Vuosi alkoi ihan kunnon pakkasilla. Siis aivan normaalisti. Kuin ennen vanhaan. Niinhän se kuuluu talvella ollakin. Lunta ja pakkasta. Se se on oikeaa talvea. Ei mitään nolla astetta ja vesisadetta. Yäk.Ja kuinka kaunis luonto onkaan. Aivan kuin satumaailmasta. Ja me saamme elää sen keskellä. Tietysti se on sääli heidän puolesta, jotka eivät pidä pakkasesta saatikka lumesta. No suosittelen muuttamista jonnekin missä ei ole tätä rikkautta joka meillä on:Neljä erilaista vuoden aikaa.
Sain "sukulaiseni" valokuvien kautta kokea myös Tampereen kauniissa talviasussaan (olen käynyt siellä vain kesäisin). Kaunista oli sielläkin. Tuo kuva on otettu Haukiputaalla.
Olin lomalla kolme viikkoa ja nyt takana on ensimmäinen työviikko. Nyt kun olen palannut normaali arkeen, huomaan kuinka olin väsynyt ennen lomaa. Nyt kaikki on jotenkin "valoisampaa" (eikä se johdu yksistään siitä että päivä on jatkunut), näkee ja kuulee mitä ympärillä tapahtuu. Tuntuu kuin olisi kulkenut koko ajan "säkki päässä" otsa kurtussa.
Ja siitä pääasenkin uuteen lempiaiheeseeni: Slow Lifeen eli kansanomaisesti leppoistamiseen.
Huomasin aivan vahingossa Facebookissa erään keskustelun lomassa, että hei, tätähän minä olen nyt harrastanut ja huomannut sen toimivan. No en ole ihan täysin "slow laifannut", mutta kuitenkin paljon sen oppeja huomaamattani itseeni soveltanut. Ja voi jestas kun on hyvät fiilikset. Ja tästä pidän kyllä kynsin ja hampain kiinni. Minulla on siihen oikeus.
Mutta mitäs se Slow life sitten on? Eräs määritelmä on tämä: Slow Life eli "leppoistaminen" on vastaisku kiireelle, infoähkylle, metelille ja saatavilla olemiselle. Niin, pitää vaan osata OLLA. Ja minähän opin sen Jess. Olen siis niiiiiin leppoistautunut että. Ja olo on ihan TOSI hyvä. Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti