussa opittu kevätlaulu. Pakkohan se on myöntää että kevät on tullut. Auringosta on saatu nauttia todella vähän, mutta lumi on saanut kyytiä. Kevätlinnut ovat saapuneet ja niitä nyt yritän bongailla. No tyydyn tuijottamaan keittiön ikkunasta ja lenkkeilyn ohessa yritän kuulostella ääniä. No en minä kyllä lintuja äänestä erota kuin ihan muutaman.

Vappu meni. Vietin sen enimmäkseen sisällä öllötellessä. No öllöttely tekee välillä hyvää. Tulossa on useita menoja, joten on ihan hyvä olla aloillaan välillä. On jääkiekkokauden päättäjäistä, musiikillista Glaomouria ja tietysti meille Äideille tärkeä päivä elikkä Äitienpäivä. Silloin meillä Äideillä on OIKEUS vain OLLA!!!! Siis muistakaamme se. Sulkekaamme korvamme kaikilta niiltä ääniltä, jotka kehoittavat meitä tekemään jotakin (jos emme halua) ja silmämme niiltä asioilta mitä emme halua kohdata ja nauttikaamme vain OLOSTA.

Kunnallispolitiikassa on ollut päätettävänä todella suuri asia: Monikuntaliitos. Se on saanut aikaan oikean mediamylläkän. Lehdistä saa miltei päivittäin lukea kommentteja siitä, kuinka demokratia ei ole toiminut oikein, kuinka on hylätty kansanäänestys, kuinka on sanottu sitä ja tehty tuota, kuinka meidän Kiiminkijokea ollaan viemässä ja se kaikista eniten puhuttava ja ilmeisesti suurin pelko koko asiassa: "Ku se terveyskeskus viiään pois täältä". Voi hyvät ihmiset kertokaa minulle, mihin, miksi ja millä se viedään? Ymmärrän täysin kuntalaisten kannan ja huolen asian suhteen, eiväthän he saa käytettäväkseen sitä kaikkea tietoa, minkä me päättäjät saamme. Lisäksi meille järjestetään seminaareja, kokouksia, pääsemme "sisään" asioihin paljon enemmän kuin rivikuntalainen. Mutta ihmettelen sitä, että päätöksen teossa mukana olevat ihmiset eivät tiedä tai eivät halua tietää, mten asioiden kulku etenee? Sitten lähdetään mukaan tähän mediahässäkkään. No kukin tavallaan, mutta asiat pitäisi kertoa niin kuin ne on. Ja suosittelen kyllä KAIKILLE valtuutetuille paikalla oloa seminaareissa. Muistakaamme me emme tee tätä työtä itsemme tai omien "etujemme" takia, vaan kaikkien kuntalaisten parhaaksi!

Hyvää huhtikuuta

Ja taas ollaan uudessa kuukaudessa, kevätkin näyttää parhaat ja ikävimmät puolensa: on aurinkoista, kaunista, lämmintä kevätsäätä, kera linnunlaulun. Ja sitten nyt tätä: harmaata, märkää ja kurjat kelit. Mutta ei se mitään. Toivotaan että tämä kausi ei kestä kauaa. Kohta on edessä se hetki, kun tiet ja pihat alkavat kuivamaan. On hyvä kulkea millä menopellillä tahansa. Pääsee aloittamaan pyöräilyn. Ja ennen kaikkea pääsee pihalle möyrimään. Mutta siihen on vielä aikaa. Mielestäni paras aika on se, kun luonto alkaa heräämään talviunestaan. Puut saavat silmuja ja ensimmäiset kasvit alkavat nostamaan päitään maasta. Sitä jotenkin herää itsekin, kuin uudelleen syntyneenä.

Tämä kevät on ollut merkityksellinen meidän perheessä: Meidän kuopus saavutti täysi-ikäisyyden ja sai ajokortin. Kyllä tuntui oudolta. Minulle se on tuottanut kamalia "vieroitusoireita". Nyt hän vastaa itse teoistaan eikä ole enään meidän "vastuulla" ja "komennuksessa". Mutta onhan se niin, että oli lapsi minkä ikäinen tahansa, ainahan vanhemmat hänestä huolehtivat, asuu hänen kotona taikka omillaan. Ainakin minä kyselen ja pohdin heidän menemisiään ja tulemisiaan. Jakelen neuvoja: tehkää niin kuin minä sanon, ei niin kuin minä teen tai tein. Vaikka kuinka yrittää neuvoa elämässä ja yrittää auttaa, että he eivät tekisi samoja virheitä, kuin mitä itse on tehnyt, niin ei se vaan näy menevän "jakeluun". Kait se vaan on niin, että jokaisen on elämänsä itse elettävä, myöskin koettava ne virheet ja opittava kantapään kautta. Vaikka itse olen jo 46 v., kantaa äitini 85 v., edelleen huolta minusta ja lapsistani, samoin kuin sisareni perheestä, siksipä hänelle ei aina aivan kaikkea pysty kertomaankaan. Pakko myöntää, että joskus se rasittaa. Hyvä esimerkki: tyttäremme kävi Helsingissä harjoittelupaikkahaastattelussa, äitini oli yht'äkkiä muistanut asian, oli valvonut myöhään, kun uni ei ollut tullut, koska oli vain miettinyt sitä meneeköhän tyttäremme matkalle yksin. Heti aamulla hän siten soitti ja kysyi miten asian laita on. Voi voi. No tätä kautta kait pitäisi itse oppia se, että antaa lastensa elää omaa elämäänsä tavallansa. Mutta saahan sitä neuvoa. Saahan?

Nyt on pääsiäinen. Se on kirkkovuoden tärkein ja vanhin juhla (näin sanoo mm Wikipedia). Se kuvastaa myös uudelleen eloon heräämistä. Tätä kuvastaa esim rairuoho, narsissit, pajunkissat ym jotka kasvavat monessa kodissa pääsiäisen iloksi.

Kristillisen perinteen mukaan pääsiäismuna on ikuisen elämän ja ylösnousemuksen vertauskuva. Kuori kuvastaa Jeesuksen hautaa, jonka läpi elämä murtautuu. Pääsiäisenä syödään hyvin, aika paljon ihmiset syövät lampaanlihaa. Meidän perheessä ei. Olemme sitä joskus kokeilleet, mutta se ei ollut meidän mieleen. Monelle pääsiäinen merkitsee normaali arjessa muutamaa ylimääräistä vapaapäivää töistä. Kieltämättä se on todella mukavaa luksusta.

Meillä jokaisella on omat näkemyksemme asioista ja kukin juhlii ja viettää aikaansa tavallaan. Ja näinhän se pitää ollakin. Maailmaan mahtuu erilaisuutta. Onneksi.

Oikeen hyvää pääsiästä ja tätä ihanaa kevät aikaa.

Maaliskuu maata näyttää

Saapas nähdä näyttääkö. On tuota lunta nimittäin melko paljon. Taitaa olla enemmän kuin vuonna 1999 jolloin muutimme silloin uuteen, nyt jo kymmenen vuotta asuttuun, kotiimme. Mutta on se vaan hienoa kun on ollut aivan OIKEA talvi, kovat paukku pakkaset ja lunta tulvillaan, on raikas talvisää... (sopii laulun sanat oikein hyvin tähän talveen). Paitsi jos ei voi sietää lunta ja pakkasta.

Suuresti ihmettelen, kuinka moni meistä suomalaisista on aivan "pihalla" tämän talven kanssa. Muutenkin kuin lumitöitä tekemässä. Eikö me olla talveen jo ennen muinoin totuttu? Vai onko osa meistä ollut niin varma talven pois jäämisestä, että on unohtanut millaisia oikeat talvet ovat aiemminkin olleet? Pakkasia ja lunta. Sitähän se on ollut. Tässä "välissä" on ollut muutamia erikoisia talvia, mutta se on toivottavasti ollut väliaikaista (välihuomautus: mahtavat olla etelässä aivan ihmeissään, kun Pekka Pouta juuri säätiedotteessa lupaa sinne lisää lunta ja pakkasta), eikä mitään kamalaa ilmastonmuutoksen aikaan saamaa, pysyvää ilmiötä. Toivon ainakin niin!

Ihmettelen myös sitä, kun tänne pohjoiseenkin tulee liikenteeseen matalapohjaisia busseja. No höh, pitäishän se tietää, että kun lunta tulee kunnolla, ei teillä oikein hyvin liikkeelle pääse. Entä sitten junat? Jatkuvasti myöhästeleviä, "jumittuvia" kulkupelejä on tullut niistä kyllä (tämä on minun omaa puhetyyliä, joten älkäätte välittäkö te, joille kielioppisäännöt ovat toinen raamattu). On se vaan kumma. Kyllähän meidän pitäisi tietää millaiset olot kotomaassamme talvisin VOI olla. Nyt ollaan niin h-moilasena että. Entäs sitten teiden kunnossa pito porukka? No nehän vasta kummissaan onkin, joutuvat tekemään töitä ihan tosissaan, eikä kalusto tietty riitä, eikä sitä ole kunnassa omasta takaa, vaan kaiken hoitaa aliurakoitsijat (no en nyt tarkoita välttämättä omaa kotikuntaani) ja heillä on tietysti hommia vaikka kuinka paljon.

Noo eiköhän se tämäkin talvi saada kunnialla kääntymään kohti kevättä ja kesää. Oletko muuten huomannut jo keväänmerkkejä? Minä olen. Kun tiistaina menin töihin kävellen ja töllistelin mitä ympärillä näkyy (muutakin kuin koirien jätöksiä), huomasin ensimmäiset pajunkissan alut. Ja "tirpat" sirkuttivat jo niin keväisesti, tosin äänestä en niitä erota. Mutta keväisen kuulosta oli se kyllä;o)

Ei muuta kuin nauttikaamme siitä, että pimeys on todella mennyt taas toviksi mailleen ja kirkkaus ottaa koko ajan enempi valtaa. Tervetuloa sä VALO;o)

Ohi on...

nimittäin piiiiiitkältä tuntuva tammikuu. Siispä oikein hyvää, hilpeää, hauskaa, herkullista, hurmaavaa, houkuttelevaa ja vaikka mitä helmikuuta vain kaikille. Päivä on jatkunut jo melkoisesti ja olokin on virkeämpi (ainakin enimmäkseen).

