Kiitos että olet olemassa. Saimme tänään pitkästä pitkästä aikaa viettää hetken aivan kahden. Muistelimme menneitä. "Terapoiduimme" eli saimme purkaa sydäntämme toisillemme. "Läyhäsimme" hieman ;o). Jännäsimme miten Ahmoille Kalajoella käy (no tosi hyvin kävi). Harmi vain kun nykyään on niin harvoin aikaa läheisille todella tärkeille ihmisille. Ehkäpä se laatu korvaa määrän. Ottakaamme siis jälleen joskus uusiksi.
Tässä sinulle "lainattu" runo: " Tiesithän sinä sen, että sinusta kovasti iloitsen ja että olet minulle tärkeä ihminen. Tiedätkö myöskin sen, että usein sinua lämmöllä ajattelen ja yhteisiä hetkiämme muistelen. Arvaat kai sinä sen, että koskaan sinua unhoita en, sinä siskoni kultainen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti