R.I.P. Maicy

Kolme viikkoa sitten menetimme, vajaan vuoden ikäisen, todella kauniin Maicy-kissan. Hän joutui ilmeisesti täällä Martinniemessä ja hieman etäänpänäkin riuhuvien tappajakoirien uhriksi. Suru on ollut todella suuri. Olen itkeä pillittänyt vielä tänäänkin, kun olen seurannut Misse-kissaa, joka on siskoaan etsinyt. Hän on makoillut paikoissa, joissa Maicy ruukasi olla, nuuskinut joka paikkaa, miukunut ja tuijottanut ikkunasta ulos, kuin odottaen, että Maicy tulisi takaisin. No ei tule ei :'(

Mutta elämä jatkuu. Toivon todella, että ihmiset huolehtivat paremmin lemmikeistään, että ne eivät pääse tekemään tällaisia tuhoja. No itse tietysti syyllistyin siihen, että päästin kissat ulos. No Misse joutuukin tyytymään nykyään pelkkään ikkunasta tuijotteluun. Olen aina uskonut siihen, että "maalla" voi antaa kissojen olla ulkona vapaana. Mutta näköjään ei. Toisaalta osa naapureista on varmaan ihan tyytyväisiä, kun kissoja ei irrallaan ulkona ole. Ainakaan meidän.