Syksy on ja kesä on pois....

Näillä sanoilla alkaa laulu, jonka ala-asteella aikoinaan opin. En jatka sitä, koska emme varmaankaan aivan pian seuraavaan vuodenaikaan siirry. Mutta kyllä, syksy tekee hyvää vauhtia tuloaan. Illat pimenee, päivät on harmaita, sataa sataa ropisee (no tähän voisi jatkaa bili bili bom...vai kirjoitetaanko se P.llä?). Mutta lämmintä kuitenkin vielä on. No juuri nyt on vain reilut 13 astetta.
On se jännä miten esim lämpötila vaikuttaa eri asioihin. Kun tässä jokin aika sitten juttelimme porukassa siitä kuinka ihana olisi pitkä, lämmin, kuiva syksy ja etenkin lämpimät pimeät illat, totesi Ahma-luolan (=Haukiputaan jäähalli) hallimestari, että kuulostaapa kamalalta. Kun sitten asiasta keskustelimme totesimme sen näin todella olevan haukiputaalaisen jääkiekkoilijan, hänen huoltajan ja tietysti halliyhtiön ja -henkilöstön kannalta. Olemme eläneet nyt todella jännittäviä aikoja, seuranneet lämpötiloja ja miettineet pääseekö B-junnumme (ja myös muut joukkueet) pelaamaan sarjakarsintaotteluitaan omalle hallille vai pitääkö jäät yrittää saada jostakin muualta. No eilen ainakin jää oli kunnossa. Toivotaan että se nyt pysyykin. Me jääkiekkoihmiset emme siis toivo pitkää, lämmintä syksyä (tässä asiassa olemme itsekkäitä).
Ja Kiitokset Härelle ja muille, jotka olette jään eteen taas ahertaneet:o)

Koulut ovat alkaneet, yliopistokin alkaa tiistaina. Oikein paljon onnea, intoa ja menestystä kaikille teille:o)
Erityisesti Miialle ToKemiin, Villelle Osaoon, Kummityttö-Marikalle todella vaativalle tielle Kempeleen ammattikouluun sekä lukio-opintoihin ja vielä se Ranskan opiskelu eri paikassa (huh huh) sekä Minnalle joka aloittaa yliopiston Oulussa tiistaina. Elikkä meidän suvussa näyttäisi olevan pullat hyvin uunissa. Mutta jälleen on niitä, joilla ei yhtä hyvä onni ole mukana ollut. Tänä vuonna Haukiputaan tilanne on kuitenkin hieman parempi kuin -08 syksyllä. Tuolloinkin suuri osa lopulta koulu/opiskelupaikan sai. Sain viime syksynä kokea sen mitä on kun oma nuori jää varsinaisessa valinnassa ilman opiskelupaikkaa, joten tiedän miltä se vanhemmasta tuntuu ja varmaan nuorestakin. Meillä opiskelu alkoi kolme viikko myöhemmin kuin muilla. Meidän onneksi peruutuksia tuli. Olenkin tsempannut vanhempia, jotka ovat nyt samassa tilanteessa, että odotelkaa vielä hetki, olkaa aktiivisia ja kyselkää eri paikoista mikä nuorenne tilanne on. Toivotaan, että paikka vielä löytyisi. Ilmeisesti tänäkään vuonna Haukiputaalle ei tule 10-luokkaa, koska ulos ei jäänyt niin paljon opiskelijoita, että luokkaa olisi kannattanut perustaa.

Me päättäjät olemme aloittaneet myös jälleen "työskentelymme". Populistit juhlii ja tarttuu jokaiseen asiaan, mistä arvelee kohun nousevan. Huh huh. Minä ihmettelen ainoastaan sitä, että miten he jaksavat? Toki asioista pitää ja saa puhua. Mutta olen sitä mieltä että se vaikeuttaa yhteistyötä. Ja sitä tässä kunnassa tarvitaan todella paljon. Toisten jatkuva syyttely ja nälviminen ei ole oikea tie asioiden ja kuntalaisten hyväksi toimimiseen. Tokihan sillä keinolla pääsee itse otsikoihin. Meillä on erilaisia näkemyksiä asioista ja olen aivan varma, että kun budjettia aletaan tekemään tämä erilaisuus tulee hyvin voimakkasti esille. Arvostamme ei asioita ja siitähän sitä sitten kädenvääntöä syntyykin. Tavoite on (varmaankin) kaikilla sama: talouden tasapainottaminen. Mutta keinot joilla siihen päästään onkin sitten erilaiset. No jospa se yhteinen sävel löytyisi. Toivossahan on hyvä elää sano...Enkä todellakaan tarkoita sitä Toivoa:o)

No niin sunnuntaiaamun saarna on pidetty, nyt voisikin siirtyä kokouspapereiden, loppuviikolla tulleiden lehtien sekä Arja Alhon kirjan Kovan tuulen varoitus pariin. Siinä kyllä Alho antaa melkoista kyytiä Lipposelle. Illalla taas jäähallille tsemppaamaan pelimiehiä tärkeään voittoon.

Oikein hyvää syksyä kaikille.

Loma "raportti"

Niin se on rakkaat ystävät, että viisi lomaviikkoa on mennä hurahtanut. Tuntuu kuin vasta olisi laskenut päiviä siihen milloin loma alkaa ja nyt huomenna koittaa jo arki. No mitäpä sitä lomalla? Voisin kiteyttää lomani yhteen sanaan tai oikeastaan kahteen sanaan: Enimmäkseen öllötin. Ai että mitäkö? No en juuri mitään, pompin kotona sinne tänne miettien mitä tekisin tai oikeastaan jättäisin tekemäättä, jotta tuntuisi siltä että on lomalla. No pakko myöntää, että ei mitään järkeä. Myönnän myös sen, että unohtelin tuon ajatuksen melko usein. Tämä ihminen kun ei ole tottunut olemaan, vaan melkein kokoajan pitää olla jotain tekemistä. Osaan toki olla välillä joutenkin. Mutta ei montakaan päivää (tai tuntia).

Reissussa emme käyneet, lukuunottamatta yhden yön vierailua Torniossa. Tuolloin jalkauduimme myös Haaparantaan. Totesimme jo viime kesänä tutustuessamme Tampereeseen, että jalkaisin pääsee todella hyvin tutustumaan erilaisiin paikkoihin. Tosin jos ei ole kunnon jalkineet (tai rakkolaastareita) voi tutustumismatkasta tulla melko tuskaisa. Teimme kotona terassi remonttia ja laajennusta. Ja konttasin kukkapenkissäni jossa sielu lepää;o) . Toki pitää muistaa myös se, että lomanihan alkoi surullisissa merkeissä, kun 12-vuotias Miiru-kissamme piti nukuttaa ikiuneen. Miirulle tuli suuhun kasvain, joka sitten levisi melko vauhdilla. Tosin ensioireet tulivat jo viime syksynä, mutta kasvain saatiin silloin asettumaan ja silloin oletettiinkin että se oli vain joku tulehtunut paise. Nyt se sitten uusi. Kasvaimethan ovat yleisiä vanhoilla kissoilla. Mutta kyllä itkettää vieläkin ja kova on ikävä :o(

Siirryin viimeinkin digiaikaan. Sain perheeltäni lahjaksi digikameran. Ei kyllä ole pitkäkään aika kun sanoin että minähän en digikameraa ota. No vanha, yli 20-vuotta palvellut kamerani alkoi oireilemaan siihen malliin, että suostuin sitten uuden ottamaan vastaan. Ja ah, mä olen aivan hurahtanut. Nyt sitten olen kulkenut kamera kaulassa miltei joka paikassa, perhe meinaa jo hieman välillä hermostua, kun jään kuvailemaan kaiken maailman höttiäisiä ym. Mutta kiva on. Paljon on opettelemista, mutta lupasin, ei kun päätin, että opettelen käyttämään tätä kameraa ihan kunnolla.

Entäs lomasää? No mielestäni tosi hyvä. Viiteen viikkoon mahtui kaikki mahdollinen. Mutta mieleeni jäi kuitenkin, että taisi olla pitkästä aikaa ihan OIKEA kesä. Siihen kuului aurinkoa, raitista säätä, pilvistä, sadetta, hieman ukkosta, ja aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa. Ja todella lämmintä. Helleraja taisi rikkoutua useampanakin päivänä. On tainnutkin olla sellainen kesä, että lomasäitä on riittänyt oli sitten lomalla alku- tai loppukesästä. Ja ensi viikostahan näyttää tulevan myös todella hyvä, eli nekin jotka ovat vasta lomansa aloittaneet tai edelleen jatkavat lomailua, saavat nauttia lämpimistä päivistä ja ehkä niistä hämäristä, lämpimistä öistä.

Tämä tällä erää. Oikein hyvää loppukesää ja nautitaan tästä lämmöstä. Tätä on kiva muistella talvella kun pakkasta on yli -25 astetta!