Eilen oli sitte meijjän nuoren miehen aika astua armeijjan harmaisiin. Hiukanhan tuo haikiaksi veti, ainaki äiti-ihimisen, kun juna kohti Kaijjaania lähti. Se on hänellä sitten viiminen velevollisuus koettavana. Meillä naispuolisillahan ne pakolliset velvollisuuet loppuu kun oppivelevollisuus on suoritettu. Kaikkea hyvää hänelle "matkalle" toivotaan. Monta tuttua hänellä lähti yhtä aikaa, varmaan ihan kiva. Se kaikista tärkein piti kuitenkin jättää tänne:) No onneksi viikonloppuna on jo lähheistenpäivä. Me jätämme sen ehkä välliin, kun tie kutsuu taas kohti pohojosta, tosin vaan Kemmiin asti, mutta eiköhän hän sinne vieraan saa, ja oikeen kovasti kaivatun.
tiistai 12. heinäkuuta 2011
Loma tuumailuja
Se ois toinen lomaviikko menneillään. Tännään on huomattavasti raittiinpaa kuin mitä on muutamat viimepäivät olleet. Ja sattaaki ihan kunnolla. No eipä se haittaa, tulleepa touhuttua vähä sisälläki.
Me käytiin eka moottoripyörä reissu viikonloppuna. Rovaniemellä oli Poronpurijaiset. Me oltiin mukana toista kertaa. Sää suosi niin matkalla kuin paikanpäälläki. Kiva huomata miten alakaa jo tunnistammaan ihimisiä, joitten kans ollaan muutaman kerran nyt parin vuojen aikana satuttu sammoihin tapahtummiin.
Sunnuntaina oli sitte perinteiset kesäjuhulat Martinniemen kalasatamasa. Siellä muutama "HD:läinen" kävi antamasa ääninäytteitä ja vastaamasa pyöriään koskeviin kysymyksiin asiasta kiinnostuneille. Pienemmät juhulavieraat pääsivät myös istumaan pyörien selekään.
maanantai 4. heinäkuuta 2011
Mihin se kesäkuu meni?

Helletä riitti kesäkuun alusa, mulle vähä liikaaki. Varmaan mukava niille, joilla loma oli kesäkuun alusa. No jospa niitä lämpimiä päiviä riittäis vielä meille muillekki, nyt on tuuli ollu meleko raitis muutaman päivän. Lämpyä ja passeleita ilimoja toivon myös niille, jotka vielä ahertavat ja lomaillevat myöhemmin. Joka tappauksesa, nyt on jo heinäkuu, siis kesä jo puolesa välisä. Voihan se kesä kestää sään suhteen pitkäänki. Onhan seki toella kiva, kun jo illat hämärtää ja on lämmin.
Me saahaan kesävieraita etelästä. Tosi kiva nähä ihimisiä, joita ei oo ihan vähhään aikaan nähäny. Itteasiasa useampaan vuoteen:)
Ja sitte meijjän perheesä koittaa taas yks hetki, joka on niitä elämää "mullistavia" asioita: Meijjän juniori astuu armeijan harmaisiin. Voipa olla, että äiti-Torro saapi kaivaa nenäliinan essiin. Mutta se on kuitenki yks elämänvaihe.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)