Nyt hieman opiskelua. Eri sivustoihin tutustumista ja testailua. Sivustolta http://fi.librarything.com/ odotin enemmän kuin mitä se antoi. Toisaalta tein sellaisen pikatutustumisen. Ajan kanssa kun perehtyy voipi olla, että siitä saa irti paljon enemmän.

Täällä taas http://alypaa.com/ on taas sellainen paikka, johon saattaa vaikka "juuttua" mikäli on kiinnostunut erilaisista peleistä. Kaikkea hauskaa on kyllä siellä;o)

Nyt on siis läpikahlattu Outin laatimat harjoitukset. Olivat kyllä mielenkiintoisia. Luulen että muutamia tulen käyttämään jatkossakin. Edellä mainittujen lisäksi uskon että tuo http://www.flickr.com/ tulee olemaan sivu jota käytän. Kunhan oikea hetki koittaa;o)

Opiskelua työn ohessa

Nyt päätin napata hieman työaikaa ja tutustua harjoitustehtäviin, joita yhteisöllinen media -koulutus on tuonut tullessaan.
Paljon on uusia asioita, mutta täytyy tunnustaa jo tässä vaiheessa, että minulla ei ole tarkoitus kirjautua jokaiseen eri palveluun ja luoda niihin profiileja. Nämä muutama riittänee ainakin tällä erää.

Olen nyt tätä sivustoa jonkin aikaa käyttänyt ja kuten voitte huomata, noin kerran kuussa käyn täällä mutkan. Facebook on sitten sellainen paikka jossa käyn oleskelemassa lähes päivittäin.

Nostaisin hattua kaikille teille, jos minulla sellainen olisi, jotka jaksatte innostua näistä eri palveluista, mutta minä tyydyn ihan muutamaan.
Minulle tahtoo tulla "stressi" jos liityn moneen paikkaan. Sitten pitäisi myös seurata ja huolehtia monesta paikasta. Ei kiitos sanon minä.

So Slow life minun puolesta elikkä pyrin stressittömään ja "infoähkyttömään" elämään. Ihan tosissani:o)
TÄMÄ TEKSTI ON TUOTETTU HYMYSSÄ SUIN EIKÄ OTSA KURTUSSA;o)

Hyvää uutta vuotta 2010

Niin se vuosi taas vaihtui. Mutta haaveet eivät haihtuneet. Niitä täytyy aina olla. Ja minulla niitä ainakin riittää.
Vuosi alkoi ihan kunnon pakkasilla. Siis aivan normaalisti. Kuin ennen vanhaan. Niinhän se kuuluu talvella ollakin. Lunta ja pakkasta. Se se on oikeaa talvea. Ei mitään nolla astetta ja vesisadetta. Yäk.
Ja kuinka kaunis luonto onkaan. Aivan kuin satumaailmasta. Ja me saamme elää sen keskellä. Tietysti se on sääli heidän puolesta, jotka eivät pidä pakkasesta saatikka lumesta. No suosittelen muuttamista jonnekin missä ei ole tätä rikkautta joka meillä on:Neljä erilaista vuoden aikaa.
Sain "sukulaiseni" valokuvien kautta kokea myös Tampereen kauniissa talviasussaan (olen käynyt siellä vain kesäisin). Kaunista oli sielläkin. Tuo kuva on otettu Haukiputaalla.

Olin lomalla kolme viikkoa ja nyt takana on ensimmäinen työviikko. Nyt kun olen palannut normaali arkeen, huomaan kuinka olin väsynyt ennen lomaa. Nyt kaikki on jotenkin "valoisampaa" (eikä se johdu yksistään siitä että päivä on jatkunut), näkee ja kuulee mitä ympärillä tapahtuu. Tuntuu kuin olisi kulkenut koko ajan "säkki päässä" otsa kurtussa.

Ja siitä pääasenkin uuteen lempiaiheeseeni: Slow Lifeen eli kansanomaisesti leppoistamiseen.
Huomasin aivan vahingossa Facebookissa erään keskustelun lomassa, että hei, tätähän minä olen nyt harrastanut ja huomannut sen toimivan. No en ole ihan täysin "slow laifannut", mutta kuitenkin paljon sen oppeja huomaamattani itseeni soveltanut. Ja voi jestas kun on hyvät fiilikset. Ja tästä pidän kyllä kynsin ja hampain kiinni. Minulla on siihen oikeus.

Mutta mitäs se Slow life sitten on? Eräs määritelmä on tämä: Slow Life eli "leppoistaminen" on vastaisku kiireelle, infoähkylle, metelille ja saatavilla olemiselle. Niin, pitää vaan osata OLLA. Ja minähän opin sen Jess. Olen siis niiiiiin leppoistautunut että. Ja olo on ihan TOSI hyvä. Suosittelen.