Aloitimme kuntajakoselvistystyön yhdessä Kiimingin, Muhoksen, Oulun, Oulunsalon ja Yli-Iin kanssa 1.8.2009. Tuo työ ei ollut todellakaan mikään helppo juttu. Muhos jäi pois kyydistä, mutta me muut jatkoimme. Tuloksena tästä on uusi Oulu, joka syntyy 1.1.2013. Se miksi kaivelen menneitä, johtuu siitä, että lukiessani uusinta Kuntalehteä meinasin vetäistä voileivän väärään kurkkuun. Siinä nimittäin eräs valtuustokollegani lausui jotakin, jota todella hämmästelin.
Meillä täällä Haukiputaallahan tunteet kuohui aikalailla, liitospäätöstä tehtäessä. Koskaan, en koskaan ennen ole ollut niin "suosittu", kun tuolloin olin. Melko hyviä tarjouksia tuli, mutta en ottanut niitä vastaan. Ja tietysti minua suosi ne, jotka itse olivat vastaan liitosta. Samanhenkiset antoivat minun rauhassa tehdä päätökseni. No ei se ihan helppo ollut, mutta kun tarpeeksi saa tietoa ja miettii asioita, niin päätös oli melkoisen helppo tehdä.
Mutta siihen hämmästykseeni. Tosiaan meillähän työntekijät saivat viiden-seitsemän vuoden irtisanomissuojan. Kun liitos asia kuohui eniten, "vastustajien" taholta jopa ehdottiin kyseisen suojan tarjoamista nykyisen kunnan työntekijöille, jos itsenäisyys säilytettäisiin. Ja kuinka ollakaan, nyt sain lukea lehdestä seuraavaa: "X moittii henkilökunnan pitkää suojaa, joka on liitoskunnissa käytännössä 7 vuotta. Liiallinen suoja pilaa uudistamisen mahdollisuuksia. Sen pitäisi joustaa. Eihän suojan puute tarkoita etteikö töitä saisi: nythän tulee työvoimapula eläköitymisien vuoksi"
Että näin nyt. Itseasiaan kantaa ottamatta, tuli vaan mieleen, että oliko pari vuotta sitten heitetty ajatus ihan vain "osto" yritys? No minä voin olla hyvällä omalla tunnolla. Minua ei saanut kukaan ostettua! Itse tein päätöksen ja sen takana myös seison!
Kuinkahan kävi niille, jotka möivät itsensä päätöstä tehdessään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti