Kaarinan blogi

2012

2012-02-11T12:27:00.018+02:00

..on vuosiluku, joka pitää oppia kirjoittamaan. Vanha vuosi meni ja uusi tuli. Niinhän sen kuuluukin olla. Eletään vasta helmikuun alkua ja on ehtinyt tapahtua jo yhtä ja toista.

Uusi Ouluhan "syntyy" virallisesti 1.1.2013, mutta jo nyt osa toiminnoista on siirretty Oulun alustalle, elikkäs oisko se nyt sitten oikein sanoa, että Oulun hoidettavaksi. Myös minä aloitin tammikuussa Oulun kaupungintyöntekijänä, kun kirjastot löivät hynttyyt yhteen. No oliko muutos kamala? No eipä ollut ei. Ainakaan minun mielestäni. Kaikki eivät samaa mieltä tästäkään ole. Toki pientä "tökkimistä" oli, etupäässä ohjelmiston toimivuudessa, mutta homma saatiin käyntiin melko pian suht' normaalisti. Aineisto kulkee päivittäin ja näin ollen asiakkaat saavat aineiston nopeammin itselleen. Kokoelma on laajentunut aivan valtavasti. Niin ja mehän emme ole pelkästään uuden Oulun kirjasto vaan uuden OUTIn kirjasto. Aiemminhan Oulu ei kuulunut OUTI-kirjastoihin, mutta nyt sitten kuuluu. Tässä varmaan onkin oululaisille oppimisenpaikka, meillehän se on ollut tuttua jo toistakymmentä vuotta. Niin, että ne jotka väittävät, että kaikki tehdään kuten vanhassa Oulussa on tehty,voivat nyt perua väitteensä. OUTI-kirjasto kimppaan mukaan lähteminen ja sen nimen käyttöönotto on siitä yksi esimerkki.

Presidentin vaalit olivat tietysti yksi valtakunnallisesti puhuttava aihe. Ensimmäisen kierroksen jälkeen ennakkosuosikki Sauli Niinistö lunasti paikkansa toiselle kierrokselle.Yllätys olikin hänen vastaehdokkaaksi noussut Pekka Haavisto. Haavisto kasvatti kannatusjoukkojaan yli puoluerajojen ja moni sanoikin, että nämä vaalit ovat enemmän henkilö- kuin puoluevaalit. Niin minustakin. Itse olen sitä mieltä, että moni puolue laittoi turhaan vähiä varojaan näihin vaaleihin, koska vahvaa ehdokasta ei ollut. Eikö olisi ollut sama tehdä vaaliliittoja ja asettuaa suoraan jonkun ehdokkaan taakse? No kaikkihan tiedämme että vaalivoitto meni Sauli Niinistölle, joten hän nyt sitten on Suomen keulakuvana seuraavat 6 vuotta. Onnea Hänelle! Kyllähän hän ihan edustava pressa on, olen ollut sitä mieltä jo useamman vuoden. Toivotaan,että hän on koko Suomen pressa, niinkuin hän itse sanoo. Ja kyllähän hänen vaimonsakin ihan edustava on. Ehkä suurimman roolin näissä vaaleissa nappasikin ehdokkaiden puolisot, tai oikeastaan Pekka Haaviston puolisi Antonio. On hienoa, että ihmiset voivat olla avoimesti, mitä ovat ja onhan se reiluakin. Parempi avoimuus kuin epäilyt ja huhut. Luulen kuitenkin ja siltähän vaalitulokset- ja kyselytkin ovat vaikuttaneet, että Suomi ei ole vielä valmis hyväksymään miesparia Mäntyniemeen. Äänestysprosenttihan näissä vaaleissa jäi ennätysalhaiseksi. No äänestäminen on jokaisen 18-vuotta täyttäneen OIKEUS ei velvollisuus, kuten moni asian ilmaisee. Jos tätä oikeutta ei halua käyttää, on silloin syytä pitää mölyt mahassa ja olla valittamatta päätöksistä ja valinnoista!

Tammikuun lopulla alkoi pakkaset ja taas oli kaikki sekaisin. Minä en jaksa ymmärtää tätä kansaa enään. Kun yleensä aina on pakkaset tammi-helmikuun aikana. Se on hyvät ihmiset normaalia täällä Suomessa. Poikkeuksia on, mutta niin on ollut aina. Välillä tuntuu, että ei ole muita puheenaiheita, niin aletaan höpöttämään säästä. Ja minun mielestäni melko huippu-uutinen oli: "Annetaan pakkasvaroitus.... "Just, onko nykyihmiset niin avuttomia, että eivät osaa katsoa mittariin ihan itse ja laittaa sen mukaan vaatetusta päälle? Voi voi. Kohta varmaan tulee laite, joka sanoo milloin pitää menää wc:n tai syödä.

Mitäs vielä? Minä kävin suurehkossa operaatiossa, josta nyt sitten kotosalla toivun. Toimepide meni onneksi hyvin, kaikista riskeistä huolimatta. Pakko myöntää, että kyllä pelotti. Mutta tässä olen ja koitan levätä, että pääsisin aloittamaan normaaliarjen ja töihinkin pääsisin pian palaamaan. Mutta iisisti aion ottaa ja kuulostella oloa ja lisätä rasitusta pikkuhiljaa.

Mutta eipä tässä muuta kuin hyvää kevään odottelua. Parempaan päin ollaan menossa:)

Se alkais olemaan tässä....

2011-12-30T18:18:00.035+02:00

nimittäin vuosi 2011. Enään tämä ja huominen päivä jäljellä. Mitäs tämä vuosi pitikään sisällään?

Iloja, suruja, onnistumisia, epäonnistumisia, kuoleman, syntymän, pelkoa, toivoa ja uskoa paremmasta. Siis kaikkea mahdollista.

Koko alkuvuoden seurasimme kuinka läheinen ihminen kärsi julman taudin kourissa ja menehtyi toukuun lopussa. Se oli rankka kokemus koko suvulle. Varsinkin hänen lapsilleen, vanhemmilleen sekä sisaruksilleen. Toki myös meille muille. Kyllä tuolloin piti monta kertaa todeta miten heikko ihminen on, tuon kamalan taudin, syövän, edessä? Paljon on asioita kehitetty, mutta missä on lääke, joka pysäyttää tuon taudin? On toki niitä, jotka ovat onnekaita ja selättävät tuon "pedon". Heitäkin lähipiiristä löytyy.

Kevät oli myös valmistujaisten aikaa. Meidänkin perheessä päästiin viettämään valmistujaisjuhlia, kun tyttäremme valmistui medianomiksi. Nyt hänellä sitten on opinnot takana ja "arki" edessä.

Kesäloman aikana teimme muutaman kotimaanreissun. HD:llä Rovaniemessä ja Kemissä ja autolla Turussa. Ja mun sydän jäi Turkuun:) Ah mikä ihana kaupunki. Kiersimme sitä jalkaisin puolitoista päivää, mutta silti jäi todella paljon näkemättä ja kokematta.

Tahdon sinne uudestaan. Kuvassa Mikaelin kirkko.

Syksy on jotenkin niin ankea vuodenaika, että sen haluasin ohittaa kokonaan. Tai oikeastaan loka-marraskuun, joka yleensä on pimeää ja märkää. Kummitytär saavuti maagisen 18-vuoden iän syyskuussa. Se oli yksi vähistä valopilkuista alkavalle syksylle. Meillä täällä Martissa hilluivat tappajakoirat, joiden hampaisiin (ilmeisesti) myös ihana Maicy-kissamme joutui 1.10 :´( Koirista oli mediassa paljon juttuja, ihan telkkaria myöten. Nyt ilmeisesti on jälleen rauha maassa, ei ainakaan ole mitään kuulunut. Harmi vaan kaikkien niiden (meidän) puolesta, jotka lemmikkinsä ehtivät menettää. Marraskuun alussa sairastuin keuhkokuumeeseen, mistä lie pirulainen tuli. Nyt olo kuitenkin ok, ei ehkä ihan täysin, mutta melkein. "Talvi" tuli, mutta missä lumi ja pakkanen? Onneksi sentään maa on jonkun verran valkoinen. Meillä suku kasvoi pikkuprinsessalla 21.12. Joten vuodenloppuun tuli myös iloa:)

Joulu tuli ja meni normaalin kaavan mukaan. Hannu sai oman kaimansa myrskystä. Koko talvi on ollut todella lauhaa, mutta niin pimeää ja märkää. syysmyrskyt jylläävät joulunakin. Osa ihmisistä on ihmeissään sään suhteen, mutta eihän tuo nyt mitään uutta ole. Aika ajoin säätyypit vaihtelevat. Kuva vasemmalla Martinniemen kalasatamasta, laineiden lyödessä rantaan 27.12. ja sama päivämäärä mutta vuosi 1992.

Mitäs muuta? Eduskuntavaalit olivat keväällä ja tulos oli melkoinen yllätys. Mitä siitä pitäisi ajatella? Pettymys oli se, että suurin vaalivoittaja ei lähtenyt mukaan hallitukseen. No oppositiosta on helppo huudella. Ei kait yksi erimielisyyttä aiheuttava asia saa olla esteenä hallitustyöskentelyyn, onhan olemassa paljon muitakin asioita, joista hallitus päättää? Maailman talous on mennyt hurjaa vauhtia alaspäin ja se näkyy toki täällä Suomessakin. Toivotaan, että tilanne saadaan aisoihin ja tilanne paranee. Pressan vaalitkin ovat tulossa tammikuussa ja se näkyy joka paikassa. Ehdokkaista yksi vaikuttaa olevan muita suositumpi. Jos on näin selvää, miksi muut puolueet edes asettavat omia ehdokkaitaan? Turhaa rahan haaskausta. No tästä varmaan taas ollaan erimieltä. Uutta Oulua on rakennettu ja suurin osa palveluista on jo vuoden 2012 alusta Oulun alustalla. Minä lähdin lomalla Haukiputaan kunnan työntekijänä ja palaan lomalta Oulun kaupungin työntekijänä. Silti työpaikka ja palkka ovat samat (valitettavasti ei nouse, kuten moni on veikannut). Kovasti on muutoksia tulossa ja olen melko varma, että kaikkiin ei olla tyytyväisiä. Kuinkas asiat voisikaan niin hyvin mennä, että kukaan ei löytäisi mitään valittamisen aihetta? Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että ratkaisu Haukiputaan kannalta oli ainoa oikea (ja siitähän taas ollaan todella montaa eri mieltä). Parempi tehdä Uusi Oulu sopimalla, kuin pelkästään liittymällä ilman ehtoja. http://www.ouka.fi/uusioulu/

Jos tässsä nyt jotain tärkeää jäi mainitsematta, niin mainitaan se sitten myöhemmin. Nyt kuitenkin toivotan koko sydämestäni kaikille oikein hyvää tulevaa vuotta 2012.

Kiitos, nyt on sen aika.

2011-10-24T19:32:00.011+03:00

”V….! Mää en jää tänne ennää, eihän täälä saa ees palavelua. Eihän nuo tiiä mittään, toinen sannoo toista ja toinen toista! Mää lähen nyt”. Nämä sanat kuuluivat Oys:n päivystyspoliklinikalla 8.10.11 väliverhon takaa. Sanat kuuluivat nuorehkolle naiselle. En tiedä kauanko hän oli ollut ”polilla”, mutta sinä aikana kun olimme läheiseni kanssa siellä olleet, oli häntä käynyt katsomassa pari hoitajaa ja lääkärikin ainakin kerran. Kyllä hän oli palvelua saanut, mutta ilmeisesti hän ei ollut tyytyväinen, koska hän lähti.

Me emme lähteneet. Me tulimme päivystyspoliklinikalla lauantai-iltapäivänä. Odotimme vuoroamme ja saimme aikanamme palvelua. Ymmärsimme, että emme olleet ainoat asiakkaat eikä meillä ollut hätä. Ambulansseja tuli potilaineen koko ajan. Pienet lapset itkivät sydäntä särkevästi. Meillä tilanne oli rauhallinen, joten on aivan ymmärrettävää, että kiireellisemmät asiat menevät edelle. Meistä kuitenkin huolehdittiin tasaisin väliajoin ja asia eteni koko ajan. Minä pääsin kotimatkalle ilta kahdeksalta, läheiseni matka kesti hieman pidempään. Mikä tekee ihmisistä niin hätäisiä? Jos joutuu muutaman tunnin odottamaan, niin tuntuu että maailma loppuu just.
Mikä tekee ihmisistä välinpitämättömiä hoitajia kohtaan? Ei todellakaan ole heidän syy, että apua ei saa ”mulle heti just nyt” vauhdilla. Tiedän, että he toimivat todella niukoilla resursseilla. Heitä on aivan liian vähän. Eikä heidän työtään voi sanoa kevyeksi tai ”siistiksisisätyöksi”. Ja kyllä siihen varmaan vaarojakin sisältyy (onneksi vartijoita on saatu heille turvaksi). Silti he jaksavat tehdä tätä todella tärkeää ja aivan liian vähän arvostettua työtä hymyssä suin. No onhan heilläkin toki huonoja päiviä ja virheitä sattuu, eiväthän hekään mitään yli-ihmisiä ole.
Jatkohoito tapahtui meidän omassa terveyskeskuksessa Haukiputaalla. No ei kyllä voi hoitoa moittia sielläkään. Ainakin jos meidän potilaaseen on uskominen. Ja miksi ei olisi? En lähde tuota aiempaa toistamaan, sama tilannehan se on sielläkin. Vähillä resursseilla mennään. Mutta etupäässä hymyssä suin.
Otan tähän esille myös yhden ko. viikonloppuna käyttämämme palvelun: ambulanssikyydin. Ei kyllä mitään herkkua sekään työ varmaan ole. Ja valituksia tulee. Ymmärtääkseni Haukiputaalla päivystää yksi ambulanssi. Joten jos tuo ambulanssi on esim. menossa oys:iin, täytyy silloin saada apu jostakin muualta. Pakostahan siinä joutuu odottamaan. Ambulanssin lähtövalmiusaika on kunnan määräämä/päättämä. Ymmärtääkseni 15 min? Onhan meillä onneksi olemassa palolaitoksen ensivasteauto, joka kiiruhtaa myös hätiin tarvittaessa.
Ymmärrän täysin, että kun hätä on suuri, minuuttikin tuntuu pitkältä. Mutta silti uskallan väittää, että aina ei ole syy hoitohenkilöstössä.

Toivonkin, ei kun haastan ihmiset kiitoskampanjaan. Annetaan niitä kiitoksia, kyllä he ne ovat ansainneet. Ei valiteta ihan heti, vaan mietitään vaikka päivä, onko valitukseen todella aihetta. Ja me päättäjät: meidän on aika panostaa enemmän terveydenhuollon puolelle. Jälleen kerran on edessä se aika vuodesta, kun siihen on mahdollisuus!!

R.I.P. Maicy

2011-10-23T17:07:00.010+03:00

Kolme viikkoa sitten menetimme, vajaan vuoden ikäisen, todella kauniin Maicy-kissan. Hän joutui ilmeisesti täällä Martinniemessä ja hieman etäänpänäkin riuhuvien tappajakoirien uhriksi. Suru on ollut todella suuri. Olen itkeä pillittänyt vielä tänäänkin, kun olen seurannut Misse-kissaa, joka on siskoaan etsinyt. Hän on makoillut paikoissa, joissa Maicy ruukasi olla, nuuskinut joka paikkaa, miukunut ja tuijottanut ikkunasta ulos, kuin odottaen, että Maicy tulisi takaisin. No ei tule ei :'(

Mutta elämä jatkuu. Toivon todella, että ihmiset huolehtivat paremmin lemmikeistään, että ne eivät pääse tekemään tällaisia tuhoja. No itse tietysti syyllistyin siihen, että päästin kissat ulos. No Misse joutuukin tyytymään nykyään pelkkään ikkunasta tuijotteluun. Olen aina uskonut siihen, että "maalla" voi antaa kissojen olla ulkona vapaana. Mutta näköjään ei. Toisaalta osa naapureista on varmaan ihan tyytyväisiä, kun kissoja ei irrallaan ulkona ole. Ainakaan meidän.

Loma tuumailuja

2011-07-12T15:07:00.015+03:00

Se ois toinen lomaviikko menneillään. Tännään on huomattavasti raittiinpaa kuin mitä on muutamat viimepäivät olleet. Ja sattaaki ihan kunnolla. No eipä se haittaa, tulleepa touhuttua vähä sisälläki.
Me käytiin eka moottoripyörä reissu viikonloppuna. Rovaniemellä oli Poronpurijaiset. Me oltiin mukana toista kertaa. Sää suosi niin matkalla kuin paikanpäälläki. Kiva huomata miten alakaa jo tunnistammaan ihimisiä, joitten kans ollaan muutaman kerran nyt parin vuojen aikana satuttu sammoihin tapahtummiin.

Sunnuntaina oli sitte perinteiset kesäjuhulat Martinniemen kalasatamasa. Siellä muutama "HD:läinen" kävi antamasa ääninäytteitä ja vastaamasa pyöriään koskeviin kysymyksiin asiasta kiinnostuneille. Pienemmät juhulavieraat pääsivät myös istumaan pyörien selekään.

Eilen oli sitte meijjän nuoren miehen aika astua armeijjan harmaisiin. Hiukanhan tuo haikiaksi veti, ainaki äiti-ihimisen, kun juna kohti Kaijjaania lähti. Se on hänellä sitten viiminen velevollisuus koettavana. Meillä naispuolisillahan ne pakolliset velvollisuuet loppuu kun oppivelevollisuus on suoritettu. Kaikkea hyvää hänelle "matkalle" toivotaan. Monta tuttua hänellä lähti yhtä aikaa, varmaan ihan kiva. Se kaikista tärkein piti kuitenkin jättää tänne:) No onneksi viikonloppuna on jo lähheistenpäivä. Me jätämme sen ehkä välliin, kun tie kutsuu taas kohti pohojosta, tosin vaan Kemmiin asti, mutta eiköhän hän sinne vieraan saa, ja oikeen kovasti kaivatun.

Mihin se kesäkuu meni?

2011-07-04T20:37:00.007+03:00

Tuota mietin tämän tästä. No meillä selitys lienee se, kun ootimme sopivaa väliä pittää tyttären valamistujaisia. Ylleensähän valamistujaisia pietään touko-kesäkuun vaihteesa. Meillä oli surua perheessä, joten siksi päätimme Miian juhulia siirtää, kunnes vähän olo itse kullakin helepottaa. Juhannuksena sitten vähä juhulittiin. Siksi en oikeen tajunnu ku kuukausi vaihtu, että alakanu kuukausi oli heinä- eikä kesäkuu.

Helletä riitti kesäkuun alusa, mulle vähä liikaaki. Varmaan mukava niille, joilla loma oli kesäkuun alusa. No jospa niitä lämpimiä päiviä riittäis vielä meille muillekki, nyt on tuuli ollu meleko raitis muutaman päivän. Lämpyä ja passeleita ilimoja toivon myös niille, jotka vielä ahertavat ja lomaillevat myöhemmin. Joka tappauksesa, nyt on jo heinäkuu, siis kesä jo puolesa välisä. Voihan se kesä kestää sään suhteen pitkäänki. Onhan seki toella kiva, kun jo illat hämärtää ja on lämmin.

Me saahaan kesävieraita etelästä. Tosi kiva nähä ihimisiä, joita ei oo ihan vähhään aikaan nähäny. Itteasiasa useampaan vuoteen:)

Ja sitte meijjän perheesä koittaa taas yks hetki, joka on niitä elämää "mullistavia" asioita: Meijjän juniori astuu armeijan harmaisiin. Voipa olla, että äiti-Torro saapi kaivaa nenäliinan essiin. Mutta se on kuitenki yks elämänvaihe.

Nyt oon siis kesälomalla. Eka lomapäivä alakaa olleen lopuillaan. Ja mulla on matot pestynä. Se on ku lottovoitto. Nyt ei tarvi tehä mittää muuta ku olla. Jos siltä tuntuu. Tämän viikon oon vielä "tavotettavisa", sitte laitan puhelimen kiinni pariksi viikoksi ja aion olla ihan lomalla! Näin oon päättäny. Hyvvää kesän jatkua sullekki:)

Tiistain tuumailuja

2011-05-17T08:00:00.012+03:00

Sataa sataa ropisee....No ei se mittään, se tekkee hyvvää luonnolle. Kuten ehkä huomasit, päätin sitte siirtyä puhekielen käyttöön, jotenki helepompaa ja tuntuu ku toisaan juttelis jonku kans. No mutta palataanpa luontoon. Tuo sae tekkee tosiaan hyvvää niin kuivana olleelle maalle. Viikonloppuna ku pihhaa rappasin, niin ratina vaan kävi, ku harava vei roskia mukanaan. Nyt ku on vähä lämmenny (tai ainaki eilen oli melekeen 15 astetta), puitten lehtien alut alakaa ihanasti vihertään ja tuo tuoksu, ihana. Eilen piti kesken kahavitauon avata ovi ja nuuskasta ulukoilimaa. Kyllä, sielä tuoksu KESÄ.

No mitä sitä on täsä pari kuukauen aikana tapahtunu? Eduskuntavaalit oli ja meni. Perussuomalaiset tulivat ja saivat hurjan äänimäärän. Muutamat menetti melekosesti. Meille demareille ei kovin suuri tappio tullu. Mutta kuitenki. Täälä meijjän alueellahan jäi pois pari vahavaa ja kauan mukana ollutta ehokasta, Liisa ja Matti. Demareilla (ainaki ossalla) onkin ollut se vika, että on ollu tietyt ihimiset, jotka on ollu palijo mukana ja jotka on menestyneet hyvin ja saaneet "edustuspaikkoja". Uusia, nuorempia ehokkaita ei oo oikeen saatu/haluttu (ei kait?) mukkaan. Onneksi nyt on saatu uusia, erittäin aktiivisia ja innokaita nuoria ja myös aikuisia;) mukkaan. Tämän osoitti jo seurakuntavaalit ja myös hyvä äänisaalis eduskuntavaaleissa. Maailma muuttuu ja niin on myös meidän muututtava. Vaikka se tekkee välillä vähä kipiääki.
Palatakseni vielä "Persuihin", luulen että tällä meijjän alueella he saivat palijo protestiääniä. Ai miksikö? Täälä me demarit, vihiriät ja vassaritki enimmäkseen äänestettiin uuen Oulun syntymisen puolesta. Sitä on monen ollu meleko vaikia niellä. Mutta me uskottiin siihen ja uskotaan edelleen, että se oli ainua oikia vaihtoehto. Parempi tehä yhesä sopimalla ku mennä pakkoliittoon, josa ei ehtoja pystytä asettammaan.

Ja Uusi Ouluhan syntyy, koko ajan. Pakko myöntää, että välillä itestäki tuntuu, että eikö jo jotaki vois alakaa tapahtummaan. Kyllä muuten tapahtuuki. Ohan se selevää, että ku on näin suuresta asiasta kyse, niin ei sitä tuosta nuin vaan lonkalta tehä. Hilijaa hyvä tullee. Usko vaan. Sen toiveen oon esittäny kaikille niille kenen kans asiasta oon jutellu, että elekää heti hakeko epäonnistumisia. Yrittäkkää ees nähä ne hyvät puoletki! Niitä tullee. Ne voi olla toisille pieniä juttuja, mutta toisille niillä voi olla tosi iso merkitys. Eniten mua ärsyttää se seikka tällä hetkellä, että aina ku joku muutos tapahtuu, oli se sitten kunnan, työkkärin tai Kelan, saa kuulla "joo nyt ku me mentiin Ouluun niin....". Hyvät ihimiset ku me ei oo menty yhtään mihinkiään ja kaikkien muitten instanssien tekemät muutokset ei kuulu liitokseen. Esim verotoimisto, Kela ym ovat teheneet muutoksiaan jo palijo enne meijjän yhistymispäätöstä! Me tehhään yhesä uus Oulu. Ylikiiminki meni, se oli eri asia.

Mitäpä sitä vielä? Vappu oli ja meleko kylymä semmonen. Ei onneksi satanu. Me käytiin moottorpyörä ajosa Muhoksella. Hieno kokemus kun reilu tuhat "pyörää" ajo letkasa Oulusta Muhokselle. Ihimisiä oli kerräntyny teitten varsille huiskuttaan. Vaikka vähä paleli se lämmitti ja olo oli ku kuninkaallisella;)

Äitienpäiväki meni. Muaki muistettiin kukin, koruin ja leivoksin. Käytiin sitte myös tekemäsä kierros mummuloisa. On se vaan rikkaus ku niitä on vielä kaks olemasa. Tämmösinä päivinä tullee vängellä mieleen, että koskaan ei voi tietää millon juuri tämä juhlapäivä on se viimeinen. Mutta päivien määrää ei voi tietää kukkaan. Toisilla niitä on enempi ja toisilla vähempi:(
En muista kenen motto on "Elä jokainen päivä, kuin se olisi viimeinen" -on se kyllä erittäin hyvä motto!

No olipa taas "puheripuli". Asiaa ois vielä vaikka kuinka palijo, mutta jatketaan toiste. Nyt ylös, syömään, satteeseen, äitille, parturiin ja töihin. Oikeen hyvvää kesän odotusta sullekki;)

Hyvää kesäaikaa

2011-03-30T10:59:00.012+03:00

Niin se taas on, että talaviaika on takana ja kesäaika alakanut. Vaikka kyllä tuo meleko raitis vielä yöllä ja aamullakin on.

Minä olen nyt lomalla. Kiva on, päivät mennee todella pian, vaikka ei juuri mittään tekiskään. Ja eikö sitä lomalla ollakin siksi että lommaillaan ja ollaan vaan? No en toki ihan jouten ossaa olla. Mutta on ihana, kun voi tehä kaikkia mitä haluaa sillon ku haluaa.

Yritän muistaa myös leppoistautumisen (= slow life elikkä vastaisku kiireelle, infoähkylle, metelille ja saaatavilla olemiselle). Kyllä se tekkee muuten hyvvää tämmöselle duracel pupulle;)

Toivon kyllä, että se ei jää päälle! Tai haittaisko tuo jos asiat tekee verkkaisemmin? Miksi pitää olla aina kiire joka paikassa ja joka paikkaan? Se on kyllä jännä, välillä minä kadehdin ihimisiä, jotka toimivat ja tekevät asoita rauhallisesti, jopa hittaasti. Toisinaan taas tuntuu, että tekkee mieli tönästä ja huutaa että HALOO ONKO KETTÄÄN KOTONA? Liekö leppoistumisen ansiota, mutta olen oppinut sietämään jo hieman paremmin erilaisuutta ja erilailla toimimista. Mielestäni;)

Sain ensimakua keväästä, tyttären ottamien matkavalokuvien kera. Hän kävi matkustelemassa opintojensa päättymisen kunniaksi hieman etelämpänä (vai lännenpänä?). Täytyy myöntää, että äiti-ihiminen täällä kotona jännitti, miten matkaaja pärjää. Onneksi sain seurata matkan kulukua facebookista (kiitos nykyaika), se sai minut pysymään suht' levollisena. Turvallisesta on kotiinsa Ouluun matkaaja eilen saapunut:) Tuo narsissi on kuvattu Tilburgissa, Hollannissa.

Minäpä taidan käydä vähän syökäsemäsä ja lukasemasa päivän "sanan" elikkä Kalevan (se on muuten mielenkiintosta, ku sitä voi aamulla lehestä lukia, mitä illalla kokkouksesa päättää!). Sitten voisi vaikka jatkaa oleilua lukemisen parisa tai jos siltä tuntuu niin vois vaikka tehdä jotakin. Aurinkokin näyttää kurkkivan, joten voihan se olla, että painun ulos. Oli siellä eilen ainaki meleko kurja taikka hurja keli. Siis niin liukas että ei meinannu pystysä pysyä.

Niin ja eduskuntavaalitkin lähenee. No, niistä kirjoittelen varmaan lähipäivinä.

Pakkanen paukkuu

2011-02-15T09:51:00.005+02:00

Morjens.
Tämän talven yleisin puheenaihe taitavat olla nämä paukkupakkaset. Tänäänkin aamulla mittarissa-32 astetta. Mutta mitäpä tuosta, vaatetta päälle niin tarkenee. Onneksi ei tuule. Pakkasta vastaan kyllä pystyy suojautumaan, mutta jos tuulee niin sitten, ei ainakaan minulla, löydy sellaista vaatetusta että tuuli ei jostakin kolosta pääse "iholle". Juuri äsken kuuntelin säätietoja, siellä luvattiin lauhtuvaa, tosin vasta viikon kuluttua.

Sääpäiväkirjaa tutkiessani huomaan, että 2010 näihin aikoihin, on pakkasta ollut liki -30 asetta.
Ehkä tästä talvesta tekeekin erilaisen se, että pakkasjakso on ollut niin pitkä? Ja talvihan tuli melko varhain. Luntakin on lähes saman verran kuin vuosi sitten. Saapas nähdä vieläkö tulee lisää. Maaliskuussa 2010, meillä oli takapihalla lunta n. 80 cm.

Ja entäs sitten maisema? Niin kaunis, niin kaunis. Kuin morsian. Heti kun saan aikaiseksi, otan kameran mukaan ja lähden kuvausretkelle;)

Tokihan kovalla pakkasella on haittapuolensakin. Ne ihmiset, joilla on astma tai muuten vaikeuksia hengityselinten kanssa, ovat kyllä todella kovilla tänä talvena. He eivät varmaankaan hirveästi jaksa tästä kylmästä, kuivasta ilmasta nauttia. Ja tokihan myös vesiputket joutuvat kovalle koetukselle. Ja entäpä sähkönkulutus? Olikohan se nyt toissapäivänä, kun sähkönkulutksessa oli tullut todellinen piikki ylöspäin. Onneksi meillä on varaavatakka, saa sillä ainakin hieman lämmityskustannuksia alaspäin. Ja tietysti autot joutuvat melkoiseen rääkkiin.

No eiköhän jo viimeistään parin kuukauden päästä ala lämpenemään;)

Oikein hyvää kevään odotusta sinullekin.

Joulu on jo ovella

2010-12-21T07:41:00.011+02:00

Aivan ensiksi pyydän anteeksi, kun en ole saanut aikaiseksi käydä täällä kertoilemassa ajatuksiani. Korjataan se nyt.

No mitä sitä kuuluu? Meille ainakin sen verran, että perhe on kasvanut kahdella söpöllä karvapallerolla elikkä kissalla. Misse tuli taloon syyskuussa ja Maicy marraskuussa. Kyllä sitä vipinää ja vilskettä on riittänytkin. Miia kyllä meinaa heidät mukanaan Ouluun viedä, kunhan sieltä asunnon löytää ja pääsee muuttamaan. Hänellä on Tornio vuodet sekä muutaman kuukauden Helsinki aika takana ja nyt aloittaa sitten Oulussa harjoittelun. Tokihan hän täällä kotonakin saisi olla, mutta toisaalta ymmärrettävää, kun on omillaan ollut jo useamman vuoden, että oma rauha on paljon kivempaa kuin vanhempien komennossa;)

Talvi tuli kertaheitolla ja ihan kunnollinen semmoinen. Tuntuu vaan niin hassulta, että nyt kauheasti kirjoitellaan ja uutisoideen siitä, kun miltei koko maa on sekaisin lumen tulosta ja pakkasesta. Hei, me ollaan Suomessa, eikö me olla totuttu kunnon talveen, lumineen ja pakkasineen? Mitä nyt ne muutamat epänormaalit vuodet, kun sai pelätä, että tuleeko lunta vai ei. Minä olen ainakin ollut todella tyytyväinen, kun sitä märkää ja pimeää kesti niin vähän aikaa. No pimeäähän on, mutta lumi kuitenkin valaisee.

Minä olen nyt lomalla. Mielestäni ansaitulla sellaisella. Tämä alkuviikko menee Joulun valmisteluun, mutta kun aattoilta tulee niin sitten aion rauhoittua ja nauttia. Aioin antaa itselleni korvapuustin, jos alan miettiä työ- tai luottamusasioita. Näin olen vakaasti päättänyt. Saapas nähdä kuinka on korvanlehti turvoksissa kahden viikon päästä;)

Tällä erää en enempää täällä jouda juttelemaan. Toivotan kaikille oikein Hyvää ja Rauhaisaa Joulua ja Onnea tulevalle vuodelle 2011.

Joko se kesä meni?

2010-08-22T11:46:00.024+03:00

Se tuli yllättäen ja yhtä pian se näyttää olevan ohi. Vai onko se jo mennyt? Kesä nimittäin.
Vietin kesälomaa vain kolme viikkoa ja voin kyllä todeta, että se on aivan liian lyhyt aika loman viettoon kesällä. Toisaalta, onhan tietysti olemassa myös niitä, joilla lomaa on vielä vähemmän tai ei ollenkaan. Minä itse lomani valitsin tuon mittaiseksi. Olisin toki voinut aloittaa aiemmin tai myöhemmin ja silloin olisin voinut pitää sen ehkä yleisimmän 4 viikon loman. Mutta eipäs tässä mitään valittamista ole, lomaa on jäljellä vielä ruhtinaalliset 23 päivää. Nyt vain sopivaa ajankohtaa miettimään. No toisaalta, koska "jouluhöperö" olen, olen uskaltanut toivoa, että tuonne vuodenvaihteeseen saisin taas hieman pidemmän loman. No aika näyttää.

Mitä siihen kesään sitten kuului? No terassiprojektimme eteni mukavasti ja voin vain todeta että minä tulen kyllä todella viihtymään siellä. Jo nyt, vaikka maalaus ja viimeistely syystä ja toisesta, jäi ehkä ensikesään, olen nauttinut siellä oleskelusta. Miksihän sitä ei ole tehty jo 11 vuotta sitten? Jaa, eihän sitä aina kaikkea hoksaa. Mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Pitkällä lomareissulla emme käyneet, koska mieheni oli lomalla vain viikon. Mutta pari viikonloppu "retkeä" teimme moottoripyörällä. Rovaniemellä kävimme Poronpurijaissa.
Tuo reissu oli minun ensimmäinen pitkä reissu moottoripyörän kyydisssa. Hyvin persaus kesti. Vietimme yön "luxus" teltassa ja se oli kyllä niin tunnelmallista ja nostalgista että se täytyy varmaan tehdä uudelleen. Tosin majoittua voisi ehkä hieman suuremmassa teltassa;)
Tulomatkalla kävimme tyttäremme luona Ylitorniolla, hän vietti suurimman osan kesää Jokinainen- taidevaellus tapahtuman mukana. Hänen roolinsa oli tapahtuman päivittäminen "nettiin", tämä tausta porukka kulki maitse samaa reittiä, kuin lautta meni jokea pitkin. Tapasaimme "ryhmäläisiä" ja saatoimme lautan kohti "etelää" elikkä määränpäätään Tornioa. Kävimme myös katsomassa, kun lautta laski Kukkolankosken. Minä en kyllä olisi uskaltanut kyytiin, vaikka olisi mitä maksettu. Kyllä vähän hirvitti Reijo Kelan puolesta, joka oli "jokinaisena" lautalla kosken laskun ajan. Huhuh. Mutta komean näköistä oli meno, se on pakko myöntää.

Mitäs sitä vielä? Heinä-elokuun vaihteessa olimme moottoripyörällä Kemissä Run to 60's
tapahtumassa. Ensimmäinen ilta oli todella kiva, mutta toinen päivä menikin enimmäkseen hotellissa oleillessa. Eikä syy ollut hauskan edellisen illan, vaan todella kurjan sään. Päivällä kävimme hieman kävelemässä kaupungilla ja tapahtumapaikalla, mutta illan vietimme hotellissa lepäillen ja hyvää ruokaa ravintolassa syöden. Sunnuntaina lähdimmekin sitten jo hyvissä ajoin kotimatkalle.

Tämän kesän suurin puheenaihe on varmaankin ollut sää. Todella lämmin sellainen, lämpöennätyksest taisivat mennä rikki pariinkin otteeseen. Ja ne myrskyt. Nehän saivat aikaan melkoista tuhoa. Mutta johtuuko kaikki ilmastonmuutoksesta vai onko se vain sattumaa? Muistan 80-luvun Mauri-myrskyn, se sai täällä todella paljon tuhoa aikaiseksi. Tämän kesän myrskyt eivät sitä ole tehneet, ainakaan täällä meillä. Toisaalta mitä syksy tuo tulleessaa, tuleeko sieltä sitten Mauri-myrsky voimakkaampana vai jäivätkö myräkät nyt kesään. Aikapa sen näyttää. Mutta todella yht'äkkiä myrsky nousee. Ehkä siihenkin oppii varautumaan, luonnon omia merkkejä seuraten. Minä laitoin merkille pari seikkaa ennen viime lauantain (21.8.) ukkospuuskaa: ensinnäkin ilma oli todella "seisova" ja kuuma, toiseksi huomasin, että linnut lentelivät levottomina matalalla ja sirkuttivat kovasti, sitten hieman ennen kovaa tuulta ne haihtuivat jonnekin. No nämä olivat minun havaintojani, enkä tiedä liittyvätkö ne mintenkään tuohon puuskan tuloon, mutta ne jäivät mieleeni.

Nyt elämme jo elokuun loppua. Yöt ovat jo pimeitä. Opiskelijat ovat aloittaneet opiskelunsa kuka missäkin. Meillä on nuoremmalla opiskelupaikka vielä hakusessa, mutta toivotaan että jotain pian löytyisi. Toisaalta minun mielestäni olisi hyvä kun hän kävisi armeijan "pois alta" ja aloittaisi sen jälkeen pidemmän opiskelun, toki nyt voisi jotain esim. kurssia käydä. No minähän siitä en päätä. Voin vain antaa vinkkejä:). Onneksi hänellä on harrastuksensa, että ei aivan ole "ulkona" kaikesta. Vanhemman lapsen muuttokuorma haettiin eilen Torniosta, se on nyt täällä meillä (on muuten hieman tavaraa miltei joka nurkassa), hän suuntaa kolmeksi kuukaudeksi harjoitteluun Helsinkiin. Isompi muutto odottanee vuodenvaihteessa.

Kokousrintamalla on mennyt tuttuun tyyliin, ehkä syksy käynnistyi hieman vauhdikkaammin sillä rintamalla. Ja tietysti "taistellen". Mutta nyt näyttää siltä että sovitellen saataisiin aikaan ratkaisu, kaikkia (melkein ainakin) tyydyttävällä tavalla. Pääsemme yhdessä rakentamaan uutta Oulua. Ja siinä työssä tarvitaan Yhteistyötä, ihan todella isolla Y:llä. Siinäpä sitä sitten onkin melkoisesti tavoiteltavaa. Mutta toivotaan parasta. Koska jos joudutaan riitelemään, joka asiasta ja päätöksestä, ei tuloskaan voi olla hyvä.

Lopuksi toivotan Oiken hyvää syksyn jatkoa (kai tämä jo sitä on?) meille kaikille!

Mistä tunnet sä ystävän?

2010-07-01T15:34:00.011+03:00

Jälleen kerran on aihetta siiterata tuota laulun pätkää. Mutta se ei valitettavasti ole antanut vieläkään oikeaan vastausta. Mistä ystävän tuntee? Ehkä nyt ensimmäistä lomaviikkoa viettäessä ja asioita kelatessa (ihan vain omia välillä), tulee ajatelleeksi kaikenlaisia "juttuja" ja yhteensattumia. Osittain se vetää mielen matalaksi. No ehkä tämä harmaa sääkin osittain siihen vaikuttaa.

Jos jotain olen oppinut tässä kuluneen kevään aikana, niin ainakin sen, että vähemmän ystäviä kyllä riittää. Mutta se on hyvä, kun he näyttävät ja sanovat sen suoraan. Tietääpähän sitten välttää heidän seuraansa ja varsinkin olla kertomatta heille "arkoja" asioita. Toki on olemassa tilanteita, jolloin on pakko tehdä yhteistyötä myös ihmisten kanssa, jotka eivät ole ystäviä. Mutta kun sen tietää, osaa olla varuillaan.

Kaikista pahimpia, ovat sellaiset "ystävät", jotka viettavät aikaa kanssasi, nauravat kansssasi, ovat monessa asiassa samaa mieltä kanssasi, puhuvat yhteisista asioista ja ongelmista kanssasi ja kuitenkin ovat valmiita puukkottamaan selkääsi sopivan paikan tullen. Voi kun olisi sellainen "tuntosarvi", joka heti värähtäisi, kun lähellä olisi ihminen, joka on aivan muuta, kuin mitä esittää olevansa. Tai onkohan olemassa sellaista kurssia, jossa opetettaisiin sulkeutuneemmaksi? Minulla kun on sellainen paha tapa, että "ystävystyn" todella helposti. Samoin luotan liikaa ihmisiin, kerron heille avoimesti asioista, jotka ehkä kuuluisi kertoa vain sille "sydänystävälle".
No jälleen kerran, olen saanut oppia kantapään kautta, mutta jospa jo nyt viimeinkin oppisin pitämään asiat sisälläni.

Olen itse sitä sorttia, että puhun asiat suoraan. Tiedän, että se ei kaikkia miellytä. Mutta empähän ainakaan jätä mitään arvailujen varaan. Olen nyt lähiaikoina kokenyt myös sen, että vaikka luulee, että on puhunut ihmisen kanssa asian selväksi, "puhdistanut" ilmapiiriä ja toinen on antanut ymmärtää, että kaikki on ok. Niin sitten kuulekin jonkin ajan päästä, että asia ei sitten ollutkaan selvitetty. No ei toki henkilö itse sitä julki tuo. Eipä tietenkään. Mutta miksi ei?

No nyt olen saanut mieleni "puhdistettua", enkä ajattele ikäviä asioita, vaan keskityn lomaani. Onhan sitä vielä jäljellä kaksi kokonaista viikkoa ja päivä päälle. Oikein hyvää ja lämmintä kesää myös sinulle aito Ystäväni. Ja myös sinulle!

Kevät sää lämmittää...

2010-05-02T11:32:00.025+03:00

...luonnon kaiken herättää. Katsokaa sulaa maa, puu jo silmut saa jne jne. Jotenkin näin meni alakoulussa opittu kevätlaulu. Pakkohan se on myöntää että kevät on tullut. Auringosta on saatu nauttia todella vähän, mutta lumi on saanut kyytiä. Kevätlinnut ovat saapuneet ja niitä nyt yritän bongailla. No tyydyn tuijottamaan keittiön ikkunasta ja lenkkeilyn ohessa yritän kuulostella ääniä. No en minä kyllä lintuja äänestä erota kuin ihan muutaman.

Vappu meni. Vietin sen enimmäkseen sisällä öllötellessä. No öllöttely tekee välillä hyvää. Tulossa on useita menoja, joten on ihan hyvä olla aloillaan välillä. On jääkiekkokauden päättäjäistä, musiikillista Glaomouria ja tietysti meille Äideille tärkeä päivä elikkä Äitienpäivä. Silloin meillä Äideillä on OIKEUS vain OLLA!!!! Siis muistakaamme se. Sulkekaamme korvamme kaikilta niiltä ääniltä, jotka kehoittavat meitä tekemään jotakin (jos emme halua) ja silmämme niiltä asioilta mitä emme halua kohdata ja nauttikaamme vain OLOSTA.

Kunnallispolitiikassa on ollut päätettävänä todella suuri asia: Monikuntaliitos. Se on saanut aikaan oikean mediamylläkän. Lehdistä saa miltei päivittäin lukea kommentteja siitä, kuinka demokratia ei ole toiminut oikein, kuinka on hylätty kansanäänestys, kuinka on sanottu sitä ja tehty tuota, kuinka meidän Kiiminkijokea ollaan viemässä ja se kaikista eniten puhuttava ja ilmeisesti suurin pelko koko asiassa: "Ku se terveyskeskus viiään pois täältä". Voi hyvät ihmiset kertokaa minulle, mihin, miksi ja millä se viedään? Ymmärrän täysin kuntalaisten kannan ja huolen asian suhteen, eiväthän he saa käytettäväkseen sitä kaikkea tietoa, minkä me päättäjät saamme. Lisäksi meille järjestetään seminaareja, kokouksia, pääsemme "sisään" asioihin paljon enemmän kuin rivikuntalainen. Mutta ihmettelen sitä, että päätöksen teossa mukana olevat ihmiset eivät tiedä tai eivät halua tietää, mten asioiden kulku etenee? Sitten lähdetään mukaan tähän mediahässäkkään. No kukin tavallaan, mutta asiat pitäisi kertoa niin kuin ne on. Ja suosittelen kyllä KAIKILLE valtuutetuille paikalla oloa seminaareissa. Muistakaamme me emme tee tätä työtä itsemme tai omien "etujemme" takia, vaan kaikkien kuntalaisten parhaaksi!

Hyvää huhtikuuta

2010-04-02T13:06:00.015+03:00

Ja taas ollaan uudessa kuukaudessa, kevätkin näyttää parhaat ja ikävimmät puolensa: on aurinkoista, kaunista, lämmintä kevätsäätä, kera linnunlaulun. Ja sitten nyt tätä: harmaata, märkää ja kurjat kelit. Mutta ei se mitään. Toivotaan että tämä kausi ei kestä kauaa. Kohta on edessä se hetki, kun tiet ja pihat alkavat kuivamaan. On hyvä kulkea millä menopellillä tahansa. Pääsee aloittamaan pyöräilyn. Ja ennen kaikkea pääsee pihalle möyrimään. Mutta siihen on vielä aikaa. Mielestäni paras aika on se, kun luonto alkaa heräämään talviunestaan. Puut saavat silmuja ja ensimmäiset kasvit alkavat nostamaan päitään maasta. Sitä jotenkin herää itsekin, kuin uudelleen syntyneenä.

Tämä kevät on ollut merkityksellinen meidän perheessä: Meidän kuopus saavutti täysi-ikäisyyden ja sai ajokortin. Kyllä tuntui oudolta. Minulle se on tuottanut kamalia "vieroitusoireita". Nyt hän vastaa itse teoistaan eikä ole enään meidän "vastuulla" ja "komennuksessa". Mutta onhan se niin, että oli lapsi minkä ikäinen tahansa, ainahan vanhemmat hänestä huolehtivat, asuu hänen kotona taikka omillaan. Ainakin minä kyselen ja pohdin heidän menemisiään ja tulemisiaan. Jakelen neuvoja: tehkää niin kuin minä sanon, ei niin kuin minä teen tai tein. Vaikka kuinka yrittää neuvoa elämässä ja yrittää auttaa, että he eivät tekisi samoja virheitä, kuin mitä itse on tehnyt, niin ei se vaan näy menevän "jakeluun". Kait se vaan on niin, että jokaisen on elämänsä itse elettävä, myöskin koettava ne virheet ja opittava kantapään kautta. Vaikka itse olen jo 46 v., kantaa äitini 85 v., edelleen huolta minusta ja lapsistani, samoin kuin sisareni perheestä, siksipä hänelle ei aina aivan kaikkea pysty kertomaankaan. Pakko myöntää, että joskus se rasittaa. Hyvä esimerkki: tyttäremme kävi Helsingissä harjoittelupaikkahaastattelussa, äitini oli yht'äkkiä muistanut asian, oli valvonut myöhään, kun uni ei ollut tullut, koska oli vain miettinyt sitä meneeköhän tyttäremme matkalle yksin. Heti aamulla hän siten soitti ja kysyi miten asian laita on. Voi voi. No tätä kautta kait pitäisi itse oppia se, että antaa lastensa elää omaa elämäänsä tavallansa. Mutta saahan sitä neuvoa. Saahan?

Nyt on pääsiäinen. Se on kirkkovuoden tärkein ja vanhin juhla (näin sanoo mm Wikipedia). Se kuvastaa myös uudelleen eloon heräämistä. Tätä kuvastaa esim rairuoho, narsissit, pajunkissat ym jotka kasvavat monessa kodissa pääsiäisen iloksi.

Kristillisen perinteen mukaan pääsiäismuna on ikuisen elämän ja ylösnousemuksen vertauskuva. Kuori kuvastaa Jeesuksen hautaa, jonka läpi elämä murtautuu. Pääsiäisenä syödään hyvin, aika paljon ihmiset syövät lampaanlihaa. Meidän perheessä ei. Olemme sitä joskus kokeilleet, mutta se ei ollut meidän mieleen. Monelle pääsiäinen merkitsee normaali arjessa muutamaa ylimääräistä vapaapäivää töistä. Kieltämättä se on todella mukavaa luksusta.

Meillä jokaisella on omat näkemyksemme asioista ja kukin juhlii ja viettää aikaansa tavallaan. Ja näinhän se pitää ollakin. Maailmaan mahtuu erilaisuutta. Onneksi.

Oikeen hyvää pääsiästä ja tätä ihanaa kevät aikaa.

Maaliskuu maata näyttää

2010-03-10T19:13:00.012+02:00

Saapas nähdä näyttääkö. On tuota lunta nimittäin melko paljon. Taitaa olla enemmän kuin vuonna 1999 jolloin muutimme silloin uuteen, nyt jo kymmenen vuotta asuttuun, kotiimme. Mutta on se vaan hienoa kun on ollut aivan OIKEA talvi, kovat paukku pakkaset ja lunta tulvillaan, on raikas talvisää... (sopii laulun sanat oikein hyvin tähän talveen). Paitsi jos ei voi sietää lunta ja pakkasta.

Suuresti ihmettelen, kuinka moni meistä suomalaisista on aivan "pihalla" tämän talven kanssa. Muutenkin kuin lumitöitä tekemässä. Eikö me olla talveen jo ennen muinoin totuttu? Vai onko osa meistä ollut niin varma talven pois jäämisestä, että on unohtanut millaisia oikeat talvet ovat aiemminkin olleet? Pakkasia ja lunta. Sitähän se on ollut. Tässä "välissä" on ollut muutamia erikoisia talvia, mutta se on toivottavasti ollut väliaikaista (välihuomautus: mahtavat olla etelässä aivan ihmeissään, kun Pekka Pouta juuri säätiedotteessa lupaa sinne lisää lunta ja pakkasta), eikä mitään kamalaa ilmastonmuutoksen aikaan saamaa, pysyvää ilmiötä. Toivon ainakin niin!

Ihmettelen myös sitä, kun tänne pohjoiseenkin tulee liikenteeseen matalapohjaisia busseja. No höh, pitäishän se tietää, että kun lunta tulee kunnolla, ei teillä oikein hyvin liikkeelle pääse. Entä sitten junat? Jatkuvasti myöhästeleviä, "jumittuvia" kulkupelejä on tullut niistä kyllä (tämä on minun omaa puhetyyliä, joten älkäätte välittäkö te, joille kielioppisäännöt ovat toinen raamattu). On se vaan kumma. Kyllähän meidän pitäisi tietää millaiset olot kotomaassamme talvisin VOI olla. Nyt ollaan niin h-moilasena että. Entäs sitten teiden kunnossa pito porukka? No nehän vasta kummissaan onkin, joutuvat tekemään töitä ihan tosissaan, eikä kalusto tietty riitä, eikä sitä ole kunnassa omasta takaa, vaan kaiken hoitaa aliurakoitsijat (no en nyt tarkoita välttämättä omaa kotikuntaani) ja heillä on tietysti hommia vaikka kuinka paljon.

Noo eiköhän se tämäkin talvi saada kunnialla kääntymään kohti kevättä ja kesää. Oletko muuten huomannut jo keväänmerkkejä? Minä olen. Kun tiistaina menin töihin kävellen ja töllistelin mitä ympärillä näkyy (muutakin kuin koirien jätöksiä), huomasin ensimmäiset pajunkissan alut. Ja "tirpat" sirkuttivat jo niin keväisesti, tosin äänestä en niitä erota. Mutta keväisen kuulosta oli se kyllä;o)

Ei muuta kuin nauttikaamme siitä, että pimeys on todella mennyt taas toviksi mailleen ja kirkkaus ottaa koko ajan enempi valtaa. Tervetuloa sä VALO;o)

Ohi on...

2010-02-03T14:40:00.010+02:00

nimittäin piiiiiitkältä tuntuva tammikuu. Siispä oikein hyvää, hilpeää, hauskaa, herkullista, hurmaavaa, houkuttelevaa ja vaikka mitä helmikuuta vain kaikille. Päivä on jatkunut jo melkoisesti ja olokin on virkeämpi (ainakin enimmäkseen).

Nyt hieman opiskelua. Eri sivustoihin tutustumista ja testailua. Sivustolta http://fi.librarything.com/ odotin enemmän kuin mitä se antoi. Toisaalta tein sellaisen pikatutustumisen. Ajan kanssa kun perehtyy voipi olla, että siitä saa irti paljon enemmän.

Täällä taas http://alypaa.com/ on taas sellainen paikka, johon saattaa vaikka "juuttua" mikäli on kiinnostunut erilaisista peleistä. Kaikkea hauskaa on kyllä siellä;o)

Nyt on siis läpikahlattu Outin laatimat harjoitukset. Olivat kyllä mielenkiintoisia. Luulen että muutamia tulen käyttämään jatkossakin. Edellä mainittujen lisäksi uskon että tuo http://www.flickr.com/ tulee olemaan sivu jota käytän. Kunhan oikea hetki koittaa;o)

Opiskelua työn ohessa

2010-01-20T15:05:00.002+02:00

Nyt päätin napata hieman työaikaa ja tutustua harjoitustehtäviin, joita yhteisöllinen media -koulutus on tuonut tullessaan.
Paljon on uusia asioita, mutta täytyy tunnustaa jo tässä vaiheessa, että minulla ei ole tarkoitus kirjautua jokaiseen eri palveluun ja luoda niihin profiileja. Nämä muutama riittänee ainakin tällä erää.

Olen nyt tätä sivustoa jonkin aikaa käyttänyt ja kuten voitte huomata, noin kerran kuussa käyn täällä mutkan. Facebook on sitten sellainen paikka jossa käyn oleskelemassa lähes päivittäin.

Nostaisin hattua kaikille teille, jos minulla sellainen olisi, jotka jaksatte innostua näistä eri palveluista, mutta minä tyydyn ihan muutamaan.
Minulle tahtoo tulla "stressi" jos liityn moneen paikkaan. Sitten pitäisi myös seurata ja huolehtia monesta paikasta. Ei kiitos sanon minä.

So Slow life minun puolesta elikkä pyrin stressittömään ja "infoähkyttömään" elämään. Ihan tosissani:o)
TÄMÄ TEKSTI ON TUOTETTU HYMYSSÄ SUIN EIKÄ OTSA KURTUSSA;o)

Hyvää uutta vuotta 2010

2010-01-17T13:33:00.019+02:00

Niin se vuosi taas vaihtui. Mutta haaveet eivät haihtuneet. Niitä täytyy aina olla. Ja minulla niitä ainakin riittää.
Vuosi alkoi ihan kunnon pakkasilla. Siis aivan normaalisti. Kuin ennen vanhaan. Niinhän se kuuluu talvella ollakin. Lunta ja pakkasta. Se se on oikeaa talvea. Ei mitään nolla astetta ja vesisadetta. Yäk.
Ja kuinka kaunis luonto onkaan. Aivan kuin satumaailmasta. Ja me saamme elää sen keskellä. Tietysti se on sääli heidän puolesta, jotka eivät pidä pakkasesta saatikka lumesta. No suosittelen muuttamista jonnekin missä ei ole tätä rikkautta joka meillä on:Neljä erilaista vuoden aikaa.
Sain "sukulaiseni" valokuvien kautta kokea myös Tampereen kauniissa talviasussaan (olen käynyt siellä vain kesäisin). Kaunista oli sielläkin. Tuo kuva on otettu Haukiputaalla.

Olin lomalla kolme viikkoa ja nyt takana on ensimmäinen työviikko. Nyt kun olen palannut normaali arkeen, huomaan kuinka olin väsynyt ennen lomaa. Nyt kaikki on jotenkin "valoisampaa" (eikä se johdu yksistään siitä että päivä on jatkunut), näkee ja kuulee mitä ympärillä tapahtuu. Tuntuu kuin olisi kulkenut koko ajan "säkki päässä" otsa kurtussa.

Ja siitä pääasenkin uuteen lempiaiheeseeni: Slow Lifeen eli kansanomaisesti leppoistamiseen.
Huomasin aivan vahingossa Facebookissa erään keskustelun lomassa, että hei, tätähän minä olen nyt harrastanut ja huomannut sen toimivan. No en ole ihan täysin "slow laifannut", mutta kuitenkin paljon sen oppeja huomaamattani itseeni soveltanut. Ja voi jestas kun on hyvät fiilikset. Ja tästä pidän kyllä kynsin ja hampain kiinni. Minulla on siihen oikeus.

Mutta mitäs se Slow life sitten on? Eräs määritelmä on tämä: Slow Life eli "leppoistaminen" on vastaisku kiireelle, infoähkylle, metelille ja saatavilla olemiselle. Niin, pitää vaan osata OLLA. Ja minähän opin sen Jess. Olen siis niiiiiin leppoistautunut että. Ja olo on ihan TOSI hyvä. Suosittelen.

Yhteisöllistä mediaa

2009-12-29T20:03:00.004+02:00

No niin. Aloitin tutustumisen yhteisöllisiin medioihin. Paljon oli tuttua, mutta paljon tuli myös uutta. Toivottavasti opin itse hyödyntämään näitä medioita lisää. Jonkin verranhan olen esim jo tätä blogia pitänyt, joka muuten on yksi yhteisöllinen media;o) Lisäksi olen ollut mukana jo jonkin aikaa Facebookissa.

En varmaan ole tähän "blogeiluun" niin päässyt sisälle kuin "naamaan". "Naama" on ehkä vielä yhteisöllisempi tai sosiaalisempi media kuin tämä blogi. Minä pidänkin blogia enempi "nyt on pakko kirjottaa tai pää räjähtää" -kohde tai jos haluan muuten kirjoittaa jotain, enkä kuitenkaan viitsi joka välissä lehtien palstoille raapustella. Samalla blogi on kuin päiväkirja, en kuitenkaan ihan niin avoimesti tänne raapusta kuin siihen "oikeaan" päiväkirjaan.

Yksi asia pitää tutkia ja miettiä: miten muut pääsevät tätä kommentoimaan? Siinäpäs minulle haastetta ja opettelemista. Ja varmaan oppimista on paljon muutakin.

Ei muuta kuin menestystä meille kaikille yhteisöllisen median opiskelijoille opiskeluihimme;o)

Ai niin ja kaikille muillekin: Oikeen hyvää tulevaa vuotta 2010;o)

Joulu tulee, oletko valmis?

2009-12-08T08:52:00.017+02:00

Niin se vaan on. SE tulee. Taas. Vastahan se oli? Mihin aika menee? Itsestähän se ei voi johtua, että ei ehdi tehdä asioita samassa ajassa kuin esim. kymmenen vuotta sitten. Ei, ei ja ei. Sen on pakko johtua siitä että aika kuluu nopeampaan tahtiin kuin ennen:o) No vitsi vitsi.

Mutta se ei ole vitsi, että Joulu on jo pihatiellä. Ei onneksi ihan vielä ovella. Minä olen ikionnellinen siitä, että sain pitkän loman Joulun aikaan. Aloittelen sen Jouluviikolla ja palaan töiden pariin vasta Loppiaisen jälkeen. Ja arvaa vaan, kyllä, aioin todella nauttia lomasta ja RENTOUTUA. Toki ennen pyhiä on tehtävä yhtä ja toista, mutta ainakin pari viikkoa otan siis niiiiiiiiiiiiiiiiiiin laiskasti kuin vain osaan. Jos nyt sattuu tulemaan aika pitkäksi voihan sitä sitten jotain ajan kuluksi keksiä.

Mutta ennen lomaa on vielä pari viikkoa töitä, kokouksia (myös se vuoden suurin) ja pari pikkujouluakin. Joten luulisin että ei ole kuin yksi hetki, kun loma on alkanut.

Mitä Joulu merkitsee? Minulle se merkitsee aluksi "tohinaa", hyvää ruokaa ehkä jopa ähkyä oloa ja sitten sitä loppuhuipennusta. Luuletko että mainitsen lahjat? No kuuluvathan nekin suurena osana Jouluun, jopa ehkä nykyään liiankin suurenan osana. Pakko on kuitenkin myöntää että niitä on kiva saada ja myös antaa. Mutta se huipennus on kuitenkin RAUHA, RAUHOITTIMINEN. Sitä minä odotan yli kaiken. Ulkona lunta ja hieman pakkasta. Hämärää hetkeä kynttilän, joulukuusen ja takkatulen valossa. Rauhoittava musiikki soi taustalla, seurana vain rakkaimmat ihmiset. Ei kiirettä minnekään, ei ylimääräistä hälinää. Ah. Sitä minä odotan. Ja sitä se Joulu minusta on.

Hössöttäkäämme siis vielä tovi ja rauhoitukkaamme sitten Joulun viettoon unohtaen kaikki ikävät,mieltä painavat asiat.

Köh köh vai röh röh?

2009-11-07T17:15:00.004+02:00

Niin ollakko vai eikö olla tavallinen flunssa vai SE kamala tauti, jonka nimeä en halua edes lausua. Jompsis kumpsis, olo on ainakin todella kurja. Ja pakko myöntää että pelottaa todella paljon. Tiedän että taudilla voi olla tuhoisat seuraukset, mutta onko ihan oikeasti pakko toitottaa asiasta koko ajan ja joka paikassa? Tieto lisää tuskaa ja niin ainakin minun kohdalla on käynyt. Mitä enempi kuulee sitä enempi pelottaa ja pelkää itsensä ja rakkaittensa puolesta.

Mistä sen sitten tietää onko se SITÄ vai ei? Yksi sanoo niin ja toinen näin. Tietäneekö loppujen lopuksi kukaan miten tauti etenee. Ja mistä sen erottaa tavallisesta flunssasta. Onko ensin kurkkukipu ja kuume vai joku muu järjestys taudinkulussa? No minulla alkoi kurkussa tuntumaan tiistai-iltana, torstaina alkoi nenä tuhisemaan, tänään hyvin vähän lämpöä. Maha on oireillut useampana päivänä, jopa viikko sittten. No, kait sen aika näyttää oliko SE sitä vai ei.

No entäpä rokote? Ottaako vai eikö ota siinäpä vasta kysymys. Jälleen yksi, lukemattomien kysymysten joukossa. Onko siitä hyötyä vai haittaa? Ehtiikö se vaikuttaa jos tauti jo muhii? Entäpä sivuoireet? Voi voi. Ehkäpä olisi helpompi kun ei tietäisi mitään mistään. Ei ainakaan osaisi pelätä mitä tuleman pitää. No ottakaamme päivä kerrallaan ja toivokaamme että tyhmä, paha tauti häipyisi koko maapallolta ja veisi kaikki vastaavat taudit mennessään.

Jospa tämä loitsu sen tekisi:
Sinä tauti pannahin, kaikista taudeista kamalin. Häivy täältä kiusaamasta, ihmisiä sairastuttamasta. Painu kauas äärettömyyksiin ikuisiksi ajoiksi!!

Voihan PPP!

2009-10-25T10:51:00.029+02:00

Niin. Ai mikä PPP? No PPP tulee sanoista Public Private Partnership ja Suomeksi se on käännetty versioon elinkaarimalli. Ja mitäkö se tarkoittaa? No se tarkoittaa sitä, että yksityinen yritys rahoittaa suuren julkisen projektin ja toteuttaa sen vaatimusten mukaisesti. Yritys ottaa vastuun hankkeen ylläpidosta pitkäksi aikaa projektin kokonaishintaa vastaan, jolloin varmistetaan että syntyy mahdollisimman hyvää laatua. Malli on yleistynyt viime aikoina Suomessa erityisesti tiehankkeissa.
Nyt sitten meillä Haukiputaalla väännetään kättä siitä, että onko vaihtoehto oikea. No onko? Sitähän ei voi tietää ennen kuin asiaa selvitellään (siis tätäkin selvitellään, me selvitellään nykyään kaikkea, no ehkä se on hyvä, ompahan sitten tietoa. Kait?). Meillähän on investoinohjelmassa noin 50 milj. € edestä kohteita. Ja kaikilla on suht' kiire. Se on totta että jos PPP-malli otetaan käyttöön, tulee investointimenoihin todella suuri säästö. Mutta entäpä sitten käyttötalous puoli? Kuinka suuren kimpaleen se haukkaa sieltä? Mitä tulee olemaan kustanukset kun kunta joutuu vuokraamaan ko. tilat itselleen käyttöön? Näitä lukuja (meidän kunnan kohdalta) en ole kyllä ainakaan vielä itse nähnyt. Kyllähän näitäkin lukuja tulee olla tiedossa. Eihän sitä muuten voi tietää millaiset "säästöt" aikaan saadaan, jos kerran säästöjä haetaan? Minusta kun tuntuu että maksajana on kuitenkin Haukiputaan kunta (ellei toisin ensi keväänä todeta). Tietystihän, kun emme halua olla misään nimessä kriisikunta, saamme velkataakkamme pysymään pienempänä tällä konstilla.
Mutta mistä tiedämme mitä saamme? Onko varmaa että yritys joka ottaa investoinnit tehtäväkseen ja hoitaakseen on todella luotettava niin tekniseltä osaamiseltaan kuin taloustilanteeltaan? Entä jos se menee "konkkaan"?
Asiasta on todella tullut jälleen yksi murheenkryyni meille päättäjille. Eikä oo kiva yhtää ei:o(
Siispä yritämme pohtia asiaa huomenna valtuustossa uudelleen. Jouduimme marssimaan ulos viimeksi valtuston kokouksesta, jotta saimme puhallettua hetkeksi pelin poikki (http://www.kaleva.fi/plus/Haukiputaan-valtuuston-kokous-keskeytyi-ulosmarssiin/819047). Näin saimme itse kukin vielä mahdollisuuden selvittää asiaa lisää.
Toiveemme onkin, että samaan aikaan lasketaan myös se, mitä tämä tarkoittaa, jos kaikki tulee omaan taseeseen. Ja se että tieto uusista esille tulevista muutoksista ja hankkeista, tulisi kaikille samaan aikaan. Jotenkin tuntuu siltä, että toinen puolikas suurta salia on aina askeleen edellä. Ei sieltä juurikaan kysellä asioista, jotka uutena esille tulevat. Miten he ovatkaan niin viisaita että osaavat itse jo etukäteen kaiken tiedon asioista hankkia? Kyllä vähän kateeksi pistää. Tosi valveutuneita ovat he;o) (tässä on mukana hieman... juu juuri sitä).
Huolenaiheena on ollut myös pienemmät yritykset. Onko niillä mahdollisuutta lähteä mukaan näin suuriin hankkeisiin? Haukiputaallakin on pystytty pienempiä yrityksiä tähän asti työllistämään omilla hankkeilla. Eikä se niin ollut että Haukipudas on myös yrittäjäystävällinen kunta? Tarkoittiko se sitten vain suuryrityksiä? No aika näytää mitä tulevaisuus tuo tullessaa. Toivonkin oikein sydämeni pohjasta asti, että saamme aikaan kaikille kelpaavan ratkaisun, ilman tämmöisiä ikäviä välikohtauksia.

Martinniemi uudistuu

2009-10-07T19:20:00.024+03:00

Taas on kuukausi mennyt ja uusikin alkanut. Päivä on lyhentynyt ja lämpimämpiä vaatteita on kaivettu esille. Tällä hetkellä sää on miltei myrskyisä. Aamulla kun lähdin töihin maassa oli lunta ja lisää satoi. Sitten alkoi tuuleen todella kovaan ja kun lähdin töistä oli maa aivan sohjoinen, lumesta tuskin tietoakaan. Yäk. Tämä on juuri sitä aikaa jonka toivon pian menevän ohi. Kuiva, aurinkoinen, raikas syksy on ok, mutta juuri tällainen on siis niin hyi. Nyt pitäisi saada olla peiton alla ja nousta ylös sitten kun on oikea talvi. Kuitenkin ennen joulua. Josta tulikin mieleen, että olen pitänyt itseäni todellisena "jouluhöpsönä", mutta tänään huomasin töissä, että en olekaan kaikista hurahtanein:o) Aivan vielä en ala joululauluja kuuntelemaan, ellei sitten ole aivan pakko;o)

Mutta nyt sitten otsikkoon. Niin "Martti" todella uudistuu tai kehittyy ihan miten vain. Repolantie on kaivettu auki ja näyttää aika hurjalta. Mutta kun maltamme odottaa näemme (uskoakseni) hyvän uuden tien, jonka varrella kulkee kevyenliikenteen väylä. Siitä, oliko kevyenliikenteen väylän paikka paras mahdollinen, ollaan varmaan monta mieltä. Minusta se olisi ollut parempi Martinniementien varressa, mutta pääasia että väylä tulee.

Välihuomautus: hui kamala kun tuulee!!!!

Olemme asuneet täällä Kurtinhaudan takarannalla tuttavallisemmin "Ongalla" reilut 10 vuotta. Noin vuoden asuttuamme teimme alueen asukkaiden kanssa aloitteen, että Jokisuuntielle saataisiin katuvalot. Ja nyt yhdeksän vuoden odotus on palkittu. Valot on viimeinkin tulleet. Kiitos kaikille, jotka asiaa edesauttoivat:o) Kuten huomaatte, kaikki ei tapahdu aivan hetkessä!! (No tuo kuva on kyllä kehno, mutta vaihdan uuteen kun saan otettua)

Mitäs muuta? Uusia taloja tulee, vanhoja saaadaan myytyä tosi vauhdilla. Uusia rivitaloja on rakennettu ja niihin on asukkaita saatu.

Ja yksi iso rakennuskohde on myös tekeillä: Päiväkodin laajennus. Laajennus on reippaasti suurempi kuin jo käytössä oleva osa.

Mitähän sitä vielä olisi? Eiköhän tässä kiihkeimmät. Mukavaa kunnon talven odottelua ja kynttilöitä palamaan.

Ai niin, minähän en kyllä aio flunssaan tulla (sniff sniff ja köh köh) !

Syksy on ja kesä on pois....

2009-08-30T10:23:00.028+03:00

Näillä sanoilla alkaa laulu, jonka ala-asteella aikoinaan opin. En jatka sitä, koska emme varmaankaan aivan pian seuraavaan vuodenaikaan siirry. Mutta kyllä, syksy tekee hyvää vauhtia tuloaan. Illat pimenee, päivät on harmaita, sataa sataa ropisee (no tähän voisi jatkaa bili bili bom...vai kirjoitetaanko se P.llä?). Mutta lämmintä kuitenkin vielä on. No juuri nyt on vain reilut 13 astetta.
On se jännä miten esim lämpötila vaikuttaa eri asioihin. Kun tässä jokin aika sitten juttelimme porukassa siitä kuinka ihana olisi pitkä, lämmin, kuiva syksy ja etenkin lämpimät pimeät illat, totesi Ahma-luolan (=Haukiputaan jäähalli) hallimestari, että kuulostaapa kamalalta. Kun sitten asiasta keskustelimme totesimme sen näin todella olevan haukiputaalaisen jääkiekkoilijan, hänen huoltajan ja tietysti halliyhtiön ja -henkilöstön kannalta. Olemme eläneet nyt todella jännittäviä aikoja, seuranneet lämpötiloja ja miettineet pääseekö B-junnumme (ja myös muut joukkueet) pelaamaan sarjakarsintaotteluitaan omalle hallille vai pitääkö jäät yrittää saada jostakin muualta. No eilen ainakin jää oli kunnossa. Toivotaan että se nyt pysyykin. Me jääkiekkoihmiset emme siis toivo pitkää, lämmintä syksyä (tässä asiassa olemme itsekkäitä).
Ja Kiitokset Härelle ja muille, jotka olette jään eteen taas ahertaneet:o)

Koulut ovat alkaneet, yliopistokin alkaa tiistaina. Oikein paljon onnea, intoa ja menestystä kaikille teille:o)
Erityisesti Miialle ToKemiin, Villelle Osaoon, Kummityttö-Marikalle todella vaativalle tielle Kempeleen ammattikouluun sekä lukio-opintoihin ja vielä se Ranskan opiskelu eri paikassa (huh huh) sekä Minnalle joka aloittaa yliopiston Oulussa tiistaina. Elikkä meidän suvussa näyttäisi olevan pullat hyvin uunissa. Mutta jälleen on niitä, joilla ei yhtä hyvä onni ole mukana ollut. Tänä vuonna Haukiputaan tilanne on kuitenkin hieman parempi kuin -08 syksyllä. Tuolloinkin suuri osa lopulta koulu/opiskelupaikan sai. Sain viime syksynä kokea sen mitä on kun oma nuori jää varsinaisessa valinnassa ilman opiskelupaikkaa, joten tiedän miltä se vanhemmasta tuntuu ja varmaan nuorestakin. Meillä opiskelu alkoi kolme viikko myöhemmin kuin muilla. Meidän onneksi peruutuksia tuli. Olenkin tsempannut vanhempia, jotka ovat nyt samassa tilanteessa, että odotelkaa vielä hetki, olkaa aktiivisia ja kyselkää eri paikoista mikä nuorenne tilanne on. Toivotaan, että paikka vielä löytyisi. Ilmeisesti tänäkään vuonna Haukiputaalle ei tule 10-luokkaa, koska ulos ei jäänyt niin paljon opiskelijoita, että luokkaa olisi kannattanut perustaa.

Me päättäjät olemme aloittaneet myös jälleen "työskentelymme". Populistit juhlii ja tarttuu jokaiseen asiaan, mistä arvelee kohun nousevan. Huh huh. Minä ihmettelen ainoastaan sitä, että miten he jaksavat? Toki asioista pitää ja saa puhua. Mutta olen sitä mieltä että se vaikeuttaa yhteistyötä. Ja sitä tässä kunnassa tarvitaan todella paljon. Toisten jatkuva syyttely ja nälviminen ei ole oikea tie asioiden ja kuntalaisten hyväksi toimimiseen. Tokihan sillä keinolla pääsee itse otsikoihin. Meillä on erilaisia näkemyksiä asioista ja olen aivan varma, että kun budjettia aletaan tekemään tämä erilaisuus tulee hyvin voimakkasti esille. Arvostamme ei asioita ja siitähän sitä sitten kädenvääntöä syntyykin. Tavoite on (varmaankin) kaikilla sama: talouden tasapainottaminen. Mutta keinot joilla siihen päästään onkin sitten erilaiset. No jospa se yhteinen sävel löytyisi. Toivossahan on hyvä elää sano...Enkä todellakaan tarkoita sitä Toivoa:o)

No niin sunnuntaiaamun saarna on pidetty, nyt voisikin siirtyä kokouspapereiden, loppuviikolla tulleiden lehtien sekä Arja Alhon kirjan Kovan tuulen varoitus pariin. Siinä kyllä Alho antaa melkoista kyytiä Lipposelle. Illalla taas jäähallille tsemppaamaan pelimiehiä tärkeään voittoon.

Oikein hyvää syksyä kaikille.

Loma "raportti"

2009-08-02T11:15:00.017+03:00

Niin se on rakkaat ystävät, että viisi lomaviikkoa on mennä hurahtanut. Tuntuu kuin vasta olisi laskenut päiviä siihen milloin loma alkaa ja nyt huomenna koittaa jo arki. No mitäpä sitä lomalla? Voisin kiteyttää lomani yhteen sanaan tai oikeastaan kahteen sanaan: Enimmäkseen öllötin. Ai että mitäkö? No en juuri mitään, pompin kotona sinne tänne miettien mitä tekisin tai oikeastaan jättäisin tekemäättä, jotta tuntuisi siltä että on lomalla. No pakko myöntää, että ei mitään järkeä. Myönnän myös sen, että unohtelin tuon ajatuksen melko usein. Tämä ihminen kun ei ole tottunut olemaan, vaan melkein kokoajan pitää olla jotain tekemistä. Osaan toki olla välillä joutenkin. Mutta ei montakaan päivää (tai tuntia).

Reissussa emme käyneet, lukuunottamatta yhden yön vierailua Torniossa. Tuolloin jalkauduimme myös Haaparantaan. Totesimme jo viime kesänä tutustuessamme Tampereeseen, että jalkaisin pääsee todella hyvin tutustumaan erilaisiin paikkoihin. Tosin jos ei ole kunnon jalkineet (tai rakkolaastareita) voi tutustumismatkasta tulla melko tuskaisa. Teimme kotona terassi remonttia ja laajennusta. Ja konttasin kukkapenkissäni jossa sielu lepää;o) . Toki pitää muistaa myös se, että lomanihan alkoi surullisissa merkeissä, kun 12-vuotias Miiru-kissamme piti nukuttaa ikiuneen. Miirulle tuli suuhun kasvain, joka sitten levisi melko vauhdilla. Tosin ensioireet tulivat jo viime syksynä, mutta kasvain saatiin silloin asettumaan ja silloin oletettiinkin että se oli vain joku tulehtunut paise. Nyt se sitten uusi. Kasvaimethan ovat yleisiä vanhoilla kissoilla. Mutta kyllä itkettää vieläkin ja kova on ikävä :o(

Siirryin viimeinkin digiaikaan. Sain perheeltäni lahjaksi digikameran. Ei kyllä ole pitkäkään aika kun sanoin että minähän en digikameraa ota. No vanha, yli 20-vuotta palvellut kamerani alkoi oireilemaan siihen malliin, että suostuin sitten uuden ottamaan vastaan. Ja ah, mä olen aivan hurahtanut. Nyt sitten olen kulkenut kamera kaulassa miltei joka paikassa, perhe meinaa jo hieman välillä hermostua, kun jään kuvailemaan kaiken maailman höttiäisiä ym. Mutta kiva on. Paljon on opettelemista, mutta lupasin, ei kun päätin, että opettelen käyttämään tätä kameraa ihan kunnolla.

Entäs lomasää? No mielestäni tosi hyvä. Viiteen viikkoon mahtui kaikki mahdollinen. Mutta mieleeni jäi kuitenkin, että taisi olla pitkästä aikaa ihan OIKEA kesä. Siihen kuului aurinkoa, raitista säätä, pilvistä, sadetta, hieman ukkosta, ja aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa. Ja todella lämmintä. Helleraja taisi rikkoutua useampanakin päivänä. On tainnutkin olla sellainen kesä, että lomasäitä on riittänyt oli sitten lomalla alku- tai loppukesästä. Ja ensi viikostahan näyttää tulevan myös todella hyvä, eli nekin jotka ovat vasta lomansa aloittaneet tai edelleen jatkavat lomailua, saavat nauttia lämpimistä päivistä ja ehkä niistä hämäristä, lämpimistä öistä.

Tämä tällä erää. Oikein hyvää loppukesää ja nautitaan tästä lämmöstä. Tätä on kiva muistella talvella kun pakkasta on yli -25 astetta!

Muistoa kunnioittaen...

2009-06-24T18:50:00.008+03:00

Olin viikko sitten toisen kerran elämäni aikana romanin hautajaisissa. Eka kerta oli vuonna-78 kun lapsuudenystäväni Jaana haudattiin. Nyt sitten olin hänen isänsä, Kihon , hautajaisissa. Ei ollut mitkään pienet hautajaiset ei. Ihmisiä kolmisen sataa, ympäri Suomen. Myös meitä valtaväestöön kuuluvia useita kymmeniä. Kiho oli hyvä ihminen. En koskaan ole kuullut kenenkään moittivan häntä. Hän sai väkensä pysymään melko "aisoissa". No joka sukuunhan mahtuu aina mustialampaita.Hautajaiset olivat kauniit ja Kihon arvolle juuri oikeat. Hautakummusta tuli todella komea. Muistopuheissa tuli aina esille se kuinka hyvä ihminen Kiho oli.
Lepää rauhassa. Elät aina muistoissani ja kiitän siitä, että sain tuntea sinut ja perheesi. "Siskojeni" ja "veljieni" kanssa tapaammekin tämäntästä. Ja missä milloinkin näemme, yleensä halaamme;o)

Aurinkoista ja mukavaa kesäkuuta

2009-06-07T20:03:00.008+03:00

Ja taas on uusi kuukausi. Se kauan odotettu kesä on alkanut. Mutta millaisena? Villasukat ja -takki päällä tarkenee ihan hyvin. No ei passaa katsoa kalenteriin vaan lämpömittariin ja pukeutua sen mukaan. Luonto on kuitenkin herännyt ja puut ja nurmikot ovat kauniin vihreitä. Toivotaan että halla ei pilaa kasveja eikä marja- ym satoa.
Suomi on saanut jälleen uusia ylioppilaita ja muita koulunsa päättäneitä ja ammattiinvalmistuneita. Minä haluan toivottaa erityisesti onnea meidän suvun ylioppilaalle Minnalle ONNEXI OLKOON valkolakista ja kummitytölleni Marikalle ONNEA peruskoulun päättymisestä. Nyt on sitten molemmilla edessä uudet kuviot ja kenties maisemat. Lycka till vaan molemmille eteenne tulevissa haasteissa.
Tänään saamme uusia EU-edustajia. Minua jännittää miten oma suosikkini Liisa Jaakonsaari pärjää tässä "skabassa". No jonkun ajan päästä tiedämme. Pitäkäämme "Lissulle" peukkuja. EU-vaalit eivät kuulu kovin suosittuihin vaaleihin. Niissä on yleensä ollut melko matala äänestysprosentti. Liekö sitten niin että ihmset pitävät EU:ssa päätettäviä asioita liian kaukaisina ja kokenevat että siitä ei ole meille täällä hyötyä. No onko siitä sitten? Sekin varmaan riippuu siitä millaisia ja kuinka aktiivisia ihmisiä siellä meitä edustaa.
Olen ollut muutamassa Liisan vaalitilaisuudessa mukana ja niissä kyseltyäni, ja muuallakin, aikovatko ihmiset äänestää, olen saanut monesti seuraavan vastauksen: "Kait sitä on käytävä velvollisuus suorittamassa". Mitä ihmettä? Eihän äänestäminen ole velvollisuus vaan oikeus. Itse olen ainakin sitä mieltä, että silloin kun on oikeus tehdä jotain jonkun asian eteen, niin kyllä minä ainakin haluan oikeuttani käyttää. Ja niin tein nytkin. Toivottavasti sinäkin?

Kuulumisia

2009-05-07T20:38:00.007+03:00

Ja taas kuukausi vaihtui. Voi mahoton kun se tuo aika rientää. Tänään joku ihme pörriäinen pisti, kun tuli sellainen "virtapiikki", että en muista milloin lie viimeksi moinen on tullut. Innostuin ensin kävelemään töistä kotiin ja sitten vielä pihalla rapsuttamaan. Oi ihanuutta. Nyt kyllä jäsenissä tuntuukin. Pitää kunnolla venytellä ennen nukkumaan menoa.
Niin se vappukin meni. Meillä se sujui erittäin iisisti. Aattona kävimme Navetalla istuskelemassa ja ottamassa Vappua vastaan. Meno oli "aikuismaista" (rauhallista, siistiä). Sain olla moneen vuoteen vappupäivän kotona, kun emme olleet mukana vappujuhlaa järjestämässä. Siitä kyllä nautinkin. Kävimme päiväkävelyllä katsomassa, joko jäät olisivat olleet lähdössä. Eivät olleeet. Haukiputaan sillan kohdalta jäät lähtivät vasta lauantaina 2.5. Tietääkseni lähtivät nyt tavallista myöhemmin.

Nyt on sitten äitienpäivä sunnuntaina. Meillä se tietää kahdessa mummolassa käyntiä. Sekin on asia, joka ei ole kaikilla enää mahdollista:o( Vaikka se tietääkin päivälle aikataulutusta ja paikasta toiseen vaihtamista, ovat Äidit sen kuitenkin ansainneet. Joten oikein hyvää Äitienpäivää kaikille meille ÄIDEILLE!

Lämpenihän se sittenkin

2009-04-26T11:29:00.018+03:00

Se on kevät nyt. Ihanaa. Eilen sen tunsi ihan oikeasti. Tuulikaan ei haitannut yhtään, kun aurinko paistoi. Näimme äitini ja siskoni kanssa jo kaksi västäräkkiä sisareni pihamaalla Oulussa. On tätä odotettukin. Nyt kun saadaan vielä lumet pois ja piha kuivamaan niin pääsen jälleen mieluisiin puuhiin elikkä pihahommiin. Mikäli aamut eivät ole pakkasella voisi ajatella jo pyöräilykauden aloitustakin. Hannu on jo pyörän minulle valmiiksi huoltanutkin. On se hyvä kun mies huolehtii että vaimo pitää huolta kunnostaan. Ihan oikein, kyllä sitä pitää huolehtiakin. Niin vaimostaan kuin vaimon kunnostaan ja tietty myös miehensä kunnosta;o)
Tämän aamun vietin "sohvalla" isä Mitron kanssa. Siis ihan vain lueskellen hänen kirjaansa "Isä Mitron ajatuksia elämästä, työstä, uskosta". Kirja antoi mahdollisuuden hienoon tutustumismatkaan aurinkoiseen "Isään" ja hänen edustamaansa uskoon. Täytyy myöntää että paljon voisi oppia ottaa. Kirja piti sisällään kauniita luontokuvia, jotka oli ottanut Janne Gröning. Lopussa oli yli 3000 hakusanaa kattava hakemisto, jossa viitattiin kirjan teksteihin. Aika erikoista. Muutamia eroja, jotka nostan esille olivat esim. se että heille on tärkeämpi nimi- kuin syntymäpäivä. Tämä siksi että ortodokseille nimipäivä on kasteen muistopäivä joka on heille syntymäpäivä iänkaikkiseen elämään. Syntymäpäivä taas viittaa kuolemaan ja kuolevaisuuteen. No kukin tavallaan asiat ajattelee. Lisäksi heille pääsiäinen on suurempi juhla kuin joulu, ainakin tähän käsitykseen pääsin kirjaa lukiessani.
Isä Mitro kertoi paljon perheestään ja heidän elämästä. Hän kertoi myös muutaman sivun verran vuonna 2007 "täältä tuonilmaisiin" menneestä artistista Kirill "Kirka" Babitzinista. Muitakin tuttuja nimiä teksteissä pilkahtelee.
Tämän haluan erityisesti tallettaa mieleeni: "Tätä kirkkoisät tarkoittavat, kun he opettavat, että kuolema yksin opettaa meidät elämään, että vain heikkouden kokemus voi tehdä meidät vahvoiksi, että viime kädessä vasta sairaus voi tehdä meidät terveeksi ja että oikeastaan vasta vanhuus tekee meidän nuoriksi."
Varmaan aivan totta. Ainakin minä rupesin arvostamaan viisi vuotta sitten elämää aivan toisin kuin aiemmin ja suhtaudun elämään todella vakavasti. Kuin myös siihen, kuinka yht'äkkiä kaikki voi olla toisin.
No aurinko paistaa, kevät parhaimmillaan elikkä taas luonto herää henkiin. Ollaan siis iloisia ja onnellisia ja pidetään hyvä huoli itsestämme ja läheisistämme;o)

Pääsiäistä odotellessa

2009-04-08T18:30:00.011+03:00

Mikäs se on lomaa viettäessä, kun kevät on miltei parhaimmillaan. Päivä on jatkunut niin paljon, että sisällä ei tarvitse valoja kun joskus iltasella. Linnut sirkuttaa ja vesi tippuu räystäältä. Ah. Kun tästä vielä hieman mennään eteenpäin niin sitten on se todella paras aika vuodesta. Tarkoitan aikaa jolloin puut saavat silmuja ja lumi sulaa melkein silmissä. Kasvit alkavat nostaa päitään lumen alta. Oikein innolla odotan että pääsen taas "konttaamaan" kukkien sekaan. No siihen menee tovi jos toinenkin.

Alamme kohta viettämään pääsiäistä. Kukin tavallansa. Minä yleensä hieman koristan kotia, vaihdan liinaa tai verhoa jossa on keltaista ja vihreää. Pöytään virvontavitsoja (nyt olikin palmusunnuntaina vain yksi porukka liikkeellä täällä meidän alueella),tulppaaneja tai narsisseja, munia kuppiin, tipuja sinne pupuja tänne. Mihinkään reissuun emme lähde, käymme tyttäremme luona Torniossa ja piipahdamme ehkä "ulkomailla" elikkä Haaparannassa. Muuten aiomme ulkoilla, käydä kävelyllä ja paistamassa laavulla makkaraa, mikäli sää sallii ja ainakin ennuste lupaa hyvää ilmaa.

Emme käy kirkossa hiljaisenviikon "menoissa" (no harvoin kyllä muulloinkaan). Emmekä laita lammasta. Muutaman kerran olemme kokeilleet eikä se ole meidän herkkua. Emme myöskään syö mämmiä. Mutta rentoutua osaamme ja sen varmaan teemme. Tee sinäkin. Oikein hyvää, rentouttavaa ja aurinkoista pääsiäistä.

Kuntapalveluille pelastusohjelma

2009-03-22T12:37:00.012+02:00

No sillä kyllä tarvetta onkin. Joka paikasta saa lukea ja kuulla, kuinka kunnat ovat syöksymässä syvään monttuun laman vuoksi. Vielä menee suht' ok mutta ensivuosi on jo todella huono. Paitsi ei meillä Haukiputaalla. Näinhän meille on luvattu ja kun viisaat ihmiset lupaavat ei kait sitä auta muu kuin uskoa. No epäillä varmaan saa. Ja sitä minä ainakin teen. Toivon todella että pelkoni ovat turhia. Toki parhaani teen, että mitään kamalia romutuksia palveluissamme ei tulisi tapahtumaan.
Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne kirjoitti Kuntalehdessä 3/09, kuinka uudet valtuustot ovat vaativan urakan edessä. Näinhän se on. Ja näinhän meilläkin uusi valtuusto on jo ison asian päättänyt. Se mikä oli asiassa plussaa ja viestii hyvästä valtuustokaudesta, on se että melkein kaikkien puolueiden rivit "rakoilivat". Elikkä jokainen äänesti kuten "sydän" tai "pää" sanoi. Hienoa. Mutta asiaan.
Parjanne toivoo valtion osallistuvan palveluiden turvaamiseen. Kuntaliiton julkistamassa kuntapalveluiden pelastuohjelmassa (www.kunnat.fi) on todella hyvä vinkkejä siihen, kuinka kuntien tukalaa tilannetta voitaisiin valtion taholta helpottaa, eikä huonontaa sälyttämällä lisää velvoitteita kuntien harteille.
Parjanne toivoo että 1990-luvun lamasta olisi opittu jotain. "Jospa edettäisiin tällä kerralla siten, että valtio ja kunnat eivät aja alas kaikkea siihen tapaan kuin 1990-luvun lamapaniikissa tehtiin, vaan yrittäisimme pitää kansalaisille tärkeät peruspalvelut toimintakuntoisina", sanoo Parjanne. Täyttä asiaa joka sana. Tähän meidänkin on pyrittävä yhdessä.
Juttunsa loppuun Parjanne toteaa, että kuntalaiset ja media reagoivat kuntien säästösuunnitelmiin, eikä ole tavatonta, että paikallis- ja maakuntamediat ampuvat alas jokaisen yksittäisen säästökohteen jo ennalta. Lopuksi hän sanoo:" ...katsomosta on helppo huudella. Enpä rohkene neuvoa mediaa, mutta toki toivoisin ymmärrystä työlle, johon kuntien ja kaupunkien valtuustot pikapuoliin joutuvat. Helppoa tästä ei tule."
Eipä niin ei. Mutta eihän näissä hommissa aivan heikot pärjääkään:o)

Ulkoistetaan, ulkoistetaan…..

2009-03-05T20:50:00.003+02:00

Tähänkö ollaan kunnissa menossa? Ainakin meillä Haukiputaalla vaikuttaa siltä.
Olen mukana kuntapäättäjänä nyt kolmatta kautta. Ensimmäisenä kautena asiasta
mainittiin aina välillä, viime kaudella jo huomattavasti enemmän. Mitähän tämän kausi tuo tullessaan? Nämä ulkoistamis puheet eivät kuulu jokaisen suusta vaan puhujia yhdistää tietyt seikat (jääkööt ne tässä mainitsematta, koska tarkoituksemme on luoda ”hyvätahdon päättäjätiimi”, joka ajaa jokaisen kuntalaisen etua).
Mitä sitten saavutettaisiin ulkoistamalla palvelut? Laadukkaammat palvelutko? Taloudellista tuottavuuttako? Vai onko kyse siitä että ei haluta ottaa vastuuta palvelujen tuottamisesta? Polemiikki lehdessä 4/08 hallintoti.tri. Tuija Rajala kirjoitti seuraavaa (hän käytti esimerkkinä terveysasemaa): ”- Yksityisten yritysten ei tarvitse kantaa vastuuta hankalista erikoistapauksista tai julkisen sektorin varallaolovelvoitteista. Yritysten ei myöskään tarvitse yhdistellä eri toimialojen viranomaistehtäviä.”
Mutta paljonko lopulta joutuisimme maksamaan? Palvelujen tuottaminen ulkopuolisilla voi tulla huomattavasti kalliimmaksi, kuin jos tuotamme itse. Kyllähän säästöjä saadaan aikaiseksi esim. henkilöstö- ja investointimenoista. Mutta kuinka paljon rahaa ja työtä ”piiloutuu” itse prosessiin
Olen ymmärtänyt että tällä haetaan säästöjä. Mutta en ole vielä missään nähnyt lukuja siitä että ulkoistaminen todella kannattaa. Kun tuotamme itse, tiedämme mitä saamme ja millä hinnalla. Ulkoistamalla maksamme tietyn hinnan, joka pitää tietyt asiat sisällään. Kaikki mikä on ylimääräistä, tuleekin kalliimmaksi. Sen verran myönnyn, että kyllähän ulkopuolisten käyttö sopii joissakin tapauksissa oman tekemisen ohella.
Jotenkin minusta tuntuu että kunnan johtamiskulttuuri alkaa muistuttaa enemmän ja enemmän yritystoimintaa? Älkää ymmärtäkö väärin, en minä mikään yrittäjyysvastainen ole. Muistutan vain, että kuntaa ei johdeta kuten yritystä, jonka tarkoitus on tuottaa osakkailleen voittoa vaan kunnan tarkoitus on tuottaa asukkailleen laadukkaat peruspalvelut kustannustehokkaasti. Miten se tehdään onkin sitten toinen seikka.

Kirjoitin minkä kirjoitin -ja se pääsi lehteenkin

2009-03-05T20:44:00.003+02:00

Itsenäinen – Oulun kaupunginosa – osa monikuntaliitosta?
Siinäpä kysymys johon Haukiputaan kunnanvaltuusto antaa lopullisen vastauksen 9.3. Meillä päättäjillä on ollut hyvästi aikaa perehtyä asiaan. Asia ei todellakaan ole helppo. Tässä voisikin todeta että ”tieto lisää tuskaa”.
Minäkin ajattelin aluksi että ei missään nimessä Ouluun, onhan se nyt kamalaa jos Haukipudas lakkaa olemasta itsenäinen kunta. Mutta kun tietoa lisää tuli ja itse vielä hankki, niin on pakko myöntää että se ei enää kuulosta hyvältä vaihtoehdolta. Mikäli aiomme tuottaa peruspalvelut asukkaillemme sekä olla korottamatta kohtuuttomasti veroprosenttia ja palvelumaksuja me emme valitettavasti selviä yksin.
Meillä päättäjillähän on mahdollisuus perehtyä asioihin ”pintaa syvemmältä”. Osa tyytyy tietoihin, joita syötetään, mutta onneksi on myös niitä jotka perehtyvät asioihin tarkemmin. Puntaroivat seikkoja joka suunnalta. Meille esitetään lukuja esittelijän ”suosimasta” näkökulmasta. Hieman yksipuolista täytyy sanoa. Esimerkkejä pitäisi olla niin positiivisia kuin negatiivisia laskelmia käyttäen molemmissa tapauksissa. ei niin että luvut joita käytetään tukevat pelkästään itsenäisenä oloa tai päinvastoin. Minusta on harmi, että nyt saamamme luvut ovat olleet juuri sen suuntaisia, että ne ovat puoltaneet ainoastaan itsenäisenä olemista. Mutta kysyvähän ei tieltä eksy ja tietoa saa kun sitä osaa kysyä.
Yleensä meille esitetyt luvut ovat olleet sen suuntaisia, että meillä ei kovin suurta hätää haukiputaalaisina olisi. Laskelmissa on esitetty että pärjäisimme 2017 asti nykyisellä veroprosentilla. Mikäli tuo pitää paikkansa joudumme kyllä melko kovalla kädellä karsimaan palveluita ja nostamaan taksoja. Vastaavasti saamme nähdä lukuja Oulusta. Ne kertovat mm hurjaa nostoa Oulun veroprosenttiin. Asiasta kyseltyäni kuulin, että Oulussa on tehty useampi laskelmia erilaisin muuttujin. Luvut mitkä meille näytettiin, olivat kuulemani mukaan tilanteesta kun menee todella huonosti. Ymmärtääkseni naapurillamme ei kuitenkaan noin kuralla talous ole.
Minusta olisi ollut tosi reilua, että meillekin olisi tuotu esiin usealla eri tavalla laskettuja malleja. Myös niitä joissa Haukiputaan tilanne ei olisi ollut niin ruusuinen, kuin nyt annetaan ymmärtää.
Olisi ollut myös aiheellista käydä yhdessä keskustelua siitä, mitä tulevaisuus tuonee tullessaan niin itsellisenä kuin Oulun kaupunginosana. Nyt näitä selvityksiä olemme kukin tahollamme yrittäneet tehdä niin paljon kuin tietoa olemme asioista saaneet.
Uusin esille tullut ”naimakauppa” on ollut monikuntaliitos. Jaa’a olisiko se sitten parempi vaihtoehto kuin liitos vain Oulun kanssa? Minusta ei. Eräs kollegani sanoi että katsotaan nyt ensin tämä itsenäisenä olo – vaihtoehto ja mikäli se ei olekaan hyvä ratkaisu mietitään sitten vaikka monikuntaliitosta. No mitä kummaa, miksei voida heti laittaa hynttyitä yhteen? Nythän kuitenkin voidaan siihen vielä itse vaikuttaa.
No toivottavasti se päätös puoleen tai toiseen tehdään 9.3. Sehän ei vielä mitään ratkaise. Ouluhan päättää asiasta 16.3.
Olen melko varma että osalla päättäjistä vaikuttaa päätökseen myös pelko oman vaikutusmahdollisuuden (lue vallan) menettämisestä. Hyi, tuo on ruma tapa ajatella. Mehän olemme kuntalaisia, emme ainoastaan itseämme varten päättämässä asioista. Silloinhan se on sama ketkä osaavat henkilöt asioistamme päättävät, kunhan päättävät avoimesti, rehellisesti ja tasapuolisesti.

Heps kukkuu taas

2009-03-05T20:24:00.008+02:00

Niin se vaan on uusi kuukausi jälleen. Näyttää menevän näin että kerran kuussa tätä päivittelen. No selityskin on: minulla on uusi villitys: Facebook. Niin, minäkin olen nyt siellä. No en minä kyllä sielläkään kovin paljon ehdi olla, mutta välillä kuitenkin.
Eikä se taida ainoa selitys olla. On nimittäin ollut tosi paljon selvitettävää tulevan kuntaliitos asian tiimoilta, että siinä kait se aika on vierähtänyt. No maanantaina on se suuri päivä. Mielenkiinnolla odotan, kuinka suuri kansainvaellus kunnantalolla maanantain on. No sen aika näyttää.
Toivon ainoastaan että oli päätös kumpi tahansa, voisimme ilman kinastelua hoitaa yhteisiä asioitamme kuntalaisten eduksi jatkossakin. Edessä on todella vaikeita päätöksiä, koska säästöjä pitää kummassakin tapauksessa saada aikaiseksi. No jospa me osaisimme käyttäytyä kuin fiksujen aikuisten tuleekin.

Olen tehnyt sen. Jess!

2009-02-02T19:16:00.011+02:00

Ai minkä? Olen saanut laitettua suuni kuntoon. Nyt sitten ollaan taas vuosi rauhassa. Sovin nyt hammaslääkärini kanssa, että hän kutsuu minut ensivuonna vastaanotolle, koska olen hieman laiska itse aikaa tilaamaan. No ei se varmaankaan laiskuutta ole, vaan hammaslääkäri on yksi pahimmista paikoista mitä tällä hetkellä tiedän. Kun h-hetki lähenee sydän jyskyttää ja kädet tärisee.
Onneksi minun lääkärini onkin aivan IIIIhana. Hän on rento ja oikein puhelias, hän saa pelon häipymään todella pian. Suosittelenkin häntä aina kaikille tutuilleni ja myös muille, keiden kanssa juttua hammaslääkäri pelosta tulee.
Meillä on tämä vuosi alkanut tapaturmien ja sairastelujen parissa. On ollut flunssaa ja vatsa ongelmia, paikat jumissa eikä kunnolla välillä pää käänny. Nyt mies on sairaslomalla kun loukkasi kätensä. Poika viikko sitten säikäytti aika hyvin, kun lätkäpelissä meni melko pahan näköisesti laitaa vasten. No ei onneksi käynyt pahemmin, jo muutaman lepopäivän jälkeen paikat olivat (ilmeisesti) taas kunnossa. Sukulaiseni loukkasi sormensa myös urheilunmerkeissä. No vahinkohan ei tule kello kaulassa ja jos jotain tapahtuu, tarkoittaahan se myös sitä että tekee jotain eikä vain öllötä sisällä.
Toisaalta mitäpä sitä pienistä. Näitähän sattuu. Enempi harmittaa ne seikat, kun kuulee tuttavansa sairastuneen vakavasti. Silloin tulee mieleen, että eipä paljon kannattaisi pienistä valittaa.
Sinä tuttuni jos täällä käyt, päivä kerrallaan ja tsemppiä:0)

Kuinkas se aika lentääkään kuin siivillä?

2009-01-21T19:02:00.012+02:00

Joo....o ihan hävettää. Miltei kuukausi mennyt kun viimeksi olen täällä rustailemassa käynyt. Mietin jo tuossa että pitäisikö lopettaa koko blogin pito, mutta katsellaan nyt josko tapani saisin parannettua.
Niin, vuosi on sitten uusi, tai onhan tätä jo 21 päivää menty. Päivä on jatkunut jo aivan selvästi. Olemme menossa kohti kevättä, joka on minulle mieluisin vuodenaika. On aivan ihana seurata kuinka luonto alkaa heräilemään "talvi"unestaan. Sitä vähän niinkuin itsekin syntyy uudelleen.

Maailmalla ja täällä Suomessakin tapahtuu paljon asioita. USA sai uuden pressan, tummaihoisen Obaman. Hänen harteille on laskettu suuri taakka. Mutta ihmiset ilmeisesti kuitenkin uskovat häneen ja siihen että hän saa aikaan parannuksia. Kotomaassamme saamme lukea lähes joka päivä uusia tietoja siitä, kuinka jälleen joku firma joutuu irtisanomaan väkeään. Ei hyvältä näytä ei. Vaan on se kumma miten äkkiä tilanne muuttuu. Ja mistä kaikki oiken loppujen lopuksi johtuu?

Omassa, ihanassa, Haukiputaan kunnassa olemme lähestymässä sitä suurta hetkeä, jolloin meidän päättäjien tulee tehdä päätös siitä, vieläkö Haukipudas on Haukipudas vaiko Oulun kaupunginosa. Todella iso asia. Meille on tulossa paljon kokouksia ja seminaareja asian tiimoilta ja jokainen varmaan puntaroi asiaa puoleen ja toiseen. Mutta mikä se on se oikea vaihtoehto? Ollapa nyt lasipallo, josta voisi katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Meillä on ollut huonoja aikoja aiemminkin, mutta aina sitä on noustu, vaikka se ei ihan kivuttomasti ole käynytkään. No vieläkään en ole sitä mieltä että ei muuta ku Ouluun, en missään nimessä. Mutta miettiä täytyy se, mitenkäs me aivan oikeasti itsenäisenä pärjäämme? Pelkkä usko ja halu ei riitä, on myös oltava tiedossa keinoja siihen, millä me selviämme. No päätös kuitenkin tehdään maaliskuussa. Onneksi on siihen asti aikaa miettiä ja puntaroida asioita. Palaillaan:o)

Joulu meni

2008-12-27T12:04:00.016+02:00

Niin, varsinainen joulun aika on takana. Mitäs siitä jäi käteen? Ainakin ähky ja väsynyt olo. Olin kait ollut hieman kilttikin, kun sain lahjojakin.

Meillä jouluaatto meni juostessa sukulaisista toiseen. Kun käy monessa paikassa, eri-ikäisten ja tyylisten ihmisten luona huomaa, että vaikka olemme kuinka läheisiä olemme niin erilaisia.
Tokihan se vaikuttaa onko lapsia ja kuinka pieniä he ovat. Tietysti kun yhteen liittyy ihmisiä eri suvuista, tuo jokainen hieman sitä sukunsa perinnettä esiin. Itse viettäisin joulun mieluiten vain kotona, mutta suostuin tekemään poikkeuksen tänä jouluna. Tokihan vanhusten luona tulee käydä sekä tietysti haudalla.

Haudalla oli kaunista ja niin rauhoittava ja harras tunnelma. Seillä käynnin jälkeen pääsimme asettumaan kotiin ja viettämään rauhallista joulua. Sitä onkin sitten vietetty kolme päivää. Nyt on tosiaankin aika lopettaa löhöily ja herätä eloon.

Olisi varmaan viisainta ottaa itseä niskasta kiinni ja painua ulos raikkaaseen ilmaan. No lomaa on edessä vielä viikon verran, joten eiköhän sitä tule ulkoiltuakin.
Hyvää loppuvuotta ja oikein oikein hyvää uuttavuotta. Tuossa kuvassa on muuten Torron neljä serkusta. Kuvat on otettu vuosina 1993 ja 2008. Eka kuvassa Miian sylissä Marika sitten Minna ja Ville. Toka kuvassa Ville, Miia, Marika ja Minna. Niin ne vuodet vaan kiirii.

Nyt sytytämme kynttilän....

2008-11-30T12:55:00.007+02:00

Niin nyt on ensimmäinen adventtisunnuntai. Kirkossa lauletaan Hoosiannaa, ikkunoihin syttyvät tähdet ja valot. Ulkona liikkueessa huomaa kuinka ihmiset ovat alkaneet valaisemaan kotejaan erilaisin valoin. Itse en ole vielä "valaistunut", mutta luulen että tänään se tapahtuu.

Valolla on kumma voima. Kyllä se vaan tuo piristystä tänä pimeänä aikana. Itse laitan valoja mielestäni hillitysti. En pidä räikeistä väreistä vaikka muuten erittäin värikäs persoona olenkin. Sisällä kyllä koristan värein, mutta ulos laitan mieluummin hillityt valot. Jotenkin hurjat punaiset ja muut voimakkaat värit luovat epätodellisen ja levottoman tunteen. No makunsa kullakin. Eipä heitä voi moittimaan lähteä.

Lähestymme minulle vuoden tärkeintä ja merkityksellisintä ajankohtaa. Joulua. Olen siis niin jouluihminen kuin vain olla ja voi. Kaikki jouluni eivät ole olleet onnellisia ja iloisia. Pari joulua on erityisesti jääneet pysyvästi mieleeni sen ikävän puolen ansiosta. Ensimmäinen oli vuonna 2000. Työskentelin tuolloin kirjakaupassa. Olin uusin työntekijä ja jotenkin vain minun kontolle tuli työvuoro jouluaatolle joka kaiken kukkuraksi oli sunnuntai. KAMALAA. Tunsin että koko jouluni oli pilalla. Meidän perheen "joulurutiinit" menivät aivan uusiksi. En ollut kotona aamupuuron aikaan, en ollut kuulemassa Joulurauhan julistusta perheeni kanssa. Hyi kamalaa. Toinen ikävä muisto on vuodeltsa 2003. Rakas isäni oli ollut huonossa kunnossa jo koko syksyn ja joulun aikana hänen viimeiset hetkensä olivat jo todella lähellä. Kuljimme äitini ja sisareni kanssa vuodeosaston ja kodin väliä, yritimme viettää aikaa perheen mutta myös isän luona. Isä nukkui pois 27.12. Tämän vuoksi joulussa on nykyään paljon enemmän haikeutta kuin aiemmin.

Mutta kuitenkin joulu on niin JESS. Sain pitkän loman joulun ajaksi ja voin nauttia ja rentoutua paikassa joka on minulle niin tärkeä: Kodissani.

Hyvää joulun odotuksen aikaa. Muista olla kiltisti. Tonttuja on jo näkynyt;o)

Jipppiiiii

2008-11-03T17:27:00.003+02:00

Iiiihanaa kun maa on vähän valkoinen. Sain tehdä jo yhdet lumityötkin lauantaina. Vähästä se on ihminen onnellinen. Kun nyt vaan ei kaikki sulais pois.

Kiitos

2008-10-27T11:36:00.005+02:00

"Mitään tunnetta ei ole niin vaikea ilmaista kuin kiitollisuutta. Sanat eivät tunnu koskaan riittävän. Siihen asti, kun löydämme sanat, jotka pystyvät saavuttamaan ajatustemme lennon, meidän on vain sanottava: Kiitos."

Joten tuon värssyn myötä oikein paljon KIITOKSIA teille kaikille, jotka uskoitte minuun ja kykyihin hoitaa Haukiputaan asioita. Ja erityis kiitokset tukijoukoilleni. Ilman teitä tulos kohdallani tuskin olisi näin hyvä.

Parhaani tulen tekemään seuraavallakin kaudella. Tulossa oleva kausi tulee olemaan haastava. Se pitää sisällään suuri asioita. Lisäksi valtuusto uudistui melkoisesti. Mikä on toisaalta hyvä asia. Nyt vedetään hieman henkeä ja nollataan laskurit. Sitten alkaa jälleen työ. Mutta ihminenhän tekee mielellään sitä mistä tykkään:o)

Kiitoksia kiitoksia kiitoksia!

Sinulle siskoni

2008-10-11T21:18:00.009+03:00

Kiitos että olet olemassa. Saimme tänään pitkästä pitkästä aikaa viettää hetken aivan kahden. Muistelimme menneitä. "Terapoiduimme" eli saimme purkaa sydäntämme toisillemme. "Läyhäsimme" hieman ;o). Jännäsimme miten Ahmoille Kalajoella käy (no tosi hyvin kävi). Harmi vain kun nykyään on niin harvoin aikaa läheisille todella tärkeille ihmisille. Ehkäpä se laatu korvaa määrän. Ottakaamme siis jälleen joskus uusiksi.

Tässä sinulle "lainattu" runo: " Tiesithän sinä sen, että sinusta kovasti iloitsen ja että olet minulle tärkeä ihminen. Tiedätkö myöskin sen, että usein sinua lämmöllä ajattelen ja yhteisiä hetkiämme muistelen. Arvaat kai sinä sen, että koskaan sinua unhoita en, sinä siskoni kultainen."

Syksy tuli

2008-10-05T14:45:00.007+03:00

Syksy on vuodenajoista tylsin. Onneksi nyt ei ole kovin märkää. Aurinko sentään kuikkii välillä. No, todellakin välillä. En ole yhtään syksyihminen. Puut muuttuvat alastomiksi, kukat kuihtuvat, kaikki väri häipyy. Voisin laittaa "syysunille" ja herätä sitten vähän ennen joulua.
Minulle mieluisin vuodenaika on kevät. On ilo seurata kun luonto alkaa heräilemään, puut vihertämään ja aurinko viipyy näkyvissä pidempään. Voi jälleen kuulla linnun laulun .
Toisaalta on rikkaus kun on monta erilaista vuodenaikaa. Jos aina olisi kesä, osaisiko ihanista(muutamista) kesäpäivistä todella nauttia? Saatika lumesta jos aina olis talvi? Toisaalta nykyään näyttää siltä että talvi on lyhyempi ja tulee tänne meillekin myöhemmin. Valkoinen joulu ei enää ole ollenkaan varma.
Tähän aikaan vuodesta on kiva istua takan ääreen, käpertyä vilttiin, lueskella, kuunnella hyvää musiikki ja nauttia jotain, vaikka punaista ja makeaa:o)

Mikä meitä vaivaa?

2008-09-24T19:48:00.012+03:00

Onhan saatu taas kuulla kamalia uutisia muutamina viimepäivinä.
Yhdessä paikassa lapset sairastuvat kun juovat melamiini pitoista äidinmaidonvastiketta.
Ja mikä syy? Tämän päivän Kalevassa oli syyksi mainittu seuraavaa: "... politiikka jossa talouskasvu asetetaan ympäristön edelle, on yhä selvemmin osoittautumassa kestämättömäksi" lisäksi mainitaan: "...Tällainen edesvastuuttomuus on mahdollista kun ahneus sokaisee, valvonta on olematonta ja korruptio rehottaa".

Eilen nuori ihminen teki aivan käsittämättömän teon. Syyksi hän on kirjeessä maininnut: "Vihaan ihmisiä ja ihmiskuntaa".
Siis kamalaa. Mikä meitä oikein vaivaa? Miksi maailmasta on tullut näin paha? Vai onko niin että se on tullut meitä lähemmäksi ja nyt vasta näemme sen kamaluuden?

Syitä haetaan internetistä, josta löytyy kaikenlaista tietoa pelien ja keskustelupalstojen ja videoiden välittäminä. Syitä haetaan myös kotoa. Onko niin, että meillä vanhemmilla ei ole aikaa lapsillemme? Yritämmekö vain tehdä lisää rahaa? Kuinka suuri syy on sillä että monissa työpaikoissa täytyy tehdä tulosta? Enemmän ja enemmän rahaa osakkeiden omistajille. Ja kilpailu on kovaa. Jos tulosta ei synny otetaan tilalle uusi (onneksi tätä ei tapahdu minun työssäni). Kuka kärsii? Yleensä täysin viaton, pieni lapsi. Ehkäpä heistä juuri siksi kasvaa pahoinvoivia nuoria ja aikuisia, kun heille ei ole aikaa. Korvataan aika rahalla ja materialla.

Muusikko Maarit Hurmerinta sanoi tänään hienosti tv:ssä: "Ei perhettä tarvitse viedä kalliille Karibian risteilylle, sekin riittää kun kävellään läheiseen rantaan ja istutaan kivelle. Pääasia on, että vanhemmat ovat yhdessä lastensa ja nuortensa kanssa". Olen aivan samaa mieltä.

Nyt kun lapseni ovat jo teini-ikäisiä voi vain todeta kuinka pian lapsuus menee. Mutta huolehtiminen ei lopu koskaan! Ja minusta se kertoo siitä että rakastaa;o)

Tapahtumarikas lauantai

2008-09-21T11:40:00.011+03:00

On se vaan jännä, miten asioilla on taipumus kasaantua yhdelle päivälle. Minulle saattui sellainen lauantai, että täytyi todella laskea milloin mihinkin ehtii. Mutta hyvin ehdin.

Aloitin aamun kokouksessa Oulussa. Keskustelimme paljon tulevista kuntavaaleista. Todettava on, että ykkös aiheita tai huolia olivat terveydenhuolto sekä nuoriso.
Lääkäri pula julkisella sektorilla on valtava. Mitä voitaisiin tehdä että saisimme lääkärit pysymään terveyskeskuksissa? Kuinka suurta palkkaa heidän pitäisi saada? Eikö kukaan tee enää "kutusumus työtä", jossa itse työ on se miksi sitä halutaan tehdä eikä se kuinka paljon siitä saa palkkaa? Näyttää vain olevan niin että melkein alalla kuin alalla raha ratkaisee.

Toinen suuri huolenaihe oli nuoriso. Mitä tehdä että heille saataisiin tiloja, jossa voisi viettää vapaa-aikaa? Poistuuko meiltä Haukiputaalla tämä ongelma kun länsipuolen koulu valmistuu ja 80-luvulla Jatuliin valmistuneet nuorisotilat saadaan viimenkin takaisin nuorison käyttöön. Toivotaan. Tilapula ei ole ainut ongelma. Meilläkin on nuorisoa jotka ovat "tyhjän päällä" , ilman opiskelu- tai työpaikkaa. Tämä on suuri ongelma. Emmehän toki halua "kulman kundeja" enempää kuin mitä meillä jo on. No kaikki vaatii rahaa.

Kokouksen jälkeen ehdin sopivasti Haukiputaan jäähallille, jossa Ahma B-junnut aloittelivat otteluaan. Lapsen kannustaminen hänen valitsemansa harrastuksen parissa, kertoo sen että vanhemmat ovat kiinnostuneita siitä mitä hän tekee. Me olemme kannustaneet, huoltaneet, kuljettaneet ja toimineet "rahoittajina" jo kymmenen vuotta. No päivääkän en vaihtaisi pois. Minusta on todella hienoa, kun yli 20, 16-17 vuotiasta miehen alkua viettää monta iltaa viikossa harrastuksensa parissa. Totesimmekin perjantai iltana harjoituksia seuratessamme, että kait he tekevät sitä "rakkaudesta lajiin". Itse ottelu oli Ahmojen. JoKi oli aivan eri tasoa. Sen kertoo tulos kotijoukkueelle 17-4. Onneksi luvassa on haastaviakin pelejä ja Ahma junnut pääsevät tositoimiin.

Käväisimme mutkan kotona ja suuntasimme siskoni miehen 50-vuotispäiville. Siellä juhlat olivat parhaimmillaan, mutta ehdimme onneksi mukaan.

Yhdentoista maissa olimme kotona. Istahdin tv:n ääreen ja sitten alkoikin Nukku Matti lähestyä. Eipä tarvinnut unta houkutella ei.

Mistä tunnet sä ystävän.....

2008-09-19T21:29:00.008+03:00

Niin mistä? Onko sinulla olemassa ihminen josta voit sanoa, että hän on todella ystäväsi? Kavereitahan kyllä piisaa. Mutta aitoja, pyyteettömiä ystäviä? Minulla on. Ja se antaa minulle voimaa jaksaa. Hän ei koskaan käännä minulle selkäänsä, kun minulle tulee tarve "purkaantua". Ei onneksi kovin usein. Ja hän tietää että olen myös käytettävissä häntä varten.

Entäs sitten vihamiehet? Tai ei ehkä vihamies, mutta selkään puukottava, muka ystävä, niitäkin on. Mitäs niille pitäisi tehdä? Minä painan sellaisen ihmisen kohdalla "deleteä". En suutu, enkä loukkaannu aivan vähästä, mutta jos se tapahtuu, se myös näkyy.
Onneksi minun ei ole tarvinut montakaan ihmistä "deletoida" lähipiiristäni. Mutta harmikseni on todettava että muutamia kyllä.

Sanonta kuuluu: Pidä ystävät lähellä, mutta vihamiehet vielä lähempänä.
Hmm. Tapansa kullakin. Jos tietää toisen olevan ilkeä ja haluavan vain pahaa, miksi sellaista pitäisi päästää lähelle? Minusta on paljon parempi, kun hänet karsii omasta ystäväpiiristään.

Toivon, että sinullakin on joku jolle voit pahanmielesi purkaa.
Ja kiitos sinulle YSTÄVÄNI, että olet olemassa:o)

Arvoista sekä jotain lehdistä poimittua

2008-09-14T11:11:00.012+03:00

Wau! olen viimeinkin saanut luettua loppuviikolla tulleet lehdet. On hiukan pitänyt kiirettä. Mutta joskus kiire on ihan hyväksi. Nyt sitten taas "rupes tekstiä pukkaan" ja sain tännekin jotain aikaiseksi.

Ihmiset arvostavat erilaisia asioita. Kuka ihmiselle läheisiä peruspalveluja, kuka enemmän elinkeinoelämään panostamista. Ja tästähän sitten taitaakin suurimmat erimielisyydet johtua. Elinkeinoelämään panostaminen on tärkeää, sitä ei kukaan kiellä. Tuohan se kuntaan yrittäjiä ja sitä kautta niitä paljon kaivattuja euroja. Kuinkahan monta uutta yritystä Haukiputaalle on perustettu ja kuinka paljon on syntynyt uusia työpaikkoja tämän valtuustokauden aikana? Ainakin siihen on panostettu ja sitä varten euroja myönnetty.

Itse kuulun siihen kastiin jolla sydäntä lähellä on kaikkien arkipäivää koskettavat peruspalvelut. Päivähoito, koulu, terveyspalvelut, vanhustyö jne. Sekä erityisen tärkeät vapaa-ajanpalvelut, joista tietysti minulle läheisin ja tutuin alue Kirjasto (aivan tarkoituksella isolla koolla). Missään tapauksesssa ei saa unohtaa teknisiäpalveluja. Se on alue josta eniten kuulee moitetta. "Miksi ei ole valoja?", "Miksi tiet ovat surkeassa kunnossa?". Teknisenpuolen huonoin puoli on siinä, että sen tuottamat palvelut eivät ole lakisääteisiä. Joten vikahan ei täten johdu "tekniikasta" itsestään. Siellä toimitaan niiden resurssien puitteissa kun niitä sille annetaan.

Polemiikki -lehdessä 3/08 viiden suurimman puolueen puheenjohtajat kertoivat mielipiteitään mm siitä mitkä ovat kuntien keskeisimmät tehtävät tulevalla valtuustokaudella. Siellä oli hienoja asioita. Minua lämmitti suuresti eräs kommenetti jossa sanottiin seuraavasti: Kirjaston rahoitus pitää turvata - että suomalaiset osaisivat lukea myös jatkossa" Hienoa. Kirjastoa todella arvostetaan. Ajattelisivatpa myös meidän kunnan kaikki päättäjät näin. Lisäksi eräs sanoi näin: "Kunnan itse tuottamat palvelut ovat ensisijaisesti sivistyspalveluita ja virkavastuulla toteutettavia tehtäviä esim terveyspalveluissa". Lisäksi "...kunta kuitenkin AINA järjestää palvelut ja on viime kädessä vastuussa niiden laadusta ja rahoittamisesta". Sama henkilö tyrmää kuitenkin valtionavun lisäyksen. Hmm. Mielenkiintoista. Valtiolta tulee velvoitteita mutta ei sitten resursseja. Ihmekös tuo jos kunnat ovat huonossa jamassa.

No ehkä se on vain hyvä että ihmisillä on erilaisia arvoja. Syntyypähän keskusteluja. Mutta missän nimessä rahaa ei saa asettaa ihmisen hyvinvoinnin edelle. Kuntaa ei voi johtaa niin kuin yritystä, jonka tarkoitus on tuottaa sen omistajille lisää rahaa!! Kunnan tehtävä on tuottaa kuntalaisille peruspalvelut ja huolehdittava heidän hyvinvoinnistaan. Kaikkea ei voi mitata rahassa.

Ugh! Olen puhunut;o)

Tavoitteitani tulevissa vaaleissa

2008-09-06T17:28:00.000+03:00

Tarvitsemme kaikki lähellemme peruspalveluja koko elinkaaren ajan. Niin pieni ihmisenalku äidin massussa kuin jo iltaan ehtinyt vanhus ja kaikki muut ikäluokat siltä väliltä. Ketään meistä ei saa jättää huonompaa asemaan kuin toinen. Kaikilla ei ole mahdollisuutta käyttää yksityisiäpalveluja. Niinpä kunnan tulee tarjota heille mahdollisimman hyvät palvelut, mahdollisimman lähelle. Hintaan, johon myös pienituloisella on vara.

Nuorisosta täytyy huolehtia. On pyrittävä siihen, että väliinputoajia ei tule, vaan kaikille löytyy opiskelu- tai harjoittelupaikka peruskoulun jälkeen. Heille tulee tarjota paikka, jossa he voivat viettää vapaa-aikaansa ja tavata ystäviään. Ehkä tämä toteuukin, mikäli Jatulista vapautuu tiloja uuden länsipuolen koulun valmistuttua.

Kiinteistövero tulisi porrastaa niin, että ne jotka asuvat kaava-alueella, jossa ei ole päällystettyjä eikä valaistuja teitä, maksaisivat pienempää kiinteistöveroa.

Mitä on olla päättäjä?

2008-09-05T21:16:00.000+03:00

Olen nyt ollut kaksi kautta Haukiputaan kunnan luottamustehtävässä aitiopaikalla. Kahdet ensimmäiset vaalit olivat harjoittelua ja kolmannella kerralla pääsin rimaa hipoen läpi. Neljäs kerta toikin jo melko komeasti ääniä. Nyt ovat edessä viidennet kunnallisvaalit. Miksi olen vielä mukana? Koska haluan vaikuttaa. En tehdä politiikkaa vaan nimenomaan vaikuttaa. Politiikan teon jätän niille jotka sitä haluavat tehdä.

Monessa olen mukana ollut. Paljon on tullut koettua. Päätöksiä on tullut tehtyä (enimmäkseen) niin puolesta kuin vastaan. Mukana on ollut asioita joista on ollut helppo päättää mutta myös sellaisia, jotka ovat olleet todella hankalia. Välillä on tullut mietittyä onko oma päätös asiasta ollut oikea. Kun kuntalaisille kertoo, mihin oma päätöksen teko perustuu, valottuu heillekin se, että asioissa on aina kaksi, ellei useampikin puoli. Kuntalaisen on helppo kertoa mielipiteensä asiasta, koska hänen ei tarvitse ottaa vastuuta siitä miten asia johonkin toiseen ihmiseen vaikuttaa. Päättäjän pitää huomioida myös se.

”Kuntavaikuttajan” tehtävä ei ole pelkkää päätösten tekoa ja kokouksissa istumista. Tarvitseeko päättäjän selvittää asiat toisten puolesta tai tietää vastaus kaikkeen? Minusta ei. Näen itse erittäin tärkeänä sen että osaan ohjata apua ja neuvoa tarvitsevat oikean instanssin tai henkilön luo asiaansa neuvoa hakemaan.

Tärkeää mielestäni on että asioista puhutaan avoimesti ja rehellisesti. Tämähän on yksi valtuuston tärkeimmistä arvoista. Aivan näin ei ole viimeaikoina ollut. Ja valitettavasti se on yksi tämän homman ikävin puoli. Olin yhdessä vaiheessa sitä mieltä, että en lähde enää ehdolle, mutta eräät asiat saivat minut muuttamaan mieleni. Toinen seikka mikä joskus tahtoo osalla unohtua, on ”kaverille kans” – meininki. Emme ole päättämässä ainoastaan kavereiden, sukulaisten tai oman asuinalueen asioista, vaan kaikkien, tasapuolisesti. Katsomatta siihen asuuko hän kunnan etelä-, keski- vai pohjois-osassa.

Minä haluan olla vielä vaikuttamassa siihen jatkammeko me Haukiputaana vai tuleeko meistä osa Oulua. Ei se ainoa asia ole, mutta todella suuri, joka koskettaa meitä kaikkia.

Minä en lupaa mitään mitä en pysty toteuttamaan. Mutta sen lupaan että mikäli minut valitset tulen tekemään parhaani. Kaikki päätökset eivät aina miellytä kaikkia. Mutta sellaista elämä on.

Olen nykyajassa

2008-09-05T18:46:00.000+03:00

No niin. Viimeinkin minäkin olen luonut itselleni blogin. Olen siis erittäin moderni ihminen. Kait sitä täytyy yrittää pysyä ajanhengessä. Ehkäpä tästä tulee vielä ihan mukava tapa kirjoitella ajatuksia ylös ja saattaa niitä muidenkin pohdittavaksi. Onhan tämä hyvä vaihtoehto lehtikirjoittelulle. Toivon että saan asiallisia kommentteja teksteihini